Muuten joulu sujui mukavissa merkeissä. Säät hellivät uskomattoman sinisin taivain ja kirkkain lämmittävin auringonsätein. Parhaimmillaan lämpöäkin oli ihastuttavat 18 astetta.
Tapaninajelulla piipahdimme aina niin ihastuttavassa pastellisävyisessä Mentonin vanhassakaupungissa. Kuvassa alla suurenmoinen Arkkienkeli Mikaelin kirkko ja viereinen kappeli iltavalaistuksessa.
Menton kuhisi väenpaljoudesta. Aivan kuin kaikki muutkin olisivat keksineet juuri sinne lähteä täksi Tapaniksi. Jopa italialaiset, joita vilisi kaikkialla. Heille Menton lieneekin vähän niinkuin omaa maata, entinen italialaiskaupunki kun on. Kaupunki oli vilkas kuin parhaimpaan kesäsesonkiaikaan!
Poika ajeli uutta kauko-ohjattavaa autoaan puistossa ja onnistui ensimmäisten parin minuutin aikana jo ajamaan vehkeen suihkulähteeseen! Siihenhän se kulku sitten autolla pysähtyi sillä erää. Alla olevassa kuvassa auto vielä toimi omalla kadullamme...
Poika ajeli uutta kauko-ohjattavaa autoaan puistossa ja onnistui ensimmäisten parin minuutin aikana jo ajamaan vehkeen suihkulähteeseen! Siihenhän se kulku sitten autolla pysähtyi sillä erää. Alla olevassa kuvassa auto vielä toimi omalla kadullamme...
Istuttuamme toooodella myöhäisellä lounaalla lähestulkoon ainoassa löytämässämme non-stop -ravintolassa (tiedän, tiedän, todellinen turistimoka jättää sapuskat noin myöhään!), aloitimme tunnelmallisen ajelun rannikkoa pitkin takaisin länteen. Auringonlasku Välimerta reunustavien kukkuloiden taakse oli henkeäsalpaavan kaunis. Ei siihen kyllästy ikinä. Pimeyden laskeuduttua, rannikon kaartuvien lahtien suloisina helminauhoina vilkkuvat valot tähdittivät rannikon pikkujalokivillään aivan satumaaksi. Kaarrettiin vielä Monacon kautta. Sielläkin oli menossa aika hulina ja vauraan pikkuvaltion upeat jouluvalot tietysti häikäisivät meidät, pikkukylän asukkaat.
Vasta 27. päivänä satoi ja tuuli - ja sadetta sekä tuulta tulikin sitten kaikkien aurinkopäivien edestä. Olimme suunnitelleet siksi päiväksi etukäteen kovin hauskalta kuulostaneen retken Aix-en-Provenceen kirpputorille ja lounaalle kera tutustumisen vanhaan kaupunkiin.
Kävelyt kaunissa Aixissa jäivät sitten surkean kelin vuoksi aika lyhyiksi, mutta kirpputorilta sain bongattua muutaman mielestäni varsin hienon ostoksen sadepäivän alennuksella. Myyjäraukat näes värjöttelivät asiakkaiden puutteessa hyisessä säässä pakaten tavaroitaan pettyneinä. Siihen väliin pääsin koluamaan ja myyjäkin taisi ilahtua, että tuli joku myynti tuollaiseenkin wash-out -päivään. Olimme kumpikin siis tyytyväisiä.
Söimme jälleen ihastuttavassa Le Grillonissa, jossa tunnelma oli hyvin tiivis, mutta olimme onnelliset mahduttuamme ylipäätään mukaan lounasruuhkassa. Tarjoilijat klassisissa valkeissa paidoissaan ja tummissa housuissa sekä essuissaan jaksoivat olla asiakkaille mieliksi, vaikka kiire oli suuri. Oli hauskaa. Vin chaud tuotiin siellä sokerin, kanelisirottimen ja sitruspalasten kera pöytään. Sinänsä ihan kiva tapa, mutta onhan tuo ihana jouluinen kuuma viini totta kai parempaa valmiiksi mausteilla haudutettuna.
Vin chaudea olenkin taas maistellut niin kotikeittiömme kuin monen eri kahvilan ja joulutorin versioina. Paras lienee toistaiseksi ollut Mouginsin viinikellarin eli La Cave de Mouginsin kuuma viini, jota tänään tyttäremme 18-vuotispäivän kunniaksi siellä sain maistella. Minun makuuni juuri sopivan täyteläistä, ei liian hapanta tai makeaakaan. Tuo viinikellari on muuten aivan oikea kellari ja mainio paikka pysähtyä lasilliselle viiniä tai uskomattomalle - suorastaan keittomaiselle - kuumalle kaakaolle joka tarjotaan ihanasti kylmään kämmeneen sopivista laakeista savimaljoista. Heillä on myös maistuvia mukavia pikkusuolaisia, juoman kaveriksi. Kaikki asiakkaat tilaavat jotain purtavaa minun havaitojeni mukaan. Täällähän on nähdäkseni muutenkin harvinaista, että juotaisiin etenkin alkoholipitoista juomaa ilman suupalaakaan. Oikein hyvä tapa, jota mielelläni noudatan minäkin.