Lennot Nizzaan ovat olleet hankittuna jo kuukausia :) Mies ei nimittäin ota kuuleviin korviinsa muuta vaihtoehtoa kuin joulu Provencessa. Niinpä varmistimme jo varhain että meillä on paikka koneessa oikeaan aikaan.
Mukavan edullisella Lufthansalla olisi tarkoitus jälleen etelään liitää, mutta saas nähdä miten lentokapteenit saavat pidettyä koneet maassa. Lakkoja jälleen. Pieni jännitys näiden suhteen on meille jo tuttua. Ovathan nuo kapteenit lemppari-lentoyhtiössämme lakkoilleet jo vuodesta 2014. Toisinaan olemme jääneet "haaviin" ja matkat ovat venähtäneet.
Noniin, oletetaan että pääsemme perille. Tänä vuonna olemme päättäneet viettää joulua erittäin ranskalaisittain eli pannen yksinkertaisesti parasta pöytään. Hyvää ruokaa, ei niinkään minkään sortin kaavoja seuraten, vaan maun mukaan. Eli nyt jäävät hanhet, ankat, kinkut, kalkkunat sun muut vakiojouluruoat ja mies laittaa hyvää lihaa kera hyvien lisukkeiden ja sillä sipuli. Ei sillä, etteivätkö nuo voisi hyviä olla ja ovatkin, mutta nyt ei jaksa. Olen kyllästyvää sorttia ja johan me olemme useamman vuoden ankkaakin laittaneet. Samaten enkkuherkut joulupuddinkeineen yms. alkavat tuntua turhan tutuilta. Mieshän on brittitaustainen joten niitäkin "leikkejä" olemme jo vuosikaudet leikkineet. Ja hauskaa on ollut. Kinkulla aikanaan aloitettiin, kaikkine pakollisine lisukkeineen, sitten enkku-jouluja kalkkunoineen päivineen ja italialaisjuttuja, nyt ranskalaista. Koko ajan olemme siirtyneet vähemmän perinteiseen suuntaan. Ensin poispäin omista traditioistamme, kiepaisten muidenkin maiden kautta ja päätyen Ranskaan. Minnekäs muuallekaan!
Eli hyvää lihaa tarjoamme sitten vanhemmillemmekin, joita saapuu jouluiloksemme meidän kummankin puolelta. Äitini joka on viettänyt kanssamme nyt jo useamman joulun perätysten, onkin aika varmasti tottunut siihen, että meidän kanssamme ei koskaan oikein tiedä mistä suunnasta ruokapöydässä tuulee, mutta toisen puolen vanhemmat lienevät epätietoisempia näistä meidän kotkotuksistamme. Olemme siksi nyt tehneet parhaamme pehmittääksemme laskua ruokapöytäämme kertomalla suunnitelmistamme etukäteen. Eiköhän se siitä sutviinnu ja saada kaikki tyytyväisiksi. He kuitenkin kertoivat tuovansa yhtä sun toista enkkulaista jouluruokaa mukanaan...
Britti-vanhemmat tuovat mukanaan Christmas crackereita, puddingia ja mince pies sekä suosikkisuklaataan. Itse en nyt tällä kerralla tosiaankaan tuo mitään mukanani kotomaasta. Nyt mennän ihan paikallisin eväin. Yleensä aivan minimi vaatimus jouluun on ollut minulle hyvä lanttulaatikko, mutta sekin jää tänä vuonna synnyinsijoilleen.
Todennäköisesti joulupöytäämme päätyy valtava pihvinaudan "kyljysrivin" pala muutamine luineen pienestä lihamestarin liikkeestä. Siis ikäänkuin lampaankyljysrivistä pätkä, mutta kooltaan jättimäinen. Mies tahtoo sellaisen kokata ja sehän käy minulle. Joskus ollaan moista laitettu aiemminkin ja lopputulos on ollut samettinen ja suussa sulava. Suunnattoman herkullinen. Kyllä siitä juhlatunnelma aikaan saadaan vieraillekin.
Minulla on lista jouluisista tekemisistä ja ostamisista niiksi muutamaksi päiväksi joina me jouluamme siellä perillä sitten kokoamme. Riemastuttavaa on, että minne sitten lähdemmekin joulun palasia noutamaan, aina on kaunista ja suloista joulutapahtumaa tarjolla. Se on jo juhlaa sinänsäkin! Toinen toistaan ihastuttavampia joulumarkkinoita on kylässä jos toisessakin, on konsertteja, kulkueita, valaistuja patsasasetelmia, jouluvaloja, seimiä...jouluisia pikkupuoteja, kuuman viinin mausteista tuoksua jne.
Joulukirkossa taidamme piipahtaa omassa kylässä, roomalaiskatolisessa messussa. Toivon, että tänä vuonna olisi järjestetty varhaisempi messu kuin se perinteinen keskiyön messu. Siihen en useinkaan jaksa valvoa. Monena vuonna ennen messua pienet paikalliset lapset esittävät seiminäytöksen ihanissa suloisissa provencelaisasuissaan. Sen tahtoisin taas nähdä! Tuntuu niin mukavalta, kun kylän väki kokoontuu yhdessä joulun tunnelmiin pieneen kiviseen ja kalkilta tuoksuvaan kirkkoonsa joka seisoo oman kylän keskellä. Unelmani niin kaukaa kuin muistan, on nyt tullut todeksi omassa elämässäni - vaikka olenkin vain sesonkikyläläinen, enkä edes roomalaiskatolinen, mutta silti. Ah, niin ihanaa!
Kaipaan jo suihkulähteiden solinaa viileillä kaikuvilla hämärillä kaduilla, ikkunaluukkujen narinaa ja lonksahduksia ja joka puolella tuntuvaa savun tuoksua, liikuttavia ja runsaita jouluvaloja, lapsellista provencelaista intoa koristella kyliä ja luoda tunnelmaa, ranskalaisella hienolla ammattiylpeydellä valmistettuja jouluherkkuja, ystävällisiä tervehdyksiä ja talon lämpenemistä, kynttilän valoa, kuuman mausteisen Vin Chaudin tuoksua - lempi-glögini :) Voi juku, alan päästä tunnelmaan!
Tule joulu suloinen, Jeesus-lapsi keskelle sen. Häntä me juhlimme niin jouluna kuin aina muulloinkin. Siellä ja täällä. Paikallisin maustein tai kokonaan ilman. Hän on Valo ja Suola kaikissa olosuhteissa. Aamen :)
Siunattua joulunodotusta kaikille! Lämpimät terveiset.