Whoo-hoo, aurinko, tuuli ja Välimeri!

Kesä on alkanut. Ajomatka tänne etelään sujui mukavasti: yksi yö laivassa, yksi hotellissa ja viimeinen junassa. Joka paikassa ihan etelä-Saksan Lörrachia myöten oli aika viileätä, ellei peräti kylmää. Vasta Ranskaan päästyämme lämmöt kohosivat yli 20 asteen ja etelässä oltiin sitten jo 26 asteessa vaikka oli iltamyöhä kun tänne saavuttiin.

Talo oli juuri sellaisessa kunnossa kuin oletimmekin eli kaikkialla rakennuspölyä enemmän tai vähemmän, rakennustarvikkeita siellä täällä - tosin järjestyksessä, mutta kummiskin. Tilanne oli kuten arvata saattaa remonttia tehdessä.

Saavuttuamme talolle, minä normaalisti alan touhottaa hurjalla energialla paikkoja kuntoon, kukkia ruukkuihin, siivousta, kokkausta, mitä vain ja kaikkea yhtäaikaa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, mutta nyt oli toisin. Kaaduin päiväunille heti ekana päivänä ja siivous tuntui ylivoimaiselta. Olin levon tarpeessa, joten eikun lepäämään vain. Valittelin tätä vähän perheelle, mutten sitten tarttunut luudanvarteen ennenkuin alkoivat voimat kunnolla palata. Pari päivää siihen meni ja nyt alkaa jo innostaa puuhastelutkin.

Tänään vietimme 4-5 tuntia rannikolla Frejusin rannalla isovanhempien kanssa. Oli aivan ihanaa; viileä voimakas merituuli viilensi lähes kolmenkympin lämmöt iholta ja niinpä vietimmekin siellä sitten kunnon tovin. Aallokko oli melkoista eikä mereen sen vuoksi oikeastaan olisi tarvinnut köpötellä lainkaan, kun jo vesirajassa sai sellaiset tyrskyt päälleen, että kastui mukavan raikastavasti yltympäriinsä. Siellä kompuroi aallokon tyrskeissä yksi jos toinenkin naurussa suin. Tulipahan nyt sitten aloitettua kesä perinteisellä olkapäiden ja selän polttamisella. En näytä pääsevän kesän alkuun muulla konstilla, vaikka se on aina yhtä tuskallista, mutta jotenkin riemuisaa samaan aikaan: nautin siitä tunteesta, kun ihollaan tuntee menneen päivän tuulen ja auringon. Se on jotenkin oudosti riippuvuutta aiheuttavaa.

Jotain häikkää kännykän ja tietokoneen välillä, joten en saa viimeisimpiä kuvia ladattua tänne blogiin. Laitan kunhan kommunikaatio välineiden välillä alkaa taas pelata. Lieneekö syynä kylän huonot mobiiliyhteydet. Hidasta elämää siis :)

Toivon kovasti koti-Suomeen myös pian kesäisiä lämpöjä!

Juhlaputken päätteeksi Ranskan talon emäntä saa rentoutua

Remontti etelässä yli 30 asteen helteessä sen kun jatkuu, vaikka sen tuli olla alkuperäisten suunnitelmien mukaan valmis tänään suunnilleen. Se jatkuu ehkä jopa kaksi viikkoa vielä, näin olemme ymmärtäneet. Sen jälkeen taidamme vielä pyytää heitä hoitelemaan makkarin katon (sen joka putosi lähestulkoon syliimme taannoin klo 5.00 aamuyöstä). Homma venyy siis oletettavasti reippaasti.

Noh, ei tosiaankaan hätiä mitiä. Tässä työaikataulun viivästyksessä piilee erittäin hyviäkin puolia, meitä on Ranskassa nimittäin vastassa pölyisen ja suurelta osin käyttökelvottomassa kunnossa olevan talon lisäksi appivanhemmat, joiden kestitseminen muuttuikin yllättävän helpoksi tälle neljien kesäjuhlien uuvuttamalle emännälle. Kesäterassimme sekä grillin ollessa täysin poissa käytöstä sekä olotilojen ja keittiön täysimittaisen käytön rajoittuneisuuden vuoksi "joudumme" turvautumaan ulkopuoliseen kokkaukseen. Voi voi. Eikun ravintoloihin rentoutumaan heidän kanssaan! Myös yhdessäolemiset on pitkälti järjestettävä ainakin päiväsaikaan muualle kuin Emmanuel-talollemme pölyisissä portaissa ramppaavien ja metelöivien työmiesten vuoksi. Oikeastaan aika nappi juttu :)

Odottelemme jo kovasti matkaan pääsemistä. Autokin tuli vaihdettua vähän luotettavampaan vuosimalliin, joten jos se kestää kuten toivomme, ehkä mikään osa ei hajoa tänä kesänä ainakaan autosta, kuten viimeisinä parina kesänä on yllätykseksemme meille käynyt. Nähtäväksi jää - ja Korkeimman kädessä tai vähintään sallimuksessahan kaikki on. Turha hätäillä.

Jos säät sallivat, suunnittelemme jälleen lounastavamme automatkalla piknik-tyylisesti tien poskessa tai lepopaikoilla. Se on meistä mukavaa ja virkistävää. On hauska pakkailla ja ennakoida tilanteita, joihin voin sitten valmistautuneena vetäistä välineet kassista. Suunnittelu on puoli ruokaa tässäkin.

Tänä vuonna olemme valinneet ja onnistuneet varaamaan yölaivan ja -junan, jotka lyhentävät matkantekoa mukavasti, kun kilometrit senkun vilistävät ohitsemme porukan ja kuskin koisatessa. Kun tiistai-iltana kotoa lähdemme, niin perjantaina iltapuolella meidän tulisi olla perillä talon ovella. Eli kolme päivää pitäisi kulua. Joskushan olemme tehneet matkaa viisikin päivää!

Vielä jatkuu tämä juhla- ja valmisteluputki. Mukavia kesäjuhlia kaikki tyynni eli iloisin mielin tässä valmistellaan, vaikka kiirettä on pitänyt :)

Pikapyrähdys remonttiasioissa

Kyllä oli ilahduttava pitkä viikonloppu Provencessa, kaikesta kiireestä ja talon rakennuspölyistä huolimatta!

Teimme pikareissun rakennustöiden valvonnan sekä rakennusneuvotteluiden vuoksi. Ajelimme kaikki päivät tukka putkella ees-taas eri kaupunkien välillä etsimässä milloin mitäkin remontissa tarvittavaa tuotetta.

Etukäteisennusteiden vastaisesti aurinko helli meitä reippaasti yli 20 asteen lämmöillä joka päivä, niin että miehen leikkikaluksi vuokrattu avoauto pääsi palvelemaan mitä täydellisimmin. Ajelumme oli oikeastaan siis aika mukavaa jopa! En ollutkaan koskaan ennen ajanut avoautossa, mutta hauskaahan se tietysti oli kun asioita toimittaessa saa samalla päivetystä ja raitista ilmaa sekä nuuhkia alkukesän huumaavia tuoksuja. Poika leikki takapenkillä Batmania innoissaan viitta hulmuten. Tukka kaikilla pörrössä siis koko loman!

Ensimmäisenä päivänä saavuimme Nizzaan jo aamukymmeneltä suunniteltuamme, että päivä tulisi olemaan työntäyteinen heti ensiminuuteilta - vaan toisin kävi. Hyvin pian lounastettuamme totesimme yllätykseksemme, että helatorstai onkin pyhäpäivä myös Ranskassa ja kaikki kaupat ovatkin suljettuina! Näin siis tulimme yllätetyiksi Ranskassa, jossa harva arkipyhä on kokemuksemme mukaan todellakaan enää pyhäksi erotettu! Noh, ei muuta kuin poika pääsi rannalle ja minä hauskalle kirpparille joka ihanasti osui kohdallemme tienvarressa. Sieltä tarttui mukaani tämä alla näkyvä söötti aiempaan kirppariastiastooni sopiva tarjoiluastia! Aurinko porotti mahtavasti tälle niitylle asettuneelle toritapahtumalle, joku monsieur lauloi niiiin ranskalaisia kappaleita mikrofooniin kirpputoriyleisön ja myyjien iloksi, moni myyjä pisti tanssiksi ja minua niin hymyilytti :) Että pääsinkin sinne nautiskelemaan!

Löysimme tulevalle terassillemme romanttisen hassun ruusureliefisen tummanruskean valurautaisen pienen allas-hana-taustalevy -yhdistelmän sekä samanväriset ulkovalaisimet. Toivotaan, että eivät tunnu liian kitchiltä ja/tai tummilta terra cotta -laattojemme kavereina. Ei ollut onneksi kallista, joten tiedä vaikka ilkeäisi joskus sitten vaihtaa parempaan jos alkaa kaduttaa. Pääasia on, ettei "puutarha"hanan vesi valu suoraan terassilaatoille, vaan tulee johdetuksi viemäriin ainakin pääosin.

Koska keittiömme oli remontin vuoksi lähes käyttökelvoton, käytimme ravintoloita niin lounaalla kuin päivälliselläkin. Tuli syötyä siis vähän liikaa, kuten niin usein Ranskassa meille tuppaa tapahtumaan, ikävä kyllä. Ahmiminen ja ahneus eivät ole tavoiteltavia asioita, mutta näin nyt kävi että ruokailut menivät vähän överiksi alkupaloineen, pääruokineen ja jälkiruokineen, kun matkakin oli niin lyhyt, ettei arkimaista eloa kerinnyt muodostua. Nyt sitten kiristetään vyötä kotomaassa jälleen.

Kesäisen näköinen artisokkavuoka-alkupala Chez Hugossa Seillansissa. Hugo on sympaattinen ja suurenmoinen kokki joka loihtii kauniita ja suussa sulavia luomuksia tajuttoman kohtuuhinnalla ihanassa pikkukylän rauhallisessa - mutta yhä suositummassa ja suositummassa! - ravintolassaan. Hugoa voimme kehua kenelle hyvänsä! Michelinin listausta "hintansa väärti"-kategoriaan Hugolle odotellessamme nautiskelemme tästä löydöstä niin kauan kuin pöytään vielä pääsee lyhyellä varoitusajalla.

Chez Hugo sijaitsee kauniin Seillansin kylän laidalla.

Palasimme kotiin nahka kärähtäneenä, masut pullottaen - todellakin vähän liikaa - ja tyytyväisinä työmme tuloksiin. Seuraavaksi juhlitaan Suomessa tyttären yo-juhlat, toisen tyttären konfirmaatio, pojan synttärit ja sitten vaihteeksi auto-laiva-juna -yhdistelmällä suunnistamme kohti etelää remontin keskelle kesälomaa viettämään, missä meitä odottavat isovanhemmat jo valmiiksi kesään asettuneina. 

Katon korjaus on päässyt alkamaan!

Huolimatta muutamista ulkomaanremontiin näköjään aina kuuluvista epäselvyyksistä ja asioiden selvittämättömyyksistä, ovat työmiehet vihdoin päässeet aloittamaan hommat talomme katolla!

Jihhuu!

Tyttären terassille viime kesäksi valitsema pelargonia - tämä tietty lajike karkoittaa hyönteisiä!

Nämä lahot räystäät korjataan ja kohotettavan lattitason ansiosta pian pääsemme jHs. ihailemaan maisemia ilman että tarvitsee keikkua seisomassa kiikkerällä terassituolilla.


Pormestarin toimistostakin aktivoiduttiin noin kaksi kuukautta sitten esittämiemme rakennustöitä koskevien kysymysten suhteen - tosin eivät vieläkään ole vastanneet yksinkertaisiin kysymyksiimme kylässä tapahtuvien remonttitöiden mahdollisista työaikarajoituksista ja rakennustelineiden tarpeesta, vaan esittivät vastakysymyksiä. Sellaistahan se on. On vain pysyttävä rauhallisena ja mentävä virran mukana ja toivottava, että ei tulisi suurempia kuoppia vastaan. Olemme käsittäneet, että luvassa olisi nyt sitten kuitenkin jonkinsortin toimenpidelupa töille talomme katolla. Viimehetkellä!

Työmiesten puhemies tahtoi jättää talomme kamerat päälle, joten sieltä tulee iloksemme lähes jatkuvalla syötöllä kuvavirtaa niin eteisestä kuin terassiltakin; kuvakavalkadissa esiintyy osittaista tummaa italialaispäälakea (muutamaa erilaista), lautanipun reunaa, rakennusjätekasan huippua, kattotiilipinoja ja muuta jännittävää :) Harmi ettei yhteys kameroihin toimi kunnolla, muuten kuulisimme heidän hauskan italiankielensäkin! Tosin parempi ettemme kuule. Jotain yksityisyydensuojaa rakennusmiehetkin varmasti kaipaavat, vaikka pomo tykkää kamerat päällä pitääkin.

Parin viikon kuluttua piipahdamme vilkaisemassa talolla, miltä siellä näyttää muiltakin osin. Odotamme reissua jo innolla.

Pitkään olemmekin pysyneet poissa Ranskasta, pian peräti kaksi ja puoli kuukautta, mikä on harvinaisen venähtänyt tauko meille. Silti, hyvähän meidän on kotona olla ollut, ihana pääsiäinen oman seurakunnan parissa, ei mitään hätää ja tällä välillä saimme iloksemme tarjota taloamme eräälle innostuneelle porukalle lomanviettoonkin. Olemme eläneet hengessä mukana tämän ryhmän lomanviettossa ja iloinneet siitä, että heillä oli talon remontintarpeesta ja -valmiudesta huolimatta mahtavalta kuulostanut reissu. Ihanaa! Kelitkin heitä hellivät, peräti 24-asteen lämmöin ja auringonpaistein.

Nyt toivotaan että rakennusporukka saa paljon aikaan tämän parin viikon aikana, jotta mahdolliset neuvoteltavat yllätyskorjauskohdat olisivat tiedossa kun saavumme käynnillemme. Kovasti jo kaipaammekin etelän lämpöön ja aurinkoon. Eilen täällä Turussa oli vain kaksi astetta "lämpöä" ja satoi räntää. Tämä kontrasti saa muistomme Provencesta hehkumaan entistäkin lämpimämpinä :)

Ah, kesää ja kesäaamiaisen hetelmiä!
Tuo lämminsävyinen, hedelmät kypsyttävä ja luutkin lämmittävä auringonpaiste saa kalvakan talvi-ihoni huutamaan kaipauksesta aurinkoon!

Ranskasta soitettiin

...että helmikuussa tilaamiamme terassin lattialaattoja ei enää valmistetakaan! - ja me olemme nyt täällä Suomessa siihen saakka, kunnes remontti on jo puolivälissä. Glups.

Voi, miten hölmöjä olimme. Emme olleet valinneet kakkos- tai kolmosvaihtoehtoa laattavalinnallemme! Olisihan meidän pitänyt osata arvata, etteivät asiat aina mene kuten suunniteltu. Mutta ei kun ei. Kantapään kautta opimme, kovapäiset.

Pari kuukautta lähestulkoon on kulunut siitä, kun tilaus laatoista jätettiin hiihtolomalla toimittajalle ja käsirahakin jo maksettiin. Ja nyt vasta saimme tiedon siitä, ettei tehtaalla ole edes kaikkia toivelaattojemme valmistuskoneita enää jäljellä! Hmmph.

Olimme jo yllätyslentoja tilaamassa. Laatat olisi löydyttävä mitä pikimmin, jotta kerkiävät siksi kunnes työmiehet ovat lattiaa päällystämässä.

Huolimatta siitä, että aina matkustamme mökille erittäin mielellämme, meillä ei tässä vaiheessa olisi kuitenkaan aikaa jäädä Ranskaan yhtään pidemmäksi aikaa kuin pariksi-kolmeksi työntäyteiseksi päiväksi, vaikka lennot samaa hintaan saisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Tätä karua tosiasiaa pyörittelimme kunnes yllättäen päätimme "helposta" ratkaisusta: meille tulisi kuin tulisikin perinteinen terra cotta/terre cuit -laatta.

Tässä terre cuit -lattia sateen jälkeen kuivumassa.

Tämä on söpö 20x20 cm eläväpintainen aito käsinvalmistettu laatta, joka ihastutti kyllä kovastikin jo ekalla laatanetsintäkierroksellamme. Todellinen provencelaisratkaisu, jonka luulimme itse asiassa heti laattaetsinnän alussa jo päätyvän meidän kotimme osaksi. Mutta. Päädyimme sittenkin pinnoitettuun laattaan, sillä tämä perinteinen on mokoma niin huokoinen, että se imee todennäköisesti hyvin pian näyttävän "ruokalistan" perheemme kesämenusta jälkipolvien ihailtavaksi. Tätä ominaisuutta kauhistuimme alunperin niin, ettemme olleet valmiita luottamaan aineisiin joita meille tarjoiltiin huokoisuutta vähentämään. Eivät ne kuitenkaan toimisi tarpeeksi hyvin, ajattelimme.

Nyt omaksikin yllätykseksemme olemmekin ottamassa tätä huokoista laattaa elinkumppaniksemme perheemme kesäisen ruokapöydän, grillin yms. alle.

Ei muuta kuin pinnoite pintaan ja elämään terra cottan kanssa sovussa. Ulkonäöstähän me jo pidämmekin ja laatta on peruskauraa monelle laattamyyjälle, joten tämä ratkaisu on ihanan helppo tehdä näin Suomesta käsin. Tiedämme jo kolme tahoa joilta tarjousta pyydämme. Ei tarvetta matkustaa häthätää itse paikan päälle nyt ihan heti ainakaan tämän tilauksen takia.

Ei niitä negatiivisia viitsi kovasti miettiä, kunhan ne realistisesti tiedostamme kuitenkin: mitenköhän se grilli sitten putsataan siellä terassilla niin, ettei likavedet tahraa laattalattiaa...eikä kukaan pudota öljyä tai suklaajäätelöä lautaseltaan lattialle tai punaviinilasillinen kaadu pöydältä tai...Taitaa olla, toden totta, perusteellinen ehdottomasti parhaan kyllästysaineen etsintä edessä!

Mahdollisten hankaluuksien kaverina kulkee kuitenkin tämä helmi: aitous on elävöittävää, perinne suloista ja samettinen poltetun saven turvallinen tuntu jalan alla asia jota on ilo odottaa.

Tourettes, ulkoilmamuseo

Tänään päädyimme puolivahingossa tutustumaan erääseen lähikyläämme, jossa emme suureksi häpeäksemme olleet vielä kertaakaan käyneet kävelyllä ja siten kylä oli jäänyt meille aika lailla tuntemattomaksi. Mielikuvamme oli, ettei siellä ole juuri mitään kiinnostavaa. Niinpä kerta toisensa jälkeen ajauduimme muihin paikkoihin.

 Tänä aamuna tarvitsimme kahvia ja teimme poikkeuksellisen reissun tähän pikkuiseen keskittymään - ja yllätyimme positiivisesti! 

Kylä sijaitsee kukkulalla, kuten tämän alueen kaikki kylät. Kadut olivat siistejä ja kauniita. Kylää on koristeltu erinäisin mosaiikein ja maalauksin, mutta harkiten, jotta rauhallinen kivikylän tunnelma ei pääse rikkoutumaan. 

Tourettesin kylän kirkon ovi. Ovessa lappu, jossa lukee, että jos tahdot tutustua kirkkoon sisältäpäin, hae avaimet turstitoimistosta. Ihanaa luottamusta!

Ikkunapari kaupungintalon aukiolla. 

Yksi kylää koristavista taideteoksista. 

Kaupungintalon aukiolla sijaitsee La Pause Tourrettane -ravintola-kahvila, jolla pysähdyimme kahvikupposelle 16 asteen talviaurinkoon. Siinä istuskellessamme nautimme hiljaisen kylän rauhasta ja komeasta vuoristomaisemasta, kunnes pääsimme todistamaan hauskaa näytelmää kun vaalea labradorinnoutaja jolkotteli pikkukatua kohden aukiota emännän juostessa koiran perässä. Koira kantoi suussaan maalitelaa, jota emäntä yritti saada koiralta takaisin. Ei oikein onnistunut, koira sukkuloitsi kahvilapöytien lomitse ja emäntää nauratti yhtä paljon kuin meitä. Niin emäntä kuin koirakin olivat valkoisissa maaliroiskeissa. 

Vihdoin koiralta anastettiin tela emännän luvatessa sille keksin. Välillä emäntä vaihtoi poskisuudelmia ohikulkijoiden kanssa - itse asiassa aivan jokaisen ohikukijan kanssa! Kun tilanne vähän rauhoittui, emäntä ehdotti koiralle, että mennään kahville. Niin koira jäi odottamaan kahvilan portaille. Pian tarjoilija toi kuin toikin kaksi pientä espressokahvia kera keksien ja emäntä-koira -pariskunta asettuivat kahvilapöytään availemaan keksikääreitään. Koira aloitti keksillä. Kahvin juomista emme enää jääneet todistamaan, sillä emäntä jäi suustaan kiinni jonkun ohikulkijan kanssa. Olisi hauska tietää, anastiko koira maalitelan sillä tarkoituksella, että pääsisi kahville vai vedimmekö liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä näytöksestä :) Lystiä se joka tapauksessa oli, tapahtumasarjassa oli sellaista absurdia fellinimäistä tunnelmaa josta nautimme täysin siemauksin. 

Laskiaistiistaita Rivieran rannikolla

Tänään saimme nauttia 17 asteen lämmöstä, Auringonpaisteesta innostuneena kävimme lounaalla Antibesin tutussa Cafe des Chineursissa ja sen jälkeen mukavalla kaupunkikävelyllä seuraten kapungin meren puoleista muuria ihaillen hienoa kontrastia: pieni porukka hiekkarannalla uikkareissa (veikkaisin brittituristeiksi!), palmupuita, kauniin sininen Välimeri ja kaiken taustalla lumihuippuisia vuoria!

Eilen sitten taas mies vei meidät illalliselle Cannesiin tähän kuvan Astoux & Brun -mereneläväravintolaan. Olimme ihmetelleet jo muutamia kertoja ravintolan suosiota ulkoapäin, sillä usein sen edessä on jonoa niin runsaasti, ettei meillä ole ollut kärsivällisyyttä jäädä onneamme koittamaan vaan olimme ennen eilistä aina tyytyneet johonkin toiseen, vähemmän suosittuu ruokalaan samalla alueella. Tämä oli kuitenkin jäänyt kaihertamaan mysteerinä jonnekin mielen pohjille. Nyt se sitten ratkaistiin.

Mies oli onneksi päättäväinen ja pääsimme kokeilemaan. Kokemus oli erittäin hyvä. Ruokalista oli täynnänsä saman päivän kalasaaliista koottuja varsin simppeleitä annoksia. Tuoreus myös maistui lautasella! Ei ollut ihan halpaa, mutta meidän mielestämme kokemisen arvoinen paikka, jonne varmaan mennään toistekin - jos meistä kiinni on. 

Tuonne jos mielii, on hyvä tietää, että he eivät ota lainkaan pöytävarauksia, vaan fanien on oltava paikalla varmuuden vuoksi heti seitsemän tienoilla, jotta pääsee vapaaseen pöytään. Ravintola sijaitsee Cannesin satamassa josta löytyy myös oivallinen parkkihalli aivan rannasta, joten autonkin saa varsin lähelle. 

Yllä Valentinen päivän herkkutarjontaa Antibesin vanhassa kaupungissa. Emme me sentään sortuneet tällaiseen herkutteluun, vaikka hauska näitä oli katsella. 

Mimosat jo paikoin kukkivat, mutta näyttää siltä, että paras kukinta-aika on vielä edessäpäin. Festivaalit on tosin jo useissa kylissä pidetty. Me pääsimme mukaan sesonkiin sunnuntaina maistamalla mimosa-piirasta Tanneronissa La Famiglia -ravintolassa lounastaessamme. Maku oli vieno, piiraan täyte vaniljakiisselimäinen. Tiedä sitten miltä mimosan kuuluu maistua, mutta tuo oli ainakin miellyttävä makukokemus. Ja erittäin sovelias, siellä kun keltaisiksi puhkeavien mimosametsien keskellä lounastimme.

Muuten, La Famiglia oli oikein oivallinen sunnuntailounaspaikka. Kotoisa, eloisa ja mukava näin lapsiperheellekin. Nyt toista kertaa siellä käyneenä totesimme, että näyttää vahvasti siltä, että heidän vahvuutensa lienee perinteisissä ranskalaisissa pataruoissa sekä erilaisissa maksapateissa yms. Listalla oli oikein perinteisiä patoja kuten villisikaa, naudan poskea yms. Minä maistoin päivän kana-annosta, sitruunakanaa, joka sekin oli hyvin mehevää ja ajankohtaista sitruunan sadonkorjuun vuoksi. Esillepano on reilunpuoleista ja konstailematonta. Annoksia ei juuri koristella tai asetella, eikä ole tarviskaan. Se on talon tyyli: maalainen, perusjuttu.

Ainoa miinus La Famigliassa lienee se, että sinne on aikamoinen ajeleminen kiemuraisia vuoristoteitä. Monelle turhan pitkä matka ja varmaan vähän liian hiuksianostattavakin. Liukkaalla en lähtisi sinne enkä sieltä pois. 

Vielä Antibesista. Meren "syömä" talon julkisivu aivan kaupungin muurin laella suolaisten merituulten riepoteltavana.