tiistai 3. helmikuuta 2015

Erinäisiä kuvia joulunajasta


Kylämme joulumarkkinoiden kyljessä seisoi tällainen suloisen näköinen pizza-auto koko joulun ajan. Sitä oli ilo katsella. Harvemmin näimme sen avoinna. Taisi aueta lähinnä illallisajaksi. 

Viereisen teltan sisällä oli myös osteribaari, jossa lapsiaan luistelemaan tuoneet vanhemmat voivat odotellessaan nauttia pari osteria kera aperitiivin alkupaloiksi.

Osterithan ovat ihan peruskauraa Ranskassa. Supermarketin eteisaula täyttyy joulunpyhiä ennen valtavista osterilaatikkovuorista, on osteria sieltä ja täältä, yleensä varsin suurissa 12-24-36 osterin laatikoissa. Ja parhaimmillaanhan se on raakana, täytyy myöntää, vaikka minulla kestikin pari vuotta tottua ajatukseen. Raikasta, terveellistä ja hyvää.



Nizzan kukkatorin, Cours Saleyan kukkaloistoa joka ilahduttaa aina vain.

Vietimme Nizzassa kokonaisen päivän odotellen äitiäni saapuvaksi. Hänen oli määrä saapua Nizzan lentokentälle iltapäivällä.
Tytöt saivat kerrankin rauhassa tehdä ostoksia ja nautiskelimme muuten vain mahtavasta auringonpaisteesta ja joulutunnelmasta ympäri kaupunkia. Mummun saapuminen sitten kyllä lopulta viivästyi Helsingin sekä keski-Euroopan lumisateiden vuoksi niin, että mies ajoi meidät kotiin odottelemaan ja haettiin mummu sitten yömyöhään vasta erillisellä reissulla. Nämä yllätykset ovat niitä talvimatkailun "iloja".

Joskus olisikin hauskaa koota oma runsas ja antava kimppu tällaisesta kojusta tyyliin, yksi varsi tuota ja sitten tuota ja "Mitä suosittelisit sitten lisäksi?" jne. Oikein runsas ja mehevä, sellainen "oksat pois, nyt on kukkaa kotona kerrakseen". Sellainen, johon tekisi mieli upottautua nauttimaan väreistä ja tuoksuista, josta melkein kaikkea mahdollista ihanaa putoaa pöydälle...ryöppyää oikein. Tarttis varmaan olla aika iso takakontti, että sellaisen saa sitten kotikylään saakka ehjänä Nizzasta. Niin, eli pienempikin riittää :) 



Kaakaohetki Mouginsin kylän viinikellarin terassilla. Tämä kaakao on kuin suklaakeittoa, paksua ja täyteläistä, aidosta suklaasta valmistettua. Harva jaksaa syödä/juoda koko annosta loppuun saakka! Mouginsin Le Petit Fouet -ravintolassa saa muuten ihan samaa kaakaota, jos vaikka viinikellari sattuu olemaan suljettuna. Ja tarjoilevat vielä ihan samanlaisista saviastioista.
Tyttäremme huomasi ilokseen lisäksi, että Nizzan vanhassa kaupungissa myydään ainakin Lac-konditoriassa suklaakeittoainespussia. Saattaa olla hyvinkin samanlaista lopputuloksena. On vielä kokeilematta. Sitä voi sitten lipittää vaikka kotosalla.



Oman kylän lihamestarin jouluehdotuksia vuoden lopun juhlapöytiin. Hän ehdottaa mm. syöttökukkoa, viiriäistä, ankkaa, hanhea, helmikanaa ja kalkkunaa ja lihapuolella sitten taas erilaisia häränlihoja, vasikkaa, karitsaa, possua. Alkupaloiksi ehdotetaan mm. valkosipulietanoita Burgundin tapaan, kampasimpukkaa, talon hanhenmaksaa tai pieniä alkupalalaseja, joissa erilaisia lähes suupalan kokoisia pikkuherkkuja.

Meille tuli tilattua hanhi. Se on muuten sellainen lintu, jota ei kyllä oikein koskaan onnistu pilaamaan, vaikka kokki olisi vähän epävireessäkin. Kokkimme oli tänä vuonna nimittäin flunssassa, mutta niin vain oli joulupäivän hanhi taaskin maukas. Hanhi kun yksinkertaisesti on vain niin hyvää - kuten kotoinen kinkkummekin. Ainoa haittapuoli hanhessa on, että se on aika vähälihainen, joten kovin suurelle porukalle ei yhdestä linnusta riitä.

Ehkä niukkuus on tässä(-kin) tapauksessa hyvä ja makua ja hyvää kokemusta tehostava seikka. Ylensyömisestä ja muustakaan ylenpalttisuudesta harvoin oikeasti koituu mitään hyvää fyysisesti, henkisesti tai hengellisestikään. Sen kun aina muistaisi!