Pikku Provence Pariisissa

Viikonvaihde sujahti mukavissa merkeissä. Piipahdimme Pariisissa, jossa kävin ensi visiitilläni giganttimaisilla kotiaiheisilla Maison et Objet -messuilla.

Näillä messuilla katseltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka moneksi viikonlopuksi, tosin fysiikka eikä psyykekään olisi kestäneet kuin tämän yhden kokopäivän eli aamusta iltaan. Siinä kerkisin juuri suorittamaan ennakkosuunnittelemani kierroksen hyvin tarkkaan valittuihin kohteisiin, mutta ei juuri muuta. Varmaankin hyvä näin.

Pienen Provencen verkkaisiin slow life- tunnelmiin tottuneena tällaiset valtavat megalomaaniset messut saivat silmät ja pään täyteen visuaalista melua jo parissa tunnissa. Sen  jälkeen oli kuljettava vähän kuin laput silmillä, jotta kesti päivän loppuun saakka, sen verran väkevät olivat mausteet niin visuaalisesti, äänimaailmallisesti kuin ideologisestikin. Silti käynti oli virkistävä - paitsi jaloille.

Niin messuilla kuin itse Pariisin kapungissakin käy helposti niin, että silmät syövät enemmän kuin jalat jaksavat kantaa ja sen huomaa vasta kuin on ikäänkuin liian myöhäistä eli rakot puhkeamaisillaan, jalkapohjat hellinä ja mukavatkin kengät hiertää. Silti on vielä se yksi tai kaksikin mielenkiintoista paikkaa, jotka nyt on nähtävä, kun kerran täällä ollaan. Ja näinhän meillekin sitten kävi peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Kerrankin olimme iloisia matkan lopussa sijaitsevan lentopäivän passiivisuudesta!

Tässä vielä muutamia kuvamuistoja viikonlopustamme. 

Lafayetten tavaratalolla ei liene voittajaa kauneudellaan, aivan kuin koru!

Messu sunnuntaiaamuma Notre Damen katedraalissa oli vaikuttava, kuten messu aina on. Itse rakennuskin teki vaikutuksen, vaikka en muuten gotiikan erityinen ihailija olekaan.

Kävely erinäisissä puistoissa, niin pariisilaista, niin pariisilaista, heh.

Hotelliamme aivan vastapäätä sijaitsi superhyvää ruokaa tarjoava perusravintola. Tunnelma oli rento ja isäntäpari hyöri innokkaasti palvelemassa asiakaskuntaansa hyväntuulisina ja kiitollisina.  Suosittelemme lämpimästi. Hotellin suhteenkin pääsimme lopulta tyytyväisiksi, vaikka monenmoista vaihetta siinä kävimme läpi ennenkuin saimme tilaamamme kaltaisen perhehuoneen. Lopputulos oli kuitenkin siinäkin hyvä.

Juutalaiskorttelissa...

Juutalaiskulttuurin herkkuja, hmm. hämmentävästi "suomalaisen" pullapitkon näköisiä nuo "eksoottiset" herkut :) Pullapitkon lähtökohdat on tästä helppo jäljittää. Muutenkin on muuten hurjan kiehtovaa tutustua hepreaan ja juutalaisiin tapoihin yms. Sitä kautta avautuu vaikka mitä näköaloja historiaan ja mielenkiintoisiin yhteyksiin. Suomen kielessäkin on ällistyttävästi perussanoissakin hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä heprean kieleen sellaisissakin paikoissa, joilla ei kait "pitäisi" olla aivan selviä yhteyksiä juuri hepreaan - tai ainakaan tällainen tavallinen pulliainen ei ole sellaisista kuullut koskaan puhuttavan. Noh oli miten oli, suosittelen tällaista nojatuolimatkaa heprean kielen ja kulttuurin pariin lämpimästi!

Tässä alla ilmoitus Maraisissa liikkeen ikkunassa: "Heprea on helppoa" Siitä sitten kiehtovalle reissulle professorin opastuksella! Olisipa hienoa.