Siivouksen lomassa väkersimme tyttöjen kanssa laatikoista lahjapakkauksia. Ripustin ne sitten talomme neljästä pääjulkisivun ikkunasta pienissä ryppäissä koristamaan katunäkymää. Eihän niitä nyt montaa tullut, mutta jotain kummiskin, että voimme osoittaa osallistuvamme talkoisiin.
Seuraavassa hetkessä mies saapui rihkamakaupasta esitellen julksivuun hankkimansa "mahtavan" värikkään ja vilkkuvan Joyeuses Fêtes -tekstin neonvalotyyliin. Lisäksi hän toteutti nyt näiden kisojen merkeissä muutaman vuoden takaisen hmm. "haaveensa" ripustaa ns. roikkuva pukki talomme julkisivuun eli sellainen muovijoulupukki, joka kiipeää narua pitkin mukamas lahjasäkki selässään. Tällaisia olimme naureskelleet partaamme jo vuosia. Mies oli omalaatuisella puolitotisella tavallaan täpinöissään näistä tyylillisistä tai tyylittömistä (!) aluevaltauksista. Sitä oli lysti katsoa, vaikka iloon sekoittuikin sellaista (puoli-)leikkihäpeää ja hauskaa uskalluksen tuntua heittäytessämme tällaiseen ranskalaiseen vilkkuvaloiseen joulu-estetiikkaan.
Kuvat eivät - tietenkään! - tee oikeutta tälle esteettiselle ilottelullemme. Ja talokin selvästi odottaa julkisivuremonttiaan. Keskimmäinen teksti tuossa ikkunoiden välissä on juuri tuo mainittu vilkkuvainen Iloisia juhlia -toivotus.
Löysimme tähden ikkunakaiteeseen vielä eilen. Se on se ujutettu kristillinen lisämme, jota pohdimme jo kotona. Se loistaa tuossa nyt taukoamatta. Muut valot vilkkuvat.
Julkisivusta tuli meidän mielestämme oikein oiva. Yllättävän harva talo on kuitenkaan lähtenyt mukaan näihin talkoisiin. Se herättää kysymyksiä mieleemme... eikö sekularistinen joulu oikein jaksa kantaa täälläkään? En yhtään ihmettele. Mutta ehkä taustalla on vielä jotain muutakin, josta me ulkopuoliset olemme vielä autuaan tietämättömiä.