Turistimeininkiä Cannesissa

Viime viikolla helteisen työpäivän päätteeksi tahdoimme keksiä lapsille jotain mukavaa ja uutta tekemistä. Päätimme heittäytyä turisteiksi ja lähteä Cannesiin jätskille sekä turistijuna-ajelulle! Pojalle kun on ollut kotikaupungissa Turussa suuri elämys päästä koululuokkansa kanssa turistijunalla kaupunkia kiertämään. Siitä on puhuttu kierroksen jälkeen jo kohta kai pari vuotta. Tuntui siltä, että juna olisi aika varma veto.

Auto jätettiin festivaalipalatsin alle parkkihalliin. On muuten todella helppo ratkaisu parkkiongelmiin. Sitä on sieltä noustessa sitten heti La Croisettella, josta myös junat lähtevät. Siinä matkan varrella sovitimme tytön kanssa käsiämme Angelina Jolien kädenjälkiin. Hänellä on vähän pidemmät peukku ja etusormi kuin minulla, muuten oli aika hyvä match.

Noh, meille selvisi, että illan viimeinen juna lähtisi vasta tunnin kuluttua, joten lähdettiin kävelylle sisäkortteleihin. Kävimme mm. vilkaisemassa miltä näyttää oikean juna-aseman tienoon brasseria, josta saimme suosituksen uudelta tuttavaltamme lentokoneessa hiihtoloman päätteksi. Sitten kävelimme tuttuun artesaani-jäätelöbaariin Glacier Vilfeu Pere et Filsiin jätskille. Baari on sisustettu 50-luvun amerikkalaisittain ja jäätelöt ovat hyviä. Mansikka maistuu oikealle mansikalle ja banskussa on ihan banaanin paloja joukossa etc. Tätä suosittelee myös mm. aluetta ilmeisen hyvin tunteva Helena Petäistö Nizza-kirjassaan, huomasimme kun saimme kirjan lahjaksi vuosi sitten.

Jätskien jälkeen kiirehdimmekin jo junalle, jonne myyjä päästi yllättäen poikamme ilmaiseksi sanoen, että poika on hänen kaverinsa ja hymyili lämpimästi päälle. Se oli sydäntälämmittävää, erityisesti tällaisessa kaupallisessa kohteessa kuin Cannes. Ei se juna mikään ihan halpa ollutkaan. Oltiin kärppänä valitsemassa paikkoja ja junassa tököttämässä ihan ensimmäisinä.

Tuntui hauskalta tehdä yhdessä jotain näin perusjuttua ja vähän hölmöäkin. Kaikkia nauratti ja tunnelma oli mukava. Itse ajelulla ääninauhalla käytiin läpi aika lailla tuttuja juttuja filmitähdistä ja kuuluisuuksista, hotelleista ja luksuselämästä, mutta näimme siinä kierrellessä myös muutamia meille tuntemattomia sisäkortteleita, jotka oli kiva nähdä. Ihan viihtyisän näköisiä asuinpaikkoja nätteine aukioineen ja petanque-kenttineen.

Astuimme junasta vanhan kaupungin yllä seisovan linnan pihalla näköaloja ihailemaan ja päätimme siitä sitten jättää junan ja kävellä alas satamaan Pizza Cresciin, jota myös tämä uusi lentokonetuttavamme oli suositellut. Se olikin onnistunut paikka. Saimme pöydän ulkoterassilta kovasti hihittelevän saksalaispariskunnan vierestä. Istuimme siinä sitten ihanassa lämpimässä kesätuulessa, iho vähän punoittaen päivän paahteesta. Oli niin kesälomafiilikset, että!

Miehen pizza oli aivan täyskymppi! Salamipizza. Parasta pizzaa mitä hän on kuulemma koskaan saanut Ranskassa. Minä feilasin, kun yritin syödä karpisti ja valitsin kalamaresit. Ihan hyviä ne olivat, mutta pizzapaikkahan tuo on ja sitä olisi pitänyt tietysti tilata. Ensi kerralla sitten hellitän ja tilaan minäkin tuon ihmeellisen hyvän salamipizzan. Oijjoi, kun muistelenkin sitä.

Ilta oli hyvin rentouttava, kuin miniloma. Suosittelen tällaista hassuttelua muillekin. Tekemisen ei niin kovin ihmeeellistä tarvitse olla, kunhan ollaan yhdessä rennosti unohtaen työkiireet sun muut. Eikä tosiaankaan tarvitse matkustaa Cannesiin tätä varten :) Meillä se nyt sattui olemaan tässä lähellä. Junia, pizzerioita ja muuta kesäistä tekemistä löytyy kyllä paikasta kuin paikasta.