Sähköt katkeilee

...jatkuvasti talollamme. Tietyt valvontakamerat lakkaavat toimimasta, kun tulee sähkökatkos. Se on meille merkkinä ja siitä sitten tiedämme taas hoputtaa talonvahtia napsauttamaan sulakkeet päälle. Sitten nautitaan kuvista jälleen jonkin aikaa, kunnes tulee seuraava ukkosmyrsky ja uskollisesti ruåtsalainen vahtimme piipahtaa talolla ja suorittaa toimenpiteet, kunnes tulee taas seuraava ukkosmyrsky, ja...niin edespäin.

Ei tämä tällaista alussa ollut. Sähköt pysyivät päällä aivan kuten täällä koto-Suomessa. Meillä oli tapana kiitellä ranskalaista luotettavaa systeemiä ja samalla muistelimme kauhulla yhtä lomaamme pohjois-Toscanan vuoristoseudulla, jossa sähköt eivät viikon aikana pysyneet päällä kertaakaan tarpeeksi kauaa, jotta olisimme parin päivän ruokatarpeet saaneet laitetuksi ja syödyksi jääkaapista. Olimme todella harmissamme, kun piti ruokia heittää pois. Lisäksi ruoanlaitto, joka on aina ollut lomiemme suurena ilona, jäi siellä haaveeksi vain.

Mutta siis, nykyään on sähköt poikki kotikylässämmekin näköjään suunnilleen kerran kuussa. Pari kertaa olemme jo joutuneet tyhjennyttämään sulaneet pakasteet pakasteosastosta avuliaan talonvahtimme avulla. Nyt sentään parista kerrasta oppineena, jätimme pakkasen tyhjäksi. On se kumma. Ensimmäinen vuosi meni ihan sujuvasti ilman sähkökatkoja. Tämä alkoi alkukesästä muistaakseni. Olimme jo saapuneet kesää viettämään ja parina yönä veimme pikkupoikaamme vessaan kynttilänvalossa. Ne steariinitäplät ovat yhä portaikon kaakeleissa muistona tunnelmallisista kapuamisista yläkerran kylppäriin ja takaisin. Siitä saakka katkokset ovat olleet riesanamme.

Viimeksi kun saavuimme syyslomaksi talolle, sähköt olivat katkenneet jälleen. Vahdit napsauttivat virran päälle ja pyyhkivät tahmaiset jäätelönjämät pakastimen hyllyiltä vähän ennen saapumistamme, joten uskoimme voivamme asettua mukavasti lomanalkuun. Pian meille kuitenkin selvisi, että -höh!- virtapiikki ukkosmyrskyssä oli mokoma räjäyttänyt öljynpolttimesta kytkimen pienen valon ansiosta koko kytkimen taivaan tuuliin! Punaisesta kytkimestä oli muistona vain pari minisirua lattialla. Muuten palaset olivat kadonneet kellarin uumeniin aivan mystisesti. Emme tietenkään saaneet mokomaa aparaattia millään päälle ilman kytkintä. Mielessä pyöri kysymys, olisiko moinen superpiikki saanut laitteessa aikaan enemmänkin vaurioita...

Sunnuntai meni ilman kuumaa vettä, emme kehdanneet ketään asialla vaivata. Vasta maanantaina soitimme - tosin heti aamutuimaan - tuttuun numeroon. Nyt tarvittiin aina niin nopeata öljyntoimittaja-laitehuoltajaamme Monsieur Bressiä. Hän on aina kovin kiireinen, mutta porhaltaa alarinteessä sijaitsevalta tontiltaan paikalle vaikka mikä olisi, joulunpyhinäkin. Nytkin saimme jälleen erinomaisen hyvää palvelua! Tosin hän arveli heti, että meiltä olisi öljy loppunut, hän kun tietää hyvin tarkalleen kuinka paljon tämä nimenomainen talo on öljyä "aina" polttanut, milloin ja kuinka paljon olemme viimeksi öljyä tilanneet ja niin edespäin. Hänen yllätyksekseen, ei se kuitenkaan ollut loppu. Emme tohtineet kertoa hänelle, että nykyään meillä lämmittää taloa ilmalämpöpumput... Joka tapauksessa hän korjasi vehkeen vartissa ja vesi alkoi lämmetä, aaaah. Kiittelimme, ettei poikkeuksellisesta sähköpiikistä huolimatta laitteeseen ollut itseensä tullut minkäänlaista toimintaa haittaavaa vauriota!

Sähkökatkoja voivotellessamme, ruåtsalaiset vihjaisivat suureksi helpotukseksemme (he asuvat supermiljonäärin tiluksilla talonvahteina), että heilläkin mm. otetaan aina tietsikat sähköverkosta kun ukkonen tulee. Sen verran häiriöitä se naapurikylässäkin siis aiheuttaa, oli kiinteistö vaikka millainen superlukaali tahansa. Eli kyseessä tuskin on meidän taloomme rajautuva sähköverkon ongelma. Me taisimme vain välttyä näiltä murheilta ensimmäisenä talovuotenamme ihmeellisesti. Ihmeellisesti todellakin, siihen nähden, miten usein näitä nykyään tapahtuu!