Kesken ruokailun joskus illalla yhdeksän-kymmenen tienoilla alkoi SATAA! Heinäkuussa Provencessa aivan ihmeellistä, etenkin kun säätiedotus lupasi täyttä auringonpaistetta päivätolkulla! Mistral nosti taas myös voimiaan ja alkoi lisäksi tuulla niin, että baarin auringonvarjot lennähtelivät, hame nousi korviin ja tuli kylmäkin. Heinäkuussa näillä main ei tuollaista ole tapahtunut baarityttömme mukaan hänen elinaikanaan kertaakaan! Mutta nyt tapahtui. Söimme lautaset tyhjiksi megavauhdilla ja suuntasin karkkikojulle pojan kanssa juuri keriten valitsemaan namut, ennenkuin omistaja vetäisi pressut namien suojaksi. Juoksimme sitten kivitalomme suojiin kuuntelemaan tuulen pyörimistä savuhormeissa metallisten takkaluukkujen rämistessä.
Tunnin parin päästä mies käväisi kovassa tuulessa ihmettelemäss aukiolla, joka olikin jo täysin autioitunut. Ei juhlista merkkiäkään. Kaikki loppu.
Avattiin telkkari, jospa sieltä pääsisimme mukaan juhlamenoon televisioinnin kautta. Selailtiin kanavia.
Pian tuli uutiskanavalta järkyttävä tieto Nizzassa juuri tapahtuneesta terroristihyökkäyksestä ihmisjoukkoon Promenade des Anglesilla. Siinä hetkessä olin helpottunut, ettemme olleet juhlimassa. Saimme rauhassa oman kodin seinien sisällä ottaa tämän järkyttävän tiedon vastaan. Ystävämme asuvat aivan tapahtumapaikalla ja tietysti tuli huoli siitäkin, olivatko he mahdollisesti - kuten hyvin todennäköistä olisi - myös ihmisjoukossa ihailemassa ilotulitusta aivan talonsa edessä. Eivät olleet olleet, kiitollisena totesimme lyhyen viestittelyn päätteeksi!
Monta päivää on kulunut järkytyksessä, surussa ja huolessa Ranskasta, Euroopasta. Miten puolustaa arvojamme tällaista barbaarisuutta vastaan. Nyyh. Se myös ihmetyttää suuresti, että miksi ns. tavalliset muslimit (joiden sanotaan olevan maltillisia) eivät asetu rintamaan vastustamaan tällaista veritekoteollisuutta? Suuri kysymysmerkki.