Kesäisiä torimuistoja

Lompakkoa siivotessa kuittinivaskasta löytyi vielä syysloman ajalta torikuitti. Olimme ostaneet vihanneksia Herveltä, joka uskollisesti palvelee kyläläisiä kahdesti viikossa hedelmä- ja vihanneskojullaan.

Ajatukset jäivät harhailemaan torielämyksiin ja niinpä niiden innoittamana keksin edellispäiväiselle patongillekin käyttöä. Kylän torilla nimittäin kävi kesän ajan myyjä, jolla oli pitkän tiskinsä takana jos jonkinmoista tapenadea ja muuta mielenkiintoista tahnaa kuivattujen patonkiviipaleiden päälle laitettaviksi. Hän tarjoili todella auliisti maistiaisia, joista ei voinut kieltäytyä ja niiden myötä niitä kauppoja sitten syntyi meidänkin kanssamme.

Hankimme eri kerroilla vähän erilaisia yhdistelmiä ja kaikki kokeilemamme tapenadet olivat erittäin hyviä, mutta yksi ihastutti yli muiden; punainen vahvasti aromikas kuivatulle tomaatille maistuva päällinen. Sitä kävin hakemassa aina kun vain kynnelle kykenin ja tarjoilin innoissani myös vieraille.

Melkein pakkasin tätä lempitapenadeani rasiallisen kotimatkalle mukaani, mutta järki voitti sentään! Jäin kuitenkin kovasti kaipaamaan tätä herkkusoosia.

Kotimaahan palattuamme ajattelin kerran "epätoivoissani" survaista sauvasekoittimella kuivattua tomaattia öljyssä ja jotain muuta varovaisena kokeiluna, josko pääsisin jonnekin suunnilleen samoille makulinjoille sen kaipaamani päällisen kanssa. Valtavaksi yllätyksekseni lopputulos osui mielestäni aivan kohdalleen ja kaiken lisäksi sitä oli suunnattoman helppoa valmistaa!

Jos pidät vahvasta aurinkokuivatun tomaatin mausta etkä vierasta paprikaakaan, saatat pitää tästä. Kannattaa kokeilla.

Superhelppo ja -hyvä punainen tomaatti-paprika -tapenade Provencen kesästä

n. 125g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä eli puolisen purkkia n. 350g purkista (valuta kuitenkin suurin osa öljystä pois)
n. 250-350g säilöttyjä paprikasuikaleita tai grillattua liemessä säilöttyä punaista paprikaa (löytyy markettien hyllyiltä, mm. Pirkka-suikaleita) eli lähes koko purkki tai koko purkki noita Pirkkoja.
1-3 tuoretta valkosipulinkynttä
Tabascoa maun mukaan

Kaikki nämä ainekset sauvasekottimella sekaisin tahnaksi, vaan ei ihan samettimaiseksi sentään. Maista ja lisää Tabascoa tai tasapainota paprikan ja valkosipulin määrää makusi mukaan.

Aseta kulhoon ja tarjoa uunissa kuivatettujen ohuiden patonkiviipaleiden kera. Bon appetit!

Kesäisiä torimuistoja

Lompakkoa siivotessa kuittinivaskasta löytyi vielä syysloman ajalta torikuitti. Olimme ostaneet vihanneksia Herveltä, joka uskollisesti palvelee kyläläisiä kahdesti viikossa hedelmä- ja vihanneskojullaan.

Ajatukset jäivät harhailemaan torielämyksiin ja niinpä niiden innoittamana keksin edellispäiväiselle patongillekin käyttöä. Kylän torilla nimittäin kävi kesän ajan myyjä, jolla oli pitkän tiskinsä takana jos jonkinmoista tapenadea ja muuta mielenkiintoista tahnaa kuivattujen patonkiviipaleiden päälle laitettaviksi. Hän tarjoili todella auliisti maistiaisia, joista ei voinut kieltäytyä ja niiden myötä niitä kauppoja sitten syntyi meidänkin kanssamme.

Hankimme eri kerroilla vähän erilaisia yhdistelmiä ja kaikki kokeilemamme tapenadet olivat erittäin hyviä, mutta yksi ihastutti yli muiden; punainen vahvasti aromikas kuivatulle tomaatille maistuva päällinen. Sitä kävin hakemassa aina kun vain kynnelle kykenin ja tarjoilin innoissani myös vieraille.

Melkein pakkasin tätä lempitapenadeani rasiallisen kotimatkalle mukaani, mutta järki voitti sentään! Jäin kuitenkin kovasti kaipaamaan tätä herkkusoosia.

Kotimaahan palattuamme ajattelin kerran "epätoivoissani" survaista sauvasekoittimella kuivattua tomaattia öljyssä ja jotain muuta varovaisena kokeiluna, josko pääsisin jonnekin suunnilleen samoille makulinjoille sen kaipaamani päällisen kanssa. Valtavaksi yllätyksekseni lopputulos osui mielestäni aivan kohdalleen ja kaiken lisäksi sitä oli suunnattoman helppoa valmistaa!

Jos pidät vahvasta aurinkokuivatun tomaatin mausta etkä vierasta paprikaakaan, saatat pitää tästä. Kannattaa kokeilla.

Superhelppo ja -hyvä punainen tomaatti-paprika -tapenade Provencen kesästä

n. 125g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä eli puolisen purkkia n. 350g purkista (valuta kuitenkin suurin osa öljystä pois)
n. 250-350g säilöttyjä paprikasuikaleita tai grillattua liemessä säilöttyä punaista paprikaa (löytyy markettien hyllyiltä, mm. Pirkka-suikaleita) eli lähes koko purkki tai koko purkki noita Pirkkoja.
1-3 tuoretta valkosipulinkynttä
Tabascoa maun mukaan

Kaikki nämä ainekset sauvasekottimella sekaisin tahnaksi, vaan ei ihan samettimaiseksi sentään. Maista ja lisää Tabascoa tai tasapainota paprikan ja valkosipulin määrää makusi mukaan.

Aseta kulhoon ja tarjoa uunissa kuivatettujen ohuiden patonkiviipaleiden kera. Bon appetit!

Menopaluu kesäksi

Noniin, saksalainen Autozug aloitti kesälippujensa myynnin eilen klo 10.00 - tasan. Saksan aikaa.

Me olimme passissa siis yhdeltätoista täällä Suomessa ja aloitimme lipuntilausprosessin minuutilleen ja onnistuimme kuin onnistuimmekin -toisin kuin viime vuonna- nappaamaan toiveittemme autojunaliput kesäksi! Viime kesänä lippumme olivat "vain" Hampurista Bolzanoon, kun nyt pääsemme Alessandriaan saakka (jHs.). Emmehän me viime kesänäkään päässeet kuin yhteen suuntaan Muncheniin saakka, vaikka kuinka oli liput eestaas Bolzanoon ja takaisin!

Alessandriasta ajaa mökille kolmessa tunnissa, niin ihanaa! Matkaan jää vain yksi kunnon ajopäivä, kun köröttelemme Ruotsista Hampurin tienoolle. Aivan mahtavaa. Pitkät ajopäivät käyvät kovasti selän ja säärien päälle, kun joutuu kyyhöttämään niin pitkään autonpenkillä. Niistä meillä on kokemusta jo hmm. varmaan ainakin kymmenen euroopanmittaisen ajoreissun verran. Autojuna tuo tähän todella tervetullutta vaihtelua!

Tosin, autojuna näytti saksalaismainoksissa varsin erilaiselta, kuin millaiseen junaosastoon me sitten majoittauduimme. Kuvissa hymyilee iloisia perheitä raikkaan näköisissä moderneissa juna"hyteissään". Meille osui kovasti oman vanhan kotoisan VR:n sinisten kulahtaneiden junavaunujen oloinen kompartementti. Oltiin silti ihan tohkeissamme eikä tullut mieleenkään valittaa, kun pääsi autosta pois. Pistinpähän vain merkille, että tunnelma kuvissa oli kyllä hyvin erilainen kuin mitä todellisuus sitten oli.

Omassa junaosastossa oli kyllä hohtoa, koirakin sai olla vapaana meidän jaloissamme. Viime vuonna matka jäi tosin tyngäksi keski-Euroopan tulvien vuoksi. Juna ei yksinkertaisesti uskaltanut ajaa Muncheniä pidemmälle ja sinne meidät sitten pysäytettiin yöllä neljältä. Kuudelta potkittiin ulos koko junasta, sateiseen ja kylmään ilmaan. Edessä oli hurjan pitkä ajopäivä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin samana iltana vielä "kotiin", ranskankotiin.

Ehkä nyt pääsemme ees-taas junalla - ja vielä ihan perille saakka sinne, minne on liput ostettukin...saas nähdä! Toiveikkaana ainakin kesämatkaa taas odotamme.

Menopaluu kesäksi

Noniin, saksalainen Autozug aloitti kesälippujensa myynnin eilen klo 10.00 - tasan. Saksan aikaa.

Me olimme passissa siis yhdeltätoista täällä Suomessa ja aloitimme lipuntilausprosessin minuutilleen ja onnistuimme kuin onnistuimmekin -toisin kuin viime vuonna- nappaamaan toiveittemme autojunaliput kesäksi! Viime kesänä lippumme olivat "vain" Hampurista Bolzanoon, kun nyt pääsemme Alessandriaan saakka (jHs.). Emmehän me viime kesänäkään päässeet kuin yhteen suuntaan Muncheniin saakka, vaikka kuinka oli liput eestaas Bolzanoon ja takaisin!

Alessandriasta ajaa mökille kolmessa tunnissa, niin ihanaa! Matkaan jää vain yksi kunnon ajopäivä, kun köröttelemme Ruotsista Hampurin tienoolle. Aivan mahtavaa. Pitkät ajopäivät käyvät kovasti selän ja säärien päälle, kun joutuu kyyhöttämään niin pitkään autonpenkillä. Niistä meillä on kokemusta jo hmm. varmaan ainakin kymmenen euroopanmittaisen ajoreissun verran. Autojuna tuo tähän todella tervetullutta vaihtelua!

Tosin, autojuna näytti saksalaismainoksissa varsin erilaiselta, kuin millaiseen junaosastoon me sitten majoittauduimme. Kuvissa hymyilee iloisia perheitä raikkaan näköisissä moderneissa juna"hyteissään". Meille osui kovasti oman vanhan kotoisan VR:n sinisten kulahtaneiden junavaunujen oloinen kompartementti. Oltiin silti ihan tohkeissamme eikä tullut mieleenkään valittaa, kun pääsi autosta pois. Pistinpähän vain merkille, että tunnelma kuvissa oli kyllä hyvin erilainen kuin mitä todellisuus sitten oli.

Omassa junaosastossa oli kyllä hohtoa, koirakin sai olla vapaana meidän jaloissamme. Viime vuonna matka jäi tosin tyngäksi keski-Euroopan tulvien vuoksi. Juna ei yksinkertaisesti uskaltanut ajaa Muncheniä pidemmälle ja sinne meidät sitten pysäytettiin yöllä neljältä. Kuudelta potkittiin ulos koko junasta, sateiseen ja kylmään ilmaan. Edessä oli hurjan pitkä ajopäivä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin samana iltana vielä "kotiin", ranskankotiin.

Ehkä nyt pääsemme ees-taas junalla - ja vielä ihan perille saakka sinne, minne on liput ostettukin...saas nähdä! Toiveikkaana ainakin kesämatkaa taas odotamme.

Sähköt katkeilee

...jatkuvasti talollamme. Tietyt valvontakamerat lakkaavat toimimasta, kun tulee sähkökatkos. Se on meille merkkinä ja siitä sitten tiedämme taas hoputtaa talonvahtia napsauttamaan sulakkeet päälle. Sitten nautitaan kuvista jälleen jonkin aikaa, kunnes tulee seuraava ukkosmyrsky ja uskollisesti ruåtsalainen vahtimme piipahtaa talolla ja suorittaa toimenpiteet, kunnes tulee taas seuraava ukkosmyrsky, ja...niin edespäin.

Ei tämä tällaista alussa ollut. Sähköt pysyivät päällä aivan kuten täällä koto-Suomessa. Meillä oli tapana kiitellä ranskalaista luotettavaa systeemiä ja samalla muistelimme kauhulla yhtä lomaamme pohjois-Toscanan vuoristoseudulla, jossa sähköt eivät viikon aikana pysyneet päällä kertaakaan tarpeeksi kauaa, jotta olisimme parin päivän ruokatarpeet saaneet laitetuksi ja syödyksi jääkaapista. Olimme todella harmissamme, kun piti ruokia heittää pois. Lisäksi ruoanlaitto, joka on aina ollut lomiemme suurena ilona, jäi siellä haaveeksi vain.

Mutta siis, nykyään on sähköt poikki kotikylässämmekin näköjään suunnilleen kerran kuussa. Pari kertaa olemme jo joutuneet tyhjennyttämään sulaneet pakasteet pakasteosastosta avuliaan talonvahtimme avulla. Nyt sentään parista kerrasta oppineena, jätimme pakkasen tyhjäksi. On se kumma. Ensimmäinen vuosi meni ihan sujuvasti ilman sähkökatkoja. Tämä alkoi alkukesästä muistaakseni. Olimme jo saapuneet kesää viettämään ja parina yönä veimme pikkupoikaamme vessaan kynttilänvalossa. Ne steariinitäplät ovat yhä portaikon kaakeleissa muistona tunnelmallisista kapuamisista yläkerran kylppäriin ja takaisin. Siitä saakka katkokset ovat olleet riesanamme.

Viimeksi kun saavuimme syyslomaksi talolle, sähköt olivat katkenneet jälleen. Vahdit napsauttivat virran päälle ja pyyhkivät tahmaiset jäätelönjämät pakastimen hyllyiltä vähän ennen saapumistamme, joten uskoimme voivamme asettua mukavasti lomanalkuun. Pian meille kuitenkin selvisi, että -höh!- virtapiikki ukkosmyrskyssä oli mokoma räjäyttänyt öljynpolttimesta kytkimen pienen valon ansiosta koko kytkimen taivaan tuuliin! Punaisesta kytkimestä oli muistona vain pari minisirua lattialla. Muuten palaset olivat kadonneet kellarin uumeniin aivan mystisesti. Emme tietenkään saaneet mokomaa aparaattia millään päälle ilman kytkintä. Mielessä pyöri kysymys, olisiko moinen superpiikki saanut laitteessa aikaan enemmänkin vaurioita...

Sunnuntai meni ilman kuumaa vettä, emme kehdanneet ketään asialla vaivata. Vasta maanantaina soitimme - tosin heti aamutuimaan - tuttuun numeroon. Nyt tarvittiin aina niin nopeata öljyntoimittaja-laitehuoltajaamme Monsieur Bressiä. Hän on aina kovin kiireinen, mutta porhaltaa alarinteessä sijaitsevalta tontiltaan paikalle vaikka mikä olisi, joulunpyhinäkin. Nytkin saimme jälleen erinomaisen hyvää palvelua! Tosin hän arveli heti, että meiltä olisi öljy loppunut, hän kun tietää hyvin tarkalleen kuinka paljon tämä nimenomainen talo on öljyä "aina" polttanut, milloin ja kuinka paljon olemme viimeksi öljyä tilanneet ja niin edespäin. Hänen yllätyksekseen, ei se kuitenkaan ollut loppu. Emme tohtineet kertoa hänelle, että nykyään meillä lämmittää taloa ilmalämpöpumput... Joka tapauksessa hän korjasi vehkeen vartissa ja vesi alkoi lämmetä, aaaah. Kiittelimme, ettei poikkeuksellisesta sähköpiikistä huolimatta laitteeseen ollut itseensä tullut minkäänlaista toimintaa haittaavaa vauriota!

Sähkökatkoja voivotellessamme, ruåtsalaiset vihjaisivat suureksi helpotukseksemme (he asuvat supermiljonäärin tiluksilla talonvahteina), että heilläkin mm. otetaan aina tietsikat sähköverkosta kun ukkonen tulee. Sen verran häiriöitä se naapurikylässäkin siis aiheuttaa, oli kiinteistö vaikka millainen superlukaali tahansa. Eli kyseessä tuskin on meidän taloomme rajautuva sähköverkon ongelma. Me taisimme vain välttyä näiltä murheilta ensimmäisenä talovuotenamme ihmeellisesti. Ihmeellisesti todellakin, siihen nähden, miten usein näitä nykyään tapahtuu!

Sähköt katkeilee

...jatkuvasti talollamme. Tietyt valvontakamerat lakkaavat toimimasta, kun tulee sähkökatkos. Se on meille merkkinä ja siitä sitten tiedämme taas hoputtaa talonvahtia napsauttamaan sulakkeet päälle. Sitten nautitaan kuvista jälleen jonkin aikaa, kunnes tulee seuraava ukkosmyrsky ja uskollisesti ruåtsalainen vahtimme piipahtaa talolla ja suorittaa toimenpiteet, kunnes tulee taas seuraava ukkosmyrsky, ja...niin edespäin.

Ei tämä tällaista alussa ollut. Sähköt pysyivät päällä aivan kuten täällä koto-Suomessa. Meillä oli tapana kiitellä ranskalaista luotettavaa systeemiä ja samalla muistelimme kauhulla yhtä lomaamme pohjois-Toscanan vuoristoseudulla, jossa sähköt eivät viikon aikana pysyneet päällä kertaakaan tarpeeksi kauaa, jotta olisimme parin päivän ruokatarpeet saaneet laitetuksi ja syödyksi jääkaapista. Olimme todella harmissamme, kun piti ruokia heittää pois. Lisäksi ruoanlaitto, joka on aina ollut lomiemme suurena ilona, jäi siellä haaveeksi vain.

Mutta siis, nykyään on sähköt poikki kotikylässämmekin näköjään suunnilleen kerran kuussa. Pari kertaa olemme jo joutuneet tyhjennyttämään sulaneet pakasteet pakasteosastosta avuliaan talonvahtimme avulla. Nyt sentään parista kerrasta oppineena, jätimme pakkasen tyhjäksi. On se kumma. Ensimmäinen vuosi meni ihan sujuvasti ilman sähkökatkoja. Tämä alkoi alkukesästä muistaakseni. Olimme jo saapuneet kesää viettämään ja parina yönä veimme pikkupoikaamme vessaan kynttilänvalossa. Ne steariinitäplät ovat yhä portaikon kaakeleissa muistona tunnelmallisista kapuamisista yläkerran kylppäriin ja takaisin. Siitä saakka katkokset ovat olleet riesanamme.

Viimeksi kun saavuimme syyslomaksi talolle, sähköt olivat katkenneet jälleen. Vahdit napsauttivat virran päälle ja pyyhkivät tahmaiset jäätelönjämät pakastimen hyllyiltä vähän ennen saapumistamme, joten uskoimme voivamme asettua mukavasti lomanalkuun. Pian meille kuitenkin selvisi, että -höh!- virtapiikki ukkosmyrskyssä oli mokoma räjäyttänyt öljynpolttimesta kytkimen pienen valon ansiosta koko kytkimen taivaan tuuliin! Punaisesta kytkimestä oli muistona vain pari minisirua lattialla. Muuten palaset olivat kadonneet kellarin uumeniin aivan mystisesti. Emme tietenkään saaneet mokomaa aparaattia millään päälle ilman kytkintä. Mielessä pyöri kysymys, olisiko moinen superpiikki saanut laitteessa aikaan enemmänkin vaurioita...

Sunnuntai meni ilman kuumaa vettä, emme kehdanneet ketään asialla vaivata. Vasta maanantaina soitimme - tosin heti aamutuimaan - tuttuun numeroon. Nyt tarvittiin aina niin nopeata öljyntoimittaja-laitehuoltajaamme Monsieur Bressiä. Hän on aina kovin kiireinen, mutta porhaltaa alarinteessä sijaitsevalta tontiltaan paikalle vaikka mikä olisi, joulunpyhinäkin. Nytkin saimme jälleen erinomaisen hyvää palvelua! Tosin hän arveli heti, että meiltä olisi öljy loppunut, hän kun tietää hyvin tarkalleen kuinka paljon tämä nimenomainen talo on öljyä "aina" polttanut, milloin ja kuinka paljon olemme viimeksi öljyä tilanneet ja niin edespäin. Hänen yllätyksekseen, ei se kuitenkaan ollut loppu. Emme tohtineet kertoa hänelle, että nykyään meillä lämmittää taloa ilmalämpöpumput... Joka tapauksessa hän korjasi vehkeen vartissa ja vesi alkoi lämmetä, aaaah. Kiittelimme, ettei poikkeuksellisesta sähköpiikistä huolimatta laitteeseen ollut itseensä tullut minkäänlaista toimintaa haittaavaa vauriota!

Sähkökatkoja voivotellessamme, ruåtsalaiset vihjaisivat suureksi helpotukseksemme (he asuvat supermiljonäärin tiluksilla talonvahteina), että heilläkin mm. otetaan aina tietsikat sähköverkosta kun ukkonen tulee. Sen verran häiriöitä se naapurikylässäkin siis aiheuttaa, oli kiinteistö vaikka millainen superlukaali tahansa. Eli kyseessä tuskin on meidän taloomme rajautuva sähköverkon ongelma. Me taisimme vain välttyä näiltä murheilta ensimmäisenä talovuotenamme ihmeellisesti. Ihmeellisesti todellakin, siihen nähden, miten usein näitä nykyään tapahtuu!

Joululomaohjelmaa pyhien seurassa

Joululomalla pyhien (siis pyhäpäivien...) jälkeen meille tulee Ranskaan kirkoista innostunut nuori mies vieraaksi. Hän jo hihkaisi innosta nähdessään kylämme laella seisovan kappelin valokuvissamme. Lupaavaa! Vanhoista kirkoista ja kappeleistahan ei seudullamme ole pulaa.

Kokoan nyt etukäteen vieraallemme tietoa Provencen ja Alpes Maritimesin kristillisistä juurista, jotka meitäkin erityisesti kiinnostavat. Kristillisyyden juuret Provencessa alkavat ilmeisesti legendaarisesta Maria Magdaleenan rantaannoususta Provencen rannikolle. Provencessahan kerrotaan, että Maria Magdaleenan lisäksi pieni ryhmä naisia sekä tyttölapsi ja mahdollisesti Joosef Arimatialainen ja Maximin sekä ehkä Marian veli Lazarus, mahdollisesti myös 15 piispaa (erilaisia versioita olemassa) saapuivat 40-luvulla (ehkä v. 48) veneellä Provencen pieneen rantakaupunkiin Saintes-Maries-de-la-Meriin ja siten toivat kristinuskon Provenceen.

Tarinan todenperäisyydestä ei oikein ole tietoa, mutta legendan mukaan Maria kera seurueensa laitettiin Jeesuksen ristiinnaulitsemista seuranneiden Jerusalemin vainojen seurauksena veneeseen ilman airoja ja purjeita ja he päätyivät ihmeenomaisesti elossa Provencen rannikolle. Marian kerrotaan evankelioineen ensin Marseillen ja sen jälkeen hän olisi viettänyt loppuelämänsä seudulla, eläen viimeiset aikansa pääasiassa luolassa Sainte Baume -vuorilla (= Pyhä luola -vuoret) patikkamatkan päässä nykyisestä Saint-Maximin-la-Sainte-Baumen kaupungista ja olisi kuollut Saint Maximinin piispan, uskonveljensä, käsivarsille, siirretty joksikin aikaa saraseeneiltä piiloon "väärään" sarkofagiin. Marian pyhäinjäänteet löytyivät ilmeisesti 1200-luvulla uudestaan ja on monien mutkien sekä uhkien jälkeen löytänyt tiensä St.Maximinin kirkkoon, jossa sarkofagi yhä sijaitsee kirkon alakerrassa, josta sen aluperinkin ilmeisesti kerrotaan löytyneen.

Kävimmekin tätä mahdollista Maria Magdaleenan sarkofagia kerran jo pääsiäisen aikaan ihailemassa ja kieltämättä, siellä ollessamme jokin tässä legendassa kosketti. Oli legenda sitten kokonaan tai osittain totta tai vaikka tarua, olennaista tuntui olevan se, että tuo henkilö Raamatusta konkretisoitui tuolla paikalla. Raamatun todellisuus tuli lähelle fyysisesti ja tajuntaan iski tavallisesta poikkeava ymmärrys siitä, että nämä ovat todellakin olleet oikeita ihmisiä, kaikki nuo Mariat sun muut luineen päivineen. Aloin arvostaa pyhimystarinoita yleensäkin uudella tapaa tuon kokemukseni ansiosta.

Yllä ottamani kuva Marian sarkofaagista. Kirkon alakerrasta, samasta roomalaisajalta peräisin olevasta tilasta ilmeisesti löytyi tämän kanssa aikaanaan muitakin kristillisperäisiä sarkofaageja.

Omakohtaisen kokemukseni perusteella voisin väittää, että kertomukset pyhien kristillisten paikkojen taustalla tai legendat pyhistä ihmisistä tuntuvat palvelevan myös - tai ensisijaisesti jopa - muuta tarkoitusta kuin välittää aukotonta tietoa jonkun elämästä. Joidenkin tarinoiden lapsenomainen kömpelyys saattaa joitain kuulijoita hämätä luulemaan, että ne ovat ainoastaan aikansa eläneitä vähän yksinkertaisia keskiaikaisia viihdetuotoksia. Kyllä minullakin vähän kesti, että tuo ymmärrys oikein tajuntaan iski, vaikka periaatteessa olinkin jo oivaltanut, että pyhimystarinat ovat sinälläänkin jo hyvin inspiroivia ja monet niistä kelpaavat jolleivät kokonaan, niin ainakin monin osin esimerkiksi nykykristityllekin.

Yllä Maria Magdaleenan mukaan nimetty Basilique Ste-Marie-Madeleine -basilika Saint-Maximin-la-Sainte-Baumen kaupungista 

Lisää kertomuksia jouluksi, lisää paikkoja, joilla voimme näitä kertomuksia käydä läpi. Siinä jouluksi ja vieraallemme tilaus, joka saattaa onnistuessaan viedä meitä uusiin seikkailuihin ympäri tuttujakin kyliä. Kivaa, eikun historioita selaamaan ja googlettamaan!