Minä olin useamman päivän vähän puolikuntoinen, joten annoin miehelle tehtäväksi poimia ihan mistä tahansa pahvilaatikkoon pakatut kakut, mielellään perinteisellä Jeesus-vauvalla eli että kakkuun on leivottu sisään pienenpieni Jeesus-vauvaa esittävä saviesine. Noh, ei se ollutkaan niin helppoa kuin olimme kuvitelleet. Niin leipomot kuin marketitkin tarjosivat ainoina vaihtoehtoina sarjakuvahahmoilla tms. ei-kristillisellä esineellä "terästettyjä" kakkuja. Hän palasi kerta toisensa jälkeen kotiin tyhjin käsin.
Viimeisenä päivänä minäkin sitten lähdin ulos, piipahdimme oman kylämme lähimpään leipomoon boulanger-patissieriin, joka leipoo niin leipää kuin sokerileivonnaisiakin. Kysyimme mahtaisiko olla galetteja jäljellä pikkuruisella Jeesus-vauvalla. Menimme hyvin myöhään, joten leipuri nosteli hartioitaan ja hymyillen totesi myyneensä kaikki galettet loppuun. Ja sitä paitsi, hän vakuutti, että Jeesukset ovat kiellettyjä, ovat hänen mukaansa olleet jo 20 vuotta! Ohhoh, ja juuri viime vuonna onnistuimme sellaisen bongaamaan ihan jostain matkan varren leipomosta...pisti vähän epäilemään. Hän kuitenkin hyvin itsevarmana piti kannastaan kiinni, interdit, interdit - kiellettyä, kiellettyä! Ei siinä auttanut sitten muuta kuin kääntyä kannoillaan ja jatkaa ihmettelyä kotiin kävellessä - kunhan ensin olimme ilmaisseet tyrmistyksemme leipurille mahdollisimman aidon hämmästyneesti ja pahoitelleet asiaa järkyttäväksi.
Mies oli heti suoralta kädeltä sitä mieltä, että leipuri puhui palturia. Minä sitten taas kun olen taipuvainen uskomaan mitä minulle kerrotaan - ainakin kun suoraan naamatusten joku jotain sanoo - totesin vain tarmokkaasti, että tätähän tutkitaan vielä!
Googletus ei tuottanut muita kieltoja kuin vallankumouksen aikaiset yliherkkyydet, jotka kumottiin jo aikapäiviä sitten, joten ei leipurinkaan ajatuksissaan enää niissä päivissä olettaisi olevan. Tai, noh, olihan siellä joitain maantieteellisesti aika suppea-alaisia vapaa-ajattelijoiden aikaansaamia Suvivirsi-kohun tyyppisiä kieltoja joillain paikkakunnilla, vaan vain muutamilla seuduilla. Niin, ja jossain koulussa kiellettiin samaisen tortun tarjoaminen lapsille. Hohhoijjaa.
Oman kylämme osalta tarkistamme tämän varmaan vielä pormestarin toimistolta, jotta pääsemme asian ytimeen. Kunhan kerkiämme ja muistamme. Ehkä ensi loppiaisena jHs.
Mikäli meidän kylässämme moinen kielto olisi, helppohan se on torttu sitten jatkossa hakea mistä tahansa muusta kylästä tai kaupungista, kuten viime vuonna teimme autuaan tietämättöminä näistä erimielisyyksistä jotka selvästi tällaisen kristillistäkin perinnettä sisältävän kakun ympärillä kuohuvat. Leikimme vain onnessamme itämaan tietäjiä oman talomme suojassa. Se vauva-Jeesus oli suloinen ;)
Tänä vuonna emme lopulta siis saaneetkaan suunnittelemiamme valmiskakkuja. Onneksi olin tuonut koto-Suomen jauhokaappiin viime vuonna, tai joskus, valmiit kakkuainekset frangipane-torttua varten kera pienen saviesineen ja kruununkin supermarkettiostoksena! Loppiaisaamuna vietimme pojan kanssa mukavan leivontahetken ja niinpä meillä lopulta oli kuin olikin Galette des Rois loppiaispöytäämme koristamassa! Tuliaisiksi siitä ei ollut, mutta kototarpeiksi kelpasi, vaikka sen sisällä ei tosiaankaan ollut Jeesusta, vaan suu auki naurava muffinssi tonttulakki päässä! Noh, toistimme uskollisesti tarinan ja kakun kristillisen idean ja leikimme itämaan tietäjiä kaikesta huolimatta ja kaikilla oli mukavaa. Poika löysi Jeesuksen ja sai kruunun kutreilleen - ja oli niin onnellinen!
Tällainen kummallinen tonttu-muffinssi piileksi frangipane-tortussamme! Livenä vain puolet kuvan koosta.
Makeisliikkeen ikkuna Ste Maximessa jouluna 2015