Kuvia Provencen helmikuusta

Näin upeaa keltaista tuottaa Mimosapuut. Tuoksu on hunajaisen kevyt ja miellyttävä. Mimosoista osa kukki jo joulunaikaan tänä vuonna, tässä leudossa talvessa. Muutenkin jotkin mimosat taitavat kukkia useaan otteeseen vuoden mittaan, mutta yleensä täkäläiset metsät syttyvät keltaiseen kukkaan vasta helmikuun tienoilla, jolloin myös Mimosa-festivaaleja juhlitaan. Niin nytkin. Suuri määrä ihania keltaisia keväisiä kukkia kukkii pitkin metsämaastoa ympäri Rivieraa ja sitä suojaavia kukkuloita.

Eräänä aurinkoisena päivänä ajelimme kohti Cannesia lounas mielessä. Meri kimalsi niin upeasti ja aurinko lämmitti lähestulkoon Suomen kesälämpötiloissa, että teimme äkkipysähdyksen ja päätimme käydä lounaalle johonkin hiekkarannan yksityisranta-tyyppisistä turistimaisista ravintoloista - oli ruoka sitten millaista vain. Aurinko kruunaisi kyllä senkin. 

Nopea googlaus Tripadvisoriin ja selvisi pari parasta. Päädyimme juuri siihen, johon katse oli autosta tarttunutkin L'Alban viihtyisän näköiselle aurinkoiselle avoterassille näihin ylläoleviin maisemiin. Rannalla joku kävi jopa uimassa, moni kasteli jalkojaan tai vain lekotteli aurinkotuoleilla viinilasi kädessään.

Me kävimme ruokapöytään. Että oli uskomattoman ihanaa istua siinä auringossa ja meren tuoksussa! Homma meni vielä niin hienosti, että ruokakin oli enemmän kuin kelvollista, kuten myös ystävällinen ja ammattimainen palvelu. Kaikki oli tuoreen ja itse valmistetun oloista ja erittäin maukasta. Mukavan simppeliä mutta ajatuksella tehtyä ja kaunsita. Hintakin yllätti meidän positiivisesti. Ei valittamista - vaikka eihän sitä nyt muutenkaan pitäisi mistään elämässä valittaa, mutta noin niinkuin sanontana :)

Erittäin mukava yksityiskohta: Poika kun tykkää bolognese-pastasta, kysimme saisiko hän tupla-annoksen, koska listalla oli vain lasten annos. Tarjoilijatar sanoi, että kyllä se on aika iso ja varmaan riittää ja jollei riitä, he antavat lisää kunhan vain pyydämme! Oli hieno palvelu senkin suhteen. 

Suosittelemme lämpimästi tätä L'Alban terassia ihanana aurinkopäivänä lounaspaikaksi jos liikutte Cannesin hiekkarantojen tienoilla! 

Tässä talven kosteuden kasvattamaa kaunistusta kivipintaan. Ihanat sävyt piti tallentaa kuvaan. Oltiin kävlyllä Tourettesin kylästä Fayenceen - ihan minimatka, mutta tulipahan jotain liikuntaa. Molemmat ovat kauniita pikkukyliä joissa on aina mukava käyskennellä. Molemmista löytyy lisäksi hyvät ruokapaikat. 

Tässä maalaus erään kampaamon käytävässä Vidaubanin kylässä, jossa pistäydyimme pikaisesti hakemassa lämpöä ja kahvia. Siellä oli peräti 24 astetta lämmintä! Aamulla tarkistettiin säätiedotuksesta, missä on lämpimintä ja päätettiin lähteä sinne kaffelle. Tuonne sitten päädyimme ihanan provencelaisen maalaisajelun päätteeksi. Itse kylä ei ollut kovin kummoinen, mutta aurinko pelasti tilanteen. Olen aivan lääpälläni lämpöön.  

Tällaiset ihanuudet kurottautuivat Speracedesin pikkukylässä omakotitalon pihan muurin ylitse kadulle. Sitruunat ja appelsiinit puissa riemastuttavat minua joka kerta, niihin en tunnu kyllästyvän. Joskus toivon saavani vielä poimia hedelmiä suoraan keittiöön talvipuutarhasta, aaaah. 

Vahingossa ostoskoriin joutunutta: Mikrofiltteröityä maitoa!

Saavuimme Nizzan lentokentälle ihan mukavasti suunnilleen aikataulussa, mutta koska laukkumme olivat jääneet harhailemaan jonnekin Frankfurtin kentälle nopean koneenvaihdon vuoksi (eka kone oli myöhässä), jouduimme käyttämään aikaa kentällä raportoiden saapumatta jääneitä laukkujamme. Niinpä pääsimme matkaan kohti kotia vähän turhan myöhään jotta olisimme kerinneet tuttuun ruokakauppaamme. Näin ollen "jouduimme" turvautumaan lentokenttää lähimpään suureen supermarkettiin Galeries Lafayetteen Cap3000 -ostoskeskuksessa. 

Paikka ei ole tietenkään kaikkein romanttisin, mutta valikoima mm. tiskiltä myytävissä oman keittiön valmisruoissa on ihastuttavan runsas sekä monipuolinen. Kokit ovat loihtineet sinne varsinaisia herkkuja! Löysimme koriimme tähän hätään iltapalaksi aasialaisia raviolin näköisiä höyrytettäviä nyyttejä kera kastikkeen sekä aamiaistarvikkeita seuraavaa aamua varten.

Mies nappasi hyllystä tällaisella etiketillä merkatun maitopullon:

Ranskassa käytetään kotitalouksissa maitoa sellaisenaan huomattavan vähän Suomeen verrattuna. Sitä ei käsittääkseni juurikaan juoda. Kahviin aamulla, ehkä muroihin, kaakaoon, siinäpä se melkein on ruoanlaittoa lukuun ottamatta joka sekin on kait oikeastaan aika vähäistä, mitä nyt jotkin kastikkeet ja sellaiset. Niinpä jopa suurtenkin supermarkettien tuoremaitohylly onkin hyvin vaatimattoman kokoinen. Yleensä ostoskoriin näyttää vilahtavan iskukuumennettua maitoa.

Noh, me käytämme tuoretta maitoa mieluummin, joten käymme aina sillä vaatimattomalla kylmäsäilytyshyllyllä hakemassa maitomme. Niin nytkin.

Seuraavana aamuna heräsin varhain, kuten yleensä, muiden vielä jatkaessa uniaan. Tein aamuisen maitokahvini tähän uuteen tuttavuuteen etikettiä sen kummemmin katselematta. Ihmettelin kahvin makua. Se maistui jotenkin juustoiselta! Aamukahvini koostuu omituisista aineksista: kookosrasvasta, espressokahvista, täysmaidosta, inkivääristä, kardemummasta, joskus kanelista, maustepippurista jne. Tuumin jonkun ainesosan varmaan vähän vanhentuneen ja antavan kahvilleni siten tuon omituisen uuden maun. Eihän kookosrasva vanhene! Maidon päivämäärät olivat kunnossa eikä se muuten maistunut mitenkään pahalle sinänsä.

Asiaa sitten pohdittiin miehen herättyä ja tultiin siihen lopputulokseen, että maitohan se tietysti on. Ja maku lienee lähempänä Oikean Maidon makua kuin mitä olen konsanaan koko elämäni aikana kokenut!

Mikrofiltteröinti erottaa maidosta ilmeisesti enemmän bakteereja kuin pastörointi ja jättää maitoon sitten taas enemmän sille ominaisia terveellisiä ainesosia ja sitä mukaa sen luonnollisen tuoksun ja maun. Tuoksu ja maku sitten taas vaihtelee eri alueilla ja eri tyyppisillä kasveilla kasvaneiden lehmien maidossa.

On se ihmeellistä, etten tällaiseenkaan ole ennen törmännyt. Sinnikkäästi käytimme tätä maitoa useamman päivän. Toivon että totun sen makuun, sillä onhan se kuulemma niinkin, että ei-pastöroidusta maidosta valmistetut juustotkin sisältävät runsaasti meille tärkeitä ravintoaineita joita pastörointi tuhoaa. Siksi pyrin ostamaan mahdollisuuksien mukaan pastöroimattomasta maidosta valmistettuja juustojakin. Miksen sitten toisinaan tästä lähin käyttäisi myös tätä maitoa! Makuun on vain totuttava, "muovimaitoon" kun olen tottunut kahvissani :) Sitä on kasvanut luulleen, että se mauttomuus juuri on se raikkaan tuoreen maidon maku!

Huomasin, että tätä oli näköjään myynnissä deli-tyyppisessä herkkumyymälässä Grassen lähettyvillä, mutta omassa lähimarketista ei taida tätä olla ostettavissa ainakaan vielä. Taitaa olla aika spesiaalijuttu. Katsotaan miten ahkerasti jaksamme makunystyröitämme kouluttaa juustoiseen maitoon tottumaan!

Joulukuvia

Joulun meni meillä niin vauhdilla etten edes kuvia saanut järjesteltyä. Vieraita oli luonamme Provencen joulutunnelmasta nauttimassa läpi koko joulunajan. Oli juhlavaa saada tehdä joulua "meidän" mallin mukaan, mutta se verotti sitten vähän tätä muuta aktiviteettia - se oli paras juuri näin. Nyt ovat voimat palanneet joten keräsin nopsaan muutamia otoksia tähän. 

Ihana kahvila Valbonnessa. Oli niin jouluinen ja provencelainen, että oli ihan pakko saada vähän kuvattua :) Monet ravintolat ovat suljettuna joulun aikaan niin pikkukylissä kuin rannikollakin. Tämä oli sitten taas pistänyt parastaan. Heillä oli vieraanvaraisesti ovet auki suloiseen joulutunnelmaan johon mekin sitten astuimme sisään.

Valbonnessa oli nähty jälleen koko vanhan kylän laajuudelta vaivaa suloisen tunnelman luomiseksi. Tämä kuva on otettu sivukadulta, jonne sinnekin oli riittänyt punaista mattoa ja tietysti kauniita jouluvaloja.

Omaa kotioveamme koristaa joulunaikaan paikallisen floristin valikoimista jo ensimmäiseksi Provencen jouluksemme poimimamme oksakranssi. Se on osoittautunut mukavan kestäväksi ja varsin ajattomaksikin.

Tällainen joulukoristus ihastutti Valbonnen kylän eräässä ovessa. Siitä sain idean kokeilla tällaisten valmistamista ensi vuonna kirkon myyjäisiin - kunhan muistaisin sitten kun aika taas tulee. Mukavan kevyt ja leikkisäkin vaihtoehto havukranssille. Tähähän voi ripustella sitten koristeeksi ihan mitä vain tunnelmaan sopivaa pikkuesinettä...minihimmeleitä, rusetteja, pikkupalloja, jne.

Mouginsin kylän joulumarkkinoilla myytiin perinteisiä marmeladimaisia aidoista hedelmistä ja marjoista valmistettuja provencelaisia talviherkkuja. Lienee terveellisempää kuin keinotekoisesti maustetut sokeriherkut. 

Herkkuja omasta jouluaaton pöydästämme. Perinteen mukaanhan Provencessa ei syödä aattona ennen keskiyön messua vielä lihaa. Me yritämme noudattaa tätä kaunista tapaa ja tarjoilemme yleensä aattona kalapitoisen aterian ennen messua (vaikka emme ihan aina messuun sitten uni silmässä jaksa mennäkään lasten kanssa). Vasta joulupäivänä nautimme paistin. Ennen vanhaan se taidettiin syödä messun jälkeen, mutta hyvä jos pysymme itse hereillä keskiyöhön, saatika sitä myöhempään! Olemme siis kala-aterian jälkeen nauttineet provencelaisen perinteisen herkkutarjottimen antia. 

Hassun näköinen "leipä" on Pompe l'huile, eräänlainen appelsiininkukkavedellä maustettu ja käsittääkseni yleensä oliiviöljyllä leivottu provencelainen joulupulla jota olimme metsästäneet jo muutaman vuoden. Nyt löysimme vihdoin hyvän ja saimme tilattua sellaisen sitten aatoksi pöytäämme. Pidän suuresti sen appelsiininkukan mausta, aivan ihastuttavaa! Leipä edustaa tradition mukaan Jeesuksen Kristuksen ruumista, joka jaetaan pöydässä olijoiden kesken murtaen, kuten ehtoollisleipä konsanaan. Olemme täten kaikki samaa ruumista, Kristuksessa. Kaunis tapa, josta mielellämme pidämme kiinni kun siihen nyt vihdoin pääsimme sisälle.

Koko jälkiruokatarjotin on pullollaan kristillistä symboliikkaa Provencen joulussa. Nautimme siitä täysin siemauksin. Ei koskaan ole turhaa meditoida kristillisiä asioita ja jouluunhan se sopii erinomaisesti. 

Vähän maallisempaa kerrottavaa tarjottimen sisällöstä: hankimme alareunan makeiset Sainte Maximesta artesaani-makeisvalmistamon suloisesta puodista ennen joulua. Heidän herkkunsa vetivät vertoja kaikelle muulle tällä tarjottimella, ellei nyt tuota appelsiininkukkavesipullaa lasketa mukaan kisaan. Olemmekin tulleet siihen lopputulokseen, että ei jouluna(-kaan) tärkeätä ole syötävän tai muunkaan määrä, vaan se, että se on oikeasti ajatuksella tehtyä ja ajatuksella nautittua kiitoksen kera. Ajatuksella tehty yleensä sitten maistuukin paremmalta ja nämä Sainte Maximen herkut olivat juuri sellaisia.