Talvinen visiitti Monsin kylään muutamina kuvina

Monsisssa on aina rauhallista ja talvella vielä enempi kuin kesällä. Kylässä ei juurikaan kulje autoja kujilla. Meillä oli poikamme kauko-ohjattava traktori mukana ja huomasimme, että kylän rauhallinen kujasto olikin hänelle aivan mainio leikkipaikka!

Auberge Provencale ja kuumat juotavat huimalla terassilla. Aurinko valaisi maiseman ja kirkas ilma tarjosi näkymät täältä vuorilta aina Korsikan saarelle saakka!

Juomapaikka kirkon aukiolla.

Monsin kirkon torni. Kirkon ovet olivat harmi kyllä suljettuina.

Seinä kylpee auringossa. Moni talonomistaja oli poissa. Monsin rakennuskannasta yli puolet on nykyään kakkosasuntoja.

Kylän sisäkaduilla on lähes linnoitusmainen tunnelma.

Baarin asiakkaat viihtyivät kadulla, vaikka oli vähän vilpoisaa. Kesällä samalle aukiolle aukeaa kelpo ravintola.

Kesää ja kukkasia odotellessa. Vesi lorisee talvellakin ja kaikuu tunnelmallisesti kiviseinistä.

Talvinen visiitti Monsin kylään muutamina kuvina

Monsisssa on aina rauhallista ja talvella vielä enempi kuin kesällä. Kylässä ei juurikaan kulje autoja kujilla. Meillä oli poikamme kauko-ohjattava traktori mukana ja huomasimme, että kylän rauhallinen kujasto olikin hänelle aivan mainio leikkipaikka!

Auberge Provencale ja kuumat juotavat huimalla terassilla. Aurinko valaisi maiseman ja kirkas ilma tarjosi näkymät täältä vuorilta aina Korsikan saarelle saakka!

Juomapaikka kirkon aukiolla.

Monsin kirkon torni. Kirkon ovet olivat harmi kyllä suljettuina.

Seinä kylpee auringossa. Moni talonomistaja oli poissa. Monsin rakennuskannasta yli puolet on nykyään kakkosasuntoja.

Kylän sisäkaduilla on lähes linnoitusmainen tunnelma.

Baarin asiakkaat viihtyivät kadulla, vaikka oli vähän vilpoisaa. Kesällä samalle aukiolle aukeaa kelpo ravintola.

Kesää ja kukkasia odotellessa. Vesi lorisee talvellakin ja kaikuu tunnelmallisesti kiviseinistä.

Hurjat tuulet rannikolla

Yöllä oli kotikylän ikkunaluukut heiluneet, uuninluukut kolisseet ja tuuli ujeltanut ja humissut aika hurjasti. Aamulla tuuli näytti laantuneen ja ilma oli mukavan kirkas. Päätettiin käydä tapaninajelulla muutamassa kylässä, joissa emme ole aiemmin käväisseet. Matka kohdistui länteen ja rannikolle.

Jo 15min päässä kylästä moottoritiellä alkoi tuntua siltä, että tuuli oli varsin voimakas yhä. Palmut ja puskat heiluivat ihan vaikuttavasti. Autokin alkoi reagoida tuulenpuuskiin. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä voimakkaammaksi tuuli muuttui ja rannikolla oli jo aika vaikea saada autonovia avattua ilman että puuska reväytti koko oven naapuriautoa päin. Puuska tyhjensi myös tehokkaasti kaikki ylimääräiset roskat autostamme silmänräpäyksessä ovien auettua. Sinne menivät tuulen mukana karkkipaperit sun muut kuitit ja sen sellaiset. Toivotaan, ettei mitään tärkeätä ollut niiden mukana.

Olimme pukeutuneet aivan liian kevyesti tähän keliin. Toppatakki, talvipipo ja hanskat olisivat olleet enemmän kuin tarpeen. Nyt jäivät kävelyt aika vähiin, mutta kerkisimme ihailla pittoreskiä Les Bormes des Mimosasin kylää pikapikaa ennen kokovartalokohmettumista. Oli kyllä visiitin arvoinen paikka, mutta voin kuvitella, että kesällä aika tukahduttava turistimeren vuoksi.

Illemmalla piipahdimme ruokailemassa höm, hyvin epäranskalaisesti KFC:n pikaravintolassa Toulonissa. Sielläkin tuli ujelsi niin, että oli vaikea keskittyä ruokailuun. Tuli pidettyä silmällä viereisiä lipputankoja, josko ne pian huojahtaisivat ja katkeaisivat. Toisinaan tuulenpuuska paiskasi kaikki ravintolan ovet auki levittäen ilmapallotelineeseen kootut ilmapallot hujan hajan pitkin lattioita. Aika eksoottista.

Kotiinpäästyämme tarkistin France meteon sivuilta tuulenvoimakkuudet. Puuskissa 101km/h rannikolla ja 94km/h vielä Toulonissakin. Omassa kylässä enää 54km/h. Pari päivää saamme nauttia tuulettomuudesta, mutta sitten taas alkaa kovat puuskat.

Tänään on aurinkoista, glorious! Esittelemme suomalaiselle vieraallemme kylää ja naapurustoa. Oma kameranikin saapui hänen mukanaan tänne. Ihanaa, pääsen tähtäilemään kuvia jälleen!

Hurjat tuulet rannikolla

Yöllä oli kotikylän ikkunaluukut heiluneet, uuninluukut kolisseet ja tuuli ujeltanut ja humissut aika hurjasti. Aamulla tuuli näytti laantuneen ja ilma oli mukavan kirkas. Päätettiin käydä tapaninajelulla muutamassa kylässä, joissa emme ole aiemmin käväisseet. Matka kohdistui länteen ja rannikolle.

Jo 15min päässä kylästä moottoritiellä alkoi tuntua siltä, että tuuli oli varsin voimakas yhä. Palmut ja puskat heiluivat ihan vaikuttavasti. Autokin alkoi reagoida tuulenpuuskiin. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä voimakkaammaksi tuuli muuttui ja rannikolla oli jo aika vaikea saada autonovia avattua ilman että puuska reväytti koko oven naapuriautoa päin. Puuska tyhjensi myös tehokkaasti kaikki ylimääräiset roskat autostamme silmänräpäyksessä ovien auettua. Sinne menivät tuulen mukana karkkipaperit sun muut kuitit ja sen sellaiset. Toivotaan, ettei mitään tärkeätä ollut niiden mukana.

Olimme pukeutuneet aivan liian kevyesti tähän keliin. Toppatakki, talvipipo ja hanskat olisivat olleet enemmän kuin tarpeen. Nyt jäivät kävelyt aika vähiin, mutta kerkisimme ihailla pittoreskiä Les Bormes des Mimosasin kylää pikapikaa ennen kokovartalokohmettumista. Oli kyllä visiitin arvoinen paikka, mutta voin kuvitella, että kesällä aika tukahduttava turistimeren vuoksi.

Illemmalla piipahdimme ruokailemassa höm, hyvin epäranskalaisesti KFC:n pikaravintolassa Toulonissa. Sielläkin tuli ujelsi niin, että oli vaikea keskittyä ruokailuun. Tuli pidettyä silmällä viereisiä lipputankoja, josko ne pian huojahtaisivat ja katkeaisivat. Toisinaan tuulenpuuska paiskasi kaikki ravintolan ovet auki levittäen ilmapallotelineeseen kootut ilmapallot hujan hajan pitkin lattioita. Aika eksoottista.

Kotiinpäästyämme tarkistin France meteon sivuilta tuulenvoimakkuudet. Puuskissa 101km/h rannikolla ja 94km/h vielä Toulonissakin. Omassa kylässä enää 54km/h. Pari päivää saamme nauttia tuulettomuudesta, mutta sitten taas alkaa kovat puuskat.

Tänään on aurinkoista, glorious! Esittelemme suomalaiselle vieraallemme kylää ja naapurustoa. Oma kameranikin saapui hänen mukanaan tänne. Ihanaa, pääsen tähtäilemään kuvia jälleen!

Joulumarkkinoilla

Pääsimme kuin pääsimmekin Nizzan joulumarkkinoille, joilla viime vuonna kerkisimme piipahtamaan vasta joulun jälkeen. Nyt vääntäydyimme sinne kauas jo ennen joulua, sillä kipaisimme rannikolle tapaamaan erästä tuttavaamme. Tapasimme sitten markkinoiden humussa. Väkeä oli hurjasti, joululaulut soivat, karusellit pyörivät ja tekojää narisi luistelijoiden alla. Oli hyviä tuoksuja ja lapset saivat vanhanaikaisia karamelliomenoita, piparkakkuja ja muuta namia.

Meillä aikuisilla oli omanlaisemme namit. Saimme tunkeuduttua tarpeeksi lähelle provencelaisia jouluseimiä myyvää kojua ja jopa hankittuakin siinä väenpaljouden keskellä moisen seimen. Ne ovat kyllä syötävän suloisia. Valitsimme tallin ja sinne Neitsyt Marian, Joosefin ja Jeesus-vauvan lisäksi aasin, karitsan sekä hanhen ja tietysti itse seimen. Tallin ulkopuolelle löytyi seisomaan vielä ihana välimerellinen oliivipuu.



Neitsyt Mariasta olisi saanut adventiksi raskaana olevan version joka vaihdetaan sitten jouluyönä synnyttäneeseen ja Jeesus-vauvaan. Jeesustahan ei kummassakaan tapauksessa täällä laiteta seimeen ennen kuin vasta keskiyöllä aaton ja joulupäivän välissä. Tällainen seimi ympäröidään sitten erilaisin santons-nimisin pienin provencelaishahmoin. Tätä seimiasetelman alkuamme on hauska jatkossa sitten täydentää uusin osallistujin, jos siltä tuntuu. Tarjontaa on ainakin yllin kyllin. Paikallinen seimi saattaa kasvaa jopa kokonaiseksi provencelaiskyläksi, kun oikein asiaan innostuu. Sellainen on esillä oman kylämme kirkossa, kera pienen santon-Isä Camillonkin seimeä ihastelemassa, kuten kuvasta näkyy (alla).

Katsotaan, miten meidän käy.

Tuttavamme ehdotti kahvipaikaksi tungoksen ulkopuolella sijaitsevaa maalais-alsassilaiskahvilaa, joka osoittautukin oikein mukavaksi löydöksi. Istuimme sitten tovin siellä toipumassa jouluruuhkasta hyvien leivonnaisten, kuuman kaakaon ja virvoitusjuomien parissa. Nimeä en nyt muista, täydennän kunhan saan se kaivettua jostain esille.

Loppujen lopuksi Nizzan joulumarkkinat olivat pienoinen pettymys minulle. Olin odottanut jotain muuta. Tungos oli liikaa, krääsä liikaa. Seura oli tosin niin mukavaa, että ei se haitannut, kunhan nyt merkille pistin, että välttämättä ei tarvitse joka vuosi sinne ainakaan mennä.

Jaksoimme lähteä seuraavanakin päivänä ajelemaan, miehen tahtoessa englantilaisen joulupuddingin joulupäiväksi. Tiesimme enkkukamaa löytyvän Valbonnen kylän englantilaiskaupasta. Valbonneen on meiltä hieman matkaa, mutta maisemien ollessa niin verrattomat, mikäs siinä oli niitä ihaillessa kauniissa talvipäivässä.

Valbonnessa sattui olemaan myös joulumarkkinat, joten tuumimme, että ne, mitkä ehkä jäivät hankinnoista edellisiltä markkinoilta hankkimatta, saattaisi löytyä näiltä markkinoilta - emmekä olleet väärässä! Saimme kaiken mitä Nizzasta emme löytäneet.

Valbonnen joulumarkkinat olivat tasan sitä mitä olin kuvitellutkin mainioilta markkinoilta; käsityöläisiä myymässä kauniita ja sopivalla ammattiylpeydellä tekemiään töitään, paikallisia sekä perinteisiä hyväntuoksuisia herkkuja, kauniita kojuja, höyryäviä tuoksuvia kuumia juomia, sopivasti humua ja tunnelmaa olematta liian kuluttavaa. Maistelimme ja haistelimme kourassa kuppi kuumaa viiniä Vin chaudea, lapsilla hattarat (käsissä ja hiuksissa, sekä minun takinhihoissani!). Oli ihanaa. Vabonne pisti parastaan ja vanha kylä toden totta soveltui erinomaisesti tällaiseen tarkoitukseen. Sadunomaisen suloinen hurjan kapea ja täysin autoton kujasto, kauniisti valaistut kujat jouluvaloineen ja ihanat talojen julksivut loivat markkinoille mahtavan satumaiset puitteet. Täysi kymppi. Voin suositella täydestä sydämestäni, jos joku noille main joskus näin joulunaikaan matkaa!

Joulumarkkinoilla

Pääsimme kuin pääsimmekin Nizzan joulumarkkinoille, joilla viime vuonna kerkisimme piipahtamaan vasta joulun jälkeen. Nyt vääntäydyimme sinne kauas jo ennen joulua, sillä kipaisimme rannikolle tapaamaan erästä tuttavaamme. Tapasimme sitten markkinoiden humussa. Väkeä oli hurjasti, joululaulut soivat, karusellit pyörivät ja tekojää narisi luistelijoiden alla. Oli hyviä tuoksuja ja lapset saivat vanhanaikaisia karamelliomenoita, piparkakkuja ja muuta namia.

Meillä aikuisilla oli omanlaisemme namit. Saimme tunkeuduttua tarpeeksi lähelle provencelaisia jouluseimiä myyvää kojua ja jopa hankittuakin siinä väenpaljouden keskellä moisen seimen. Ne ovat kyllä syötävän suloisia. Valitsimme tallin ja sinne Neitsyt Marian, Joosefin ja Jeesus-vauvan lisäksi aasin, karitsan sekä hanhen ja tietysti itse seimen. Tallin ulkopuolelle löytyi seisomaan vielä ihana välimerellinen oliivipuu.



Neitsyt Mariasta olisi saanut adventiksi raskaana olevan version joka vaihdetaan sitten jouluyönä synnyttäneeseen ja Jeesus-vauvaan. Jeesustahan ei kummassakaan tapauksessa täällä laiteta seimeen ennen kuin vasta keskiyöllä aaton ja joulupäivän välissä. Tällainen seimi ympäröidään sitten erilaisin santons-nimisin pienin provencelaishahmoin. Tätä seimiasetelman alkuamme on hauska jatkossa sitten täydentää uusin osallistujin, jos siltä tuntuu. Tarjontaa on ainakin yllin kyllin. Paikallinen seimi saattaa kasvaa jopa kokonaiseksi provencelaiskyläksi, kun oikein asiaan innostuu. Sellainen on esillä oman kylämme kirkossa, kera pienen santon-Isä Camillonkin seimeä ihastelemassa, kuten kuvasta näkyy (alla).

Katsotaan, miten meidän käy.

Tuttavamme ehdotti kahvipaikaksi tungoksen ulkopuolella sijaitsevaa maalais-alsassilaiskahvilaa, joka osoittautukin oikein mukavaksi löydöksi. Istuimme sitten tovin siellä toipumassa jouluruuhkasta hyvien leivonnaisten, kuuman kaakaon ja virvoitusjuomien parissa. Nimeä en nyt muista, täydennän kunhan saan se kaivettua jostain esille.

Loppujen lopuksi Nizzan joulumarkkinat olivat pienoinen pettymys minulle. Olin odottanut jotain muuta. Tungos oli liikaa, krääsä liikaa. Seura oli tosin niin mukavaa, että ei se haitannut, kunhan nyt merkille pistin, että välttämättä ei tarvitse joka vuosi sinne ainakaan mennä.

Jaksoimme lähteä seuraavanakin päivänä ajelemaan, miehen tahtoessa englantilaisen joulupuddingin joulupäiväksi. Tiesimme enkkukamaa löytyvän Valbonnen kylän englantilaiskaupasta. Valbonneen on meiltä hieman matkaa, mutta maisemien ollessa niin verrattomat, mikäs siinä oli niitä ihaillessa kauniissa talvipäivässä.

Valbonnessa sattui olemaan myös joulumarkkinat, joten tuumimme, että ne, mitkä ehkä jäivät hankinnoista edellisiltä markkinoilta hankkimatta, saattaisi löytyä näiltä markkinoilta - emmekä olleet väärässä! Saimme kaiken mitä Nizzasta emme löytäneet.

Valbonnen joulumarkkinat olivat tasan sitä mitä olin kuvitellutkin mainioilta markkinoilta; käsityöläisiä myymässä kauniita ja sopivalla ammattiylpeydellä tekemiään töitään, paikallisia sekä perinteisiä hyväntuoksuisia herkkuja, kauniita kojuja, höyryäviä tuoksuvia kuumia juomia, sopivasti humua ja tunnelmaa olematta liian kuluttavaa. Maistelimme ja haistelimme kourassa kuppi kuumaa viiniä Vin chaudea, lapsilla hattarat (käsissä ja hiuksissa, sekä minun takinhihoissani!). Oli ihanaa. Vabonne pisti parastaan ja vanha kylä toden totta soveltui erinomaisesti tällaiseen tarkoitukseen. Sadunomaisen suloinen hurjan kapea ja täysin autoton kujasto, kauniisti valaistut kujat jouluvaloineen ja ihanat talojen julksivut loivat markkinoille mahtavan satumaiset puitteet. Täysi kymppi. Voin suositella täydestä sydämestäni, jos joku noille main joskus näin joulunaikaan matkaa!

Hyvät talvikelit ja lähimaan satoa

Jälkijunassa postaan tämän joululoman aloituksen...

Täällä sitä nyt sitten ollaan, matkasta väsähtäneinä kylmää hohkaavien paksujen kiviseinien ja -lattioiden keskellä. Hurr, ilmalämpöpumput puhaltavat ja talo lämpenee sekä kuivaa nihkeydestään pikkuhiljaa. Talonvahdit olivatkin lomalla, joten laitoimme kunnon lämmöt päälle vasta saavuttuamme klo 1.30 yöllä. Sujahdimme lähestulkoon suoraan yöstä kylmännihkeisiin lakanoihin. Onneksi ne kuivahtivat ruumiinlämmöstä nopeasti ja vällyjen alla oli loppujen lopuksi kotoisaa kelliä.

Ruokakauppa oli ykkösenä listalla kunhan olimme aamiaisesta selvinneet - kylän omin antimin, munia ja pekonia sekä paakkelseja lähipuodeista. Lähdimme kohti suosikki-supermarketiamme E.Leclerciä. Ajoimme hieman pidempää näköalareittiä naapurikylän läpi saadaksemme jälleen tuntuman siitä, missä sitä ollaankaan. Ihastelimme lämmintä auringonpaisteista keliä. Iloisenväriset orvokit kylien kukkaruukuissa herättivät erityisesti minussa ihastusta. Että voikin olla kukkasia keskellä talvea! Ihanaa.

Saavuttuamme kyläkukkuloilta alas tasangolle, huomasimme paikallisen maalaistorin eräässä risteyksessä olevan avoinna. Siellä emme koskaan vielä olleet onnistuneet käymään, torin ollessa avoinna vain lauantaisin, mutta nyt hyppäsimme kerrankin autosta ja päätimme kurkata. Kurkkaus venähti, sillä huomasimme iloksemme tarjonnan olevan superhyvää; paikallisia raikkaita tuotteita ja erittäin runsain valikoimin. Mm. taannoin mainitsemani mainion ja nopean Monsieur Bressin, eli öljymyyjämme ja poltinhuoltajamme nimellä myytiin muutamia juureksia omasta kylästämme. Se oli hauskaa.

Ostimme tuoreita klementiinejä (tuoreuden takeena kussakin pieni tuore ja vihreä lehti vielä kiinni), sitruunoita, kesäkurpitsoita, valkosipulia, varsiselleriä, parsakaalia, hunajaa jossa oli herkullisen näköisesti kennoa purkissa, luumuhilloa, omenia...Jokaisessa tuotteessa luki, minkä kylän alueella kyseiset tuotteet oli kasvatettu. Kaikki oli tuttuja paikkoja. Hassusti tuntui ihan kuin olisimme omasta puutarhasta ne saaneet, niin tätä paikallisuutta ihailemme. Meillä taitaa jokin naksahtaa päässä, kun tänne Provenceen pääsemme, sillä ihan samanlaisia kiksejä emme ole onnistuneet saamaan aikaan muualla lähiruokaa ostellessamme.

Sitä jaksan ihastella, pohjoisesta kun tulen, että kaikkea tuota täällä kasvaa näin keskellä talveakin. Ja olihan siellä tarjolla lisäksi paaaljon muutakin, salaatteja, yrttejä, erilaisia lintuja ja hurjannäköinen pupu nyljettynä, ostereita, erilaisia simpukoita ja kaloja, patéta useaa lajia, oliiviöljyä, viiniä, leipää, pikkuleipiä, kukkasia ja lisäksi vielä joulukuusiakin.

Torilla tarkeni mahtavasti. Lämpöasteita oli 15.

Unohdin kamerani kotiin Suomeen. Laitan pian muutaman kuvan torista kunhan lataan kuvat puhelimesta. Onneksi Tapaninpäivänä saapuva vieraamme on avulias ja on luvannut raahata myös kamerani tänne tullessaan.