Joulumarkkinoilla

Pääsimme kuin pääsimmekin Nizzan joulumarkkinoille, joilla viime vuonna kerkisimme piipahtamaan vasta joulun jälkeen. Nyt vääntäydyimme sinne kauas jo ennen joulua, sillä kipaisimme rannikolle tapaamaan erästä tuttavaamme. Tapasimme sitten markkinoiden humussa. Väkeä oli hurjasti, joululaulut soivat, karusellit pyörivät ja tekojää narisi luistelijoiden alla. Oli hyviä tuoksuja ja lapset saivat vanhanaikaisia karamelliomenoita, piparkakkuja ja muuta namia.

Meillä aikuisilla oli omanlaisemme namit. Saimme tunkeuduttua tarpeeksi lähelle provencelaisia jouluseimiä myyvää kojua ja jopa hankittuakin siinä väenpaljouden keskellä moisen seimen. Ne ovat kyllä syötävän suloisia. Valitsimme tallin ja sinne Neitsyt Marian, Joosefin ja Jeesus-vauvan lisäksi aasin, karitsan sekä hanhen ja tietysti itse seimen. Tallin ulkopuolelle löytyi seisomaan vielä ihana välimerellinen oliivipuu.



Neitsyt Mariasta olisi saanut adventiksi raskaana olevan version joka vaihdetaan sitten jouluyönä synnyttäneeseen ja Jeesus-vauvaan. Jeesustahan ei kummassakaan tapauksessa täällä laiteta seimeen ennen kuin vasta keskiyöllä aaton ja joulupäivän välissä. Tällainen seimi ympäröidään sitten erilaisin santons-nimisin pienin provencelaishahmoin. Tätä seimiasetelman alkuamme on hauska jatkossa sitten täydentää uusin osallistujin, jos siltä tuntuu. Tarjontaa on ainakin yllin kyllin. Paikallinen seimi saattaa kasvaa jopa kokonaiseksi provencelaiskyläksi, kun oikein asiaan innostuu. Sellainen on esillä oman kylämme kirkossa, kera pienen santon-Isä Camillonkin seimeä ihastelemassa, kuten kuvasta näkyy (alla).

Katsotaan, miten meidän käy.

Tuttavamme ehdotti kahvipaikaksi tungoksen ulkopuolella sijaitsevaa maalais-alsassilaiskahvilaa, joka osoittautukin oikein mukavaksi löydöksi. Istuimme sitten tovin siellä toipumassa jouluruuhkasta hyvien leivonnaisten, kuuman kaakaon ja virvoitusjuomien parissa. Nimeä en nyt muista, täydennän kunhan saan se kaivettua jostain esille.

Loppujen lopuksi Nizzan joulumarkkinat olivat pienoinen pettymys minulle. Olin odottanut jotain muuta. Tungos oli liikaa, krääsä liikaa. Seura oli tosin niin mukavaa, että ei se haitannut, kunhan nyt merkille pistin, että välttämättä ei tarvitse joka vuosi sinne ainakaan mennä.

Jaksoimme lähteä seuraavanakin päivänä ajelemaan, miehen tahtoessa englantilaisen joulupuddingin joulupäiväksi. Tiesimme enkkukamaa löytyvän Valbonnen kylän englantilaiskaupasta. Valbonneen on meiltä hieman matkaa, mutta maisemien ollessa niin verrattomat, mikäs siinä oli niitä ihaillessa kauniissa talvipäivässä.

Valbonnessa sattui olemaan myös joulumarkkinat, joten tuumimme, että ne, mitkä ehkä jäivät hankinnoista edellisiltä markkinoilta hankkimatta, saattaisi löytyä näiltä markkinoilta - emmekä olleet väärässä! Saimme kaiken mitä Nizzasta emme löytäneet.

Valbonnen joulumarkkinat olivat tasan sitä mitä olin kuvitellutkin mainioilta markkinoilta; käsityöläisiä myymässä kauniita ja sopivalla ammattiylpeydellä tekemiään töitään, paikallisia sekä perinteisiä hyväntuoksuisia herkkuja, kauniita kojuja, höyryäviä tuoksuvia kuumia juomia, sopivasti humua ja tunnelmaa olematta liian kuluttavaa. Maistelimme ja haistelimme kourassa kuppi kuumaa viiniä Vin chaudea, lapsilla hattarat (käsissä ja hiuksissa, sekä minun takinhihoissani!). Oli ihanaa. Vabonne pisti parastaan ja vanha kylä toden totta soveltui erinomaisesti tällaiseen tarkoitukseen. Sadunomaisen suloinen hurjan kapea ja täysin autoton kujasto, kauniisti valaistut kujat jouluvaloineen ja ihanat talojen julksivut loivat markkinoille mahtavan satumaiset puitteet. Täysi kymppi. Voin suositella täydestä sydämestäni, jos joku noille main joskus näin joulunaikaan matkaa!