Raskaissa tunnelmissa Bastille-juhlapäivän tapahtumien johdosta

Meillä oli suloinen meno täällä kylässä 14.7. kansallisena Bastille-päivänä. Oli torviorkesteria, aperitiiveja ja pikkusuolaista kylän aukiolla, vaahtotykki ja bändi illaksi. Syötiin aukion baarissa illallista...tosin ilotulitukset olivat peruutettuja koko läänin laajuudelta kovan Mistral-tuulen ja kuivuuden yhdistelmän vuoksi.

Kesken ruokailun joskus illalla yhdeksän-kymmenen tienoilla alkoi SATAA! Heinäkuussa Provencessa aivan ihmeellistä, etenkin kun säätiedotus lupasi täyttä auringonpaistetta päivätolkulla! Mistral nosti taas myös voimiaan ja alkoi lisäksi tuulla niin, että baarin auringonvarjot lennähtelivät, hame nousi korviin ja tuli kylmäkin. Heinäkuussa näillä main ei tuollaista ole tapahtunut baarityttömme mukaan hänen elinaikanaan kertaakaan! Mutta nyt tapahtui. Söimme lautaset tyhjiksi megavauhdilla ja suuntasin karkkikojulle pojan kanssa juuri keriten valitsemaan namut, ennenkuin omistaja vetäisi pressut namien suojaksi. Juoksimme sitten kivitalomme suojiin kuuntelemaan tuulen pyörimistä savuhormeissa metallisten takkaluukkujen rämistessä.

Tunnin parin päästä mies käväisi kovassa tuulessa ihmettelemäss aukiolla, joka olikin jo täysin autioitunut. Ei juhlista merkkiäkään. Kaikki loppu.

Avattiin telkkari, jospa sieltä pääsisimme mukaan juhlamenoon televisioinnin kautta. Selailtiin kanavia.

Pian tuli uutiskanavalta järkyttävä tieto Nizzassa juuri tapahtuneesta terroristihyökkäyksestä ihmisjoukkoon Promenade des Anglesilla. Siinä hetkessä olin helpottunut, ettemme olleet juhlimassa. Saimme rauhassa oman kodin seinien sisällä ottaa tämän järkyttävän tiedon vastaan. Ystävämme asuvat aivan tapahtumapaikalla ja tietysti tuli huoli siitäkin, olivatko he mahdollisesti - kuten hyvin todennäköistä olisi - myös ihmisjoukossa ihailemassa ilotulitusta aivan talonsa edessä. Eivät olleet olleet, kiitollisena totesimme lyhyen viestittelyn päätteeksi!

Monta päivää on kulunut järkytyksessä, surussa ja huolessa Ranskasta, Euroopasta. Miten puolustaa arvojamme tällaista barbaarisuutta vastaan. Nyyh. Se myös ihmetyttää suuresti, että miksi ns. tavalliset muslimit (joiden sanotaan olevan maltillisia) eivät asetu rintamaan vastustamaan tällaista veritekoteollisuutta? Suuri kysymysmerkki.

Etelän eksotiikkaa - temperamenttinen kunnallistekniikka

Olemme nyt viettäneet täällä Ranskankodissamme kohtapuoliin kuukauden ja tänä aikana ovat sähköt katkenneet kerran, tänään on tulossa suunniteltu sähkökatkos sekä vedet ovat olleen poikki kolmisen kertaa.

Ei siinä vielä mitään, ihan ookoo ja ollaan tavallaan totuttukin tällaiseen reistailuun, mutta tapahtui vähän hölmösti eilen illalla, kun tulimme kotiin rannalta. Olimme hiekkaisia ja hikisiä huolimatta rannan suihkusta. Eikun poika tökättiin ensiksi miehen toimesta suihkuun, mutta hänpä tulikin sieltä "ei vettä" -ilmaisuin ulos. Tosiaan, ei tullut vettä. Suihkut jäi.

Mies ulos kyselemään muilta kyläläisiltä mistä kyse. Kellään ei ollut vettä. Tuttu ravintoloitsija osasi kertoa, että aamu-yhdeksältä on luvattu vedet takaisin. Ookoo. Näillä mentiin.

Jossain vaiheessa myöhemmin illalla pyysin poikaa laittamaan tulpan suihkukaapin viemärin päälle (jollei laiteta, "French plumbing" haisee järkyttävälle tunnin-parin kuluttua eli viemärille. On tainnut jäädä hajulukko asentamatta tuohon viemäriin silloin joskus). Poika laittoi tulpan. Pestiin kädet ja hampaat pullovedellä, jota meillä onneksemme on yleensä aina jemmassa jonkin verran. Mentiin nukkumaan.

Viideltä aamulla herään siihen, että mies huutaa jostain kaukaa "There is blood!" Hui hirvitys, kun säikähdin! Juoksin sekavassa mielentilassa kauhistuttavat mielikuvat mielessä yläkertaan ja paljastui että kyseessä olikin "flood" eli kylpyhuone tulvi. Viisi senttimetriä vettä lattialla! Parempi kuin "blood"! Olin kiitollinen. Tilanne vaati kuitenkin määrätietoista veden eliminointia lattialta. Eikun kaikki pyyhkeet, puhtaat ja likaiset lattialle imemään vettä ja sitten heitettiin isoon kulma-ammeeseemme. Onneksi meillä on runsas pyyhevarasto. Lapottiin lisäksi vettä Ikean näppärillä pienillä säilytyslaatikoilla, jotka olimme juuri ostaneet - eri tarkoitukseen tietysti omasta mielestämme :) Huhkittiin vedet viemäriin ja sitten jossain välissä tarkistamaan miten pojan huone kylppärin alapuolella voi. Sieltä tuli vettä katosta. Tietenkin. Eikun rättiä alle. Onneksi ei poika herännyt eikä hänen kohdalleen osunut vuotoa. Sähkölaitteetkin selvisivät näköjään aika vähällä.

Nyt ollaan sitten tuuletettu taloa ja kiitelty yli kolmenkympin helteitä, jotka kuivaavat mukavan nopeasti rakenteita. Tosin välipohjaan ei näe sisälle, mutta toivomme että sekin kesän aikana kuivahtaa kunnolla.

Ei olla vakuutusyhtiöön otettu vielä yhteyttä. Se oli aikamoinen ruljanssi viimeksi, mutta kyllä tässä ihan aihetta olisi. Katsotaan miten jaksamme. Viimeksihän ystävällisesti erinäiset korvaukset korvattuaan vakuutusyhtiö halusi meistä eroon. Nyt on uusi yhtiö ja olemme vähän varovaisempia, vaikka viisaudeksi tätä ei kai kuitenkaan voi kutsua.

Erikoisesti kuitenkin tämä nyt meni. Kun toinen puoli samasta kerroksesta tuli remontoitua alas pudonneen katon vuoksi, nyt tuli kattovaurio toiselle puolelle taloa samaan kerrokseen! Jos olisin vakuutusyhtiössä työssä, olisin kyllä hyyyvin epäluuloinen. Ehkä emme kuitenkaan mene sinne valittelemaan, vaan odotamme rakenteiden kuivumista itsestään. Pojan makuuhuoneen katto oli jo aika rumassa kunnossa valmiiksi.

Että tällaisia jännittäviä yllätyksiä sitä aina välillä tulee. Olen hyvin kiitollinen, että mies heräsi mennäkseen vessaan keskellä yötä. Huh, jollei olisi mennyt. Oltaisiin varmaan herätty joko siihen, että pojan huoneessa tulvii niin että poika herää tai vesi lirisee portaita alas pitkin talon viiden kerroksen korkeudelta. Huhhuh. Eri luokan vahingot.

Välillä herään ihmettelemään

Niin sitä vain tottuu, että toisinaan yllätyn siitä että todellakin olemme ylipäätään täällä. Silmät laiskistuvat, mutta kun taas näkö terävöityy, ei voi kuin ihmetellä. Minulle tämä Provence ja Ranskan Rivieran rannikon kauneus ovat maailman paras paikka - näin niinkuin maallisella tavalla ajateltuna. Ilmasto, kauneus, ruoka, rakennukset, tavat, kaikki - ja se ihastelemani kirkonkellojen sointi kivisillä kujilla, se käy suoraan sydämeen!

Istuttiin pojan kanssa kylämme simppelissä baarissa jätskillä ja kahvilla. Lounastajat olivat jo siirtyneet levolle ja baarissa vallitsi ihana keskipäivän siestan unelias tunnelma. Sopivasti viilentävä puhdas tuuli puhalteli laaksosta vuorten välistä kylämme aukiolle. Aukiolla nuori tyttö ja veljensä harjoittelivat petanki-heittojaan. Olivat meidän kadun asukkeja. Taitava tyttö. Aukiota ympäröivät talot olivat niin kauniita, meitä varjostavat plataanipuut kuin ikivanhoja ystäviä, autot, ihmiset, koirat, pääskyset, kaikki niin ihania ja omanlaisiaan. Meillä ei ollut mikään kiire mihinkään. Naatiskeltiin siinä kylästä ja toistemme seurasta vaihdellen lomalaisten muikeita hymyjä pöydän yli. "Gannshka, aaaah!" pääsi pojaltakin :) Kyllä hänkin tietää että meidän on täällä erittäin hyvä olla.