Tanskassa pysähdyimme herkulliselle ja perin kesäiselle lounaalle ihanan ravintola Faenosundin rauhalliselle terassille. Oli riemastuttavaa kun jo parkkipaikalla kohtasimme kokin joka poimi lehmuksenkukkia koriinsa. Hän kertoi valmistavansa ravintolaan lehmuksenkukkalimonadia! No, sitähän me tietysti sitten pöytään päästyämme tilasimme ja ihastuimme ikihyviksi; miten raikasta ja herttaisen makuista se osasikaan olla! Ruoaksi valikoitui herkkulautanen, jolle kokki oli koonnut viisi erilaista maisteluannosta kesäiseltä listaltaan. Kivoja raikkaita kala-annoksia ja salaattia. Sopi erityisen hyvin juuri kesäkuun terassilounaalle. Oli niiiin onnellinen olo. Loma oli alkanut!
Noh, hetki lounaan jälkeen ajettiin ja sitten alkoi jälleen sataa ja satoikin sitten ihan koko matkan muutamaa mitättömän lyhyttä taukoa lukuunottamatta. Tuli siis kissoja ja koiria taivaalta. Ja oli kylmä. Mutta ei se meitä juurikaan haitannut, sillä tiesimme etelään olevamme matkalla.
Säät eivät todellakaan suosineet. Monacon tienoilla aloimme nousta vuorenrinnettä kohti ylhäällä kulkevaa Rivieralle ja Provenceen vievää moottoritietä ja teimme huvittuneina huomion erittäin matalalla roikkuvista pilvistä. Arvasimme että pääsisimme kokemaan vekkulia "pilvessäajamista". Se kävikin jännittävämmäksi kuin koskaan ennen; lopulta emme nimittäin nähneet yhtikäs mitään! On aika "veikeä" tunnelma ajaa isoa autoa kapeita (vuoristoisia!) teitä näkemättä kuin pari metriä eteensä. Ei siinä oikeni tiennyt pysähtyäkö vai jatkaako, kumpikin tuntui yhtä huonolta vaihtoehdolta; pysähtyminen olisi varsin vaarallista kun ei kukaan näe meitä tiellä. Nappasin käteeni jo pois sammutetun navigaattorin ja keksin katsoa siitä, missä mennään tien mutkiin nähden. Siten navigoiden pääsimme alavammille maille jossa sumu hälveni, mutta sitä ennen jopa miehellä alkoi kasvot vakavoitua.
Italiassa matkan lopulla piipahdimme jo kohta traditioksi muodostuneella supermarket-reissulla ennen Ranskan rajan ylittämistä Ventimiglian kaupungissa. Siellä nököttää meille tutuksi käynyt entinen Standa, nykyinen Carrefour josta aika usein pyrimme hakemaan maukkaita italialaisherkkuja ensimmäisiksi ranskanpäiviksemme. Tuona iltana herkuttelimme sitten tuore-raviolilla pesto Genovese -soosilla, kermaisella mozzarellalla kera syvänpunaisten makeiden tomaattien ja tuoreen basilikan (ostimme kerralla koko valtavan puskan ruukussaan vain parilla eurolla!). Tomaattien päälle tiputtelimme runsaanmakuisen balsamicon ja lautasen reunalle saimme vielä peruspossunlihamakkaran. Lisäksi napostelimme erilaisia italialaisia juustoja. Oli hyvää - ja suhteellisen edullistakin! (Alla vähän rupinen kuva, mutta todellisuudessa kaikki oli houkuttelevan näköistä ja makuista :D)
Perille saavuttuamme olimme superuupuneet pitkästä ajosta - myös minä, vaikken edes itse ajanut autoa! Jännittäminenkin vie näet yllätävästi voimia. Niin, ja se "nukkuminen" autojunan makuulaverilla - huh! Onneksi se oli viimeinen yö reissustamme jonka jälkeen tietää seuraavan yön menevän jo kotisängyssä.