Hätäpäissämme olemme nyt siis ostelleet muutamia aivan turhia rakennustarvikkeita, ihan vain sen takia, ettemme olleet luottaneet omiin kykyihimme hoidella näitä asioita täkäläisessä ympäristössä - mutta kun hätä alkaa olla tarpeeksi suuri, näköjään hommat hoituvat myös kielipuolelta ja näihin ympyröihin täysin tottumattomaltakin. Paniikki opettaa!
Chambre - makkarimme eilen. Viikon kuluttua kuulemma saamme tämän takaisin käyttöömme.
Aamupäivän tavasin netistä ranskankielisiä maalien sisällysluetteloita, soveltuvuuksia yms., mies soitteli erinäisille myyjille ja tunti-pari ennen lounasaikaa oli sen verran selvinnyt, että missään lähiseudulla ei myydä suoraan hyllystä kaipaamamme kaltaisia mineraali- tai kalkkimaaleja.
Yksi valmistaja esitteli tuotteitaan netissä myös englanniksi ja homma tuli sen verran selväksi, että päätimme lähteä tätä maalityyppiä tavoittelemaan. Tänään siis lähdimme autolla Aix-en-Provenceen perinnemaalivalmistajan show-roomiin. Reisuun lähdettiin aikalailla sokkona sen suhteen saisimmeko sieltä mukaamme kovasti ja nopealla aikataululla tarvitsemiamme maaleja ollenkaan. Lisäksi tarvitsisimme maalia oikeastaan jo useampaan huoneeseen. Hyvin kuitenkin kävi; paluumatkalla autonperässä keikkui pönikkä jos toinenkin kera luonnonpigmenttipussukoiden sekä vatsanpohjassa pieni epävarmuus sen suhteen onnistuisimmeko itse maalaaman nämä perinnemaalit oikealla ja nätillä tavalla seiniimme.
Tavoitteenamme tällä uudella hankinnallamme on saada niin sisä- kuin ulkopintoihinkin ihana puuterinen kalkkimaalipinta, joka näyttää elävältä ja autenttiselta, kuten tällaisessa vähintään pari sataa vuotta vanhassa kivitalossa kuuluukin. Lisäksi maali päästää vesihöyryt suoraan läpi eli eipä pitäisi alkaa pullotella vaikka kuinka vanhat kiviseinät talvisin kosteutta henkäilisivät! Hyvästi kuplivat makuuhuoneen seinät siis. Homekaan ei tartu tällaiseen tuotteeseen. Että sillä lailla ainakin teoriassa.
Toiveillemme ja onnistuneelle maalinhakureissulle nostimme illalla sitten oikein maljankin. Oli hauskaa ja maisemat jälleen kerran vailla vertaa; kuuma provencelainen maalaismaisema lukuisine toinen toistaan seuraavine viinipeltoineen ja ihastuttavine pikkukylineen kaskaiden sirityksessä! What is there not to like! Mahdolliset murheet siitä, olimmeko nyt aivan oikein ymmärtäneet miten maali sekoitetaan, levitetään ja onko pohja nyt varmasti oikein käsitelty ja sopiva maalityypillemme jätimme tältä illalta odottelemaan oikeaa aikaansa ;)
Tähän seinään löytyi väri tänään. Valkoinen ei oikein kuulu tällaiseen kylään ja miehen mielestä kirkkaassa päivänpaisteessa valkoinen polttaa silmänpohjat verille...noh, aika kirkashan se on kyllä minustakin. Kuva ei tee oikeutta poikkeukselliselle häikäisylle joka terassillamme ilman sävytettyä maalia meitä tervehtii.