Hyvät talvikelit ja lähimaan satoa

Jälkijunassa postaan tämän joululoman aloituksen...

Täällä sitä nyt sitten ollaan, matkasta väsähtäneinä kylmää hohkaavien paksujen kiviseinien ja -lattioiden keskellä. Hurr, ilmalämpöpumput puhaltavat ja talo lämpenee sekä kuivaa nihkeydestään pikkuhiljaa. Talonvahdit olivatkin lomalla, joten laitoimme kunnon lämmöt päälle vasta saavuttuamme klo 1.30 yöllä. Sujahdimme lähestulkoon suoraan yöstä kylmännihkeisiin lakanoihin. Onneksi ne kuivahtivat ruumiinlämmöstä nopeasti ja vällyjen alla oli loppujen lopuksi kotoisaa kelliä.

Ruokakauppa oli ykkösenä listalla kunhan olimme aamiaisesta selvinneet - kylän omin antimin, munia ja pekonia sekä paakkelseja lähipuodeista. Lähdimme kohti suosikki-supermarketiamme E.Leclerciä. Ajoimme hieman pidempää näköalareittiä naapurikylän läpi saadaksemme jälleen tuntuman siitä, missä sitä ollaankaan. Ihastelimme lämmintä auringonpaisteista keliä. Iloisenväriset orvokit kylien kukkaruukuissa herättivät erityisesti minussa ihastusta. Että voikin olla kukkasia keskellä talvea! Ihanaa.

Saavuttuamme kyläkukkuloilta alas tasangolle, huomasimme paikallisen maalaistorin eräässä risteyksessä olevan avoinna. Siellä emme koskaan vielä olleet onnistuneet käymään, torin ollessa avoinna vain lauantaisin, mutta nyt hyppäsimme kerrankin autosta ja päätimme kurkata. Kurkkaus venähti, sillä huomasimme iloksemme tarjonnan olevan superhyvää; paikallisia raikkaita tuotteita ja erittäin runsain valikoimin. Mm. taannoin mainitsemani mainion ja nopean Monsieur Bressin, eli öljymyyjämme ja poltinhuoltajamme nimellä myytiin muutamia juureksia omasta kylästämme. Se oli hauskaa.

Ostimme tuoreita klementiinejä (tuoreuden takeena kussakin pieni tuore ja vihreä lehti vielä kiinni), sitruunoita, kesäkurpitsoita, valkosipulia, varsiselleriä, parsakaalia, hunajaa jossa oli herkullisen näköisesti kennoa purkissa, luumuhilloa, omenia...Jokaisessa tuotteessa luki, minkä kylän alueella kyseiset tuotteet oli kasvatettu. Kaikki oli tuttuja paikkoja. Hassusti tuntui ihan kuin olisimme omasta puutarhasta ne saaneet, niin tätä paikallisuutta ihailemme. Meillä taitaa jokin naksahtaa päässä, kun tänne Provenceen pääsemme, sillä ihan samanlaisia kiksejä emme ole onnistuneet saamaan aikaan muualla lähiruokaa ostellessamme.

Sitä jaksan ihastella, pohjoisesta kun tulen, että kaikkea tuota täällä kasvaa näin keskellä talveakin. Ja olihan siellä tarjolla lisäksi paaaljon muutakin, salaatteja, yrttejä, erilaisia lintuja ja hurjannäköinen pupu nyljettynä, ostereita, erilaisia simpukoita ja kaloja, patéta useaa lajia, oliiviöljyä, viiniä, leipää, pikkuleipiä, kukkasia ja lisäksi vielä joulukuusiakin.

Torilla tarkeni mahtavasti. Lämpöasteita oli 15.

Unohdin kamerani kotiin Suomeen. Laitan pian muutaman kuvan torista kunhan lataan kuvat puhelimesta. Onneksi Tapaninpäivänä saapuva vieraamme on avulias ja on luvannut raahata myös kamerani tänne tullessaan.