Jouluherkkujen suhteen kävi vanhanaikaisesti. Lipsahti jouluisaan sekä ylenpalttisuuteen lähinnä sukulaisten runsaiden tuliaisten ansiosta. Oli sitä sun tätä brittijouluun kuuluvaa, mutta sitä sukulaiset varmasti tahtoivatkin. Hyvä niin heidän vuokseen. Ensi vuonna jos Herra suo, vietämme kuitenkin luultavasti joulua epäperinteisemmin ja toivon mukaan riisutummin. Nyt näyttää siltä, että olemme omalla ydinperheporukalla, jolloin vaisumpi versio onkin helpompi toteuttaa.
Kävimme aatonaattona jälleen Ste Maximen pikkukaupungissa/kylässä makeisostoksilla, crepes-lettukahvilla sekä pääsimme ihailemaan kylän pääkadulla purjehtivaa hillitöntä jouluiloa pursuilevaa kulkuetta. Oli karamelleja heittelevää pukkia, vaahtolumitykkiä, montaa erilaista joulumusiikkia, tanssivia mitälie-olentoja, violetteja valaistuja poneja ja puujaloilla loikkivia innostuneita talvipukuisia esiintyjiä. Nauroimme jälleen ääneen. Ei siinä yksinkertaisesti voi pokka pitää kun toiset osaavat ottaa kaiken ilon irti tästä joulun mahdollistamasta spektaakkelista ja näin herkullisesti sen meille katsojille tarjoilevat. Ilo on tarttuvaa!
Biotin pikkukaupungissakin piipahdimme tunnelmoimassa. Viimeksi kävimme siellä heinäkuun helteillä ja nyt tahdoimme näyttää tämän pittoreskin kylän äidillenikin. Jälleen piti todeta että kyllä talvinen Provence on suunnattoman viehättävä. Suosittelen lämpimästi. Jos kesällä on kukkia, jouluna on valoja, aina herttaisen lapsellisen suloisesti ja runsaasti, oli kyse sitten kaupungin, pikkukylän tai vaikka yksityisen pienen julkisivun koristelusta. Ihanaa! Näin myös Biotissa - Bien sur - kuinkas muutenkaan! Kylässä oli meneillään joulumarkkinat joilta poika sai hattaran ja oli suunnattoman onnellinen sitä popsiessaan. Lopuksi istahdimme ihanan hiljaiseen paikalliseen kahvila-baari-ravintolaan lasilliselle kuumaa viiniä ja kaakaota. Väki oli tässä vaiheessa jo kaikonnut koteihinsa valmistamaan ateriaa, niitä muutamia kohtaamiamme turisteja ei enää alkuillan hämärässä näkynyt missään, vaikka kesällä tuokin kylä oli pullollaan vierailijoita.
Vaikka markkinaestetiikkaa ja namupaloja löytyy lähes kylästä kuin kylästä, Valbonnen joulumarkkinat ovat kiinteä ja luotettava osa jouluun valmistautumistamme. Ne pyörivät meille sopivasti koko joulunalusajan. Monissa kylissä joulumarkkinat vietetään hyvissä ajoin joulukuun puolivälissä. Varmasti ovat ihania nekin mutta Valbonne sopii meidän aikatauluihimme. Myös Nizzassa markkinat pyörivät pitkään, mutta ne ovat hyvin ruuhkaisat, vähemmän tunnelmalliset meidän mielestämme. Valbonnen pikkukaupungin kujat ovat oivalliset lavasteet tälle tunnelmaa tavoittelevalle tapahtumalle. Käväisimme siellä pyöriessämme jo tutuksi tulleessa kivassa pienessä vanhankaupungin kujalla sijaitsevassa juustopuodissa hakemassa tyttären suosikkijuustoa; tryffelimaustettua Brietä. Hyvää se olikin!
Joulupäivänä osallistuimme oman kylän kirkon messuun. Siellä oli hyvä lämmin tunnelma.
Messun toimitti kylän uusi pappi, joka vaikuttaa hyvin sympaattiselta. Suurin osa jouluvieraista oli näemmä osallistunut jo aaton kirkolliseen ohjelmaan eivätkä enää lähteneet sunnuntaiaamun messuun. Tämä oli oikein oivallista meille. Mahduimme istumaankin. Kun tuli aika jakaa Kristuksen rauhaa kättelemällä lähellä istuvia, saimme tavattoman lämpimiä toivotuksia jaettuna peräti kaksin käsinkin ja poskisuudelmin. Ne kantoivat pitkälle joulun juhlaamme! Sisuksiin jäi suloinen lämmin ja rauhallinen olo. Aito rauha. Aivan oikeaa jouluiloa josta Herralle kiitos!
