Eikä, mikä kumma koiramagneetti minä olen!

Mies on pääsääntöisesti kuljettanut Noah-koiraamme ulkona täällä ollessamme. Aamulla hän herää pissatuslenkille ja iltasella toiselle ja muutaman päivälläkin. Muuten me kaikkihan saamme täällä runsaasti liikuntaa rampatessamme neljän kerroksen väliä ees-taas päivät pitkät.

Noh, tänään lounaan jälkeen poikkeuksellisesti minä lähdin syli täynnä roskapusseja ja palautuspulloja kierrätysastioille yhdistäen sen lenkitykseen. Astuin ulos koiran hihna siellä jossain muovipussien joukossa tiukasti sormissa ja poika perässäni kohti kierrätys keräystä ja roskiksia. Ajattelin, että palautamme pullot ja heitämme roskat ensin ja sitten tehdään pojan kanssa mukava aurinkoinen kyläkierros koiran iloksi.

Mutta ei. Pääsin kolmisenkymmentä metriä talolta, kun ns. baarikoira ja sen suuri musta koirakaveri lyöttäytyivät kylkeemme haistelemaan pikkuista koira-rääpälettämme. Noah ensin antoi suuren kuonon haistella, mutta hyvin pian alkoi ärsyyntyä kun kaverit vaan eivät jättäneet häntä rauhaan. Koirien kuonot olivat suurinpiirtein tämän meidän haukun vartalon pituisia. Minä sitten yritin komennella koiria ja vähän kasseillakin hätistelin, mutta ei. Ei ne olleet moksiskaan. Noah senkun murisi lisää ja haukahtikin ja aloin jo nähdä vähän ärtymisen merkkejä siinä isossa mustassa, joten vedin Noahin väkisin nauhasta perässäni, koirat meitä seuraten kierrätysastioille ja heti kasseista eroon päästyäni nostin koiramme syliin ja lähdimme oitis kohti kotia. Koirat seurasivat, mutta jättivät koiramme rauhaan. Poika oli vähän järkyttynyt.

Ei ne koirat vihaisia olleet, eivät varmaan vaan käsittäneet mitä sukupuolta tämä leikattu pentumainen olentomme on ja siksi piti haistella ja ihmetellä. Mutta kun minä pelkään koiria!

Miehelle ei koskaan käy näin. Olisiko niin, että koiratkin vaistoavat, että minä olen heikko nainen (ja pelokaskin vielä!), mutta mies on pomo ja silloin ei tulla häiritsemään?! Saattaa olla, että meidän koirammekin vaistoaa minun pelkoni. Palattuani mies ihmetteli, että on se kumma, kun hänen kävelylenkeillään ei koskaan tapahdu mitään tällaista. Niin. Mutta hyvä, ettei. Voipahan hän ainakin ulkoiluttaa Noahia rauhassa ja hyvissä tunnelmissa.

Olisi se kiva, jos Ranskassakin koiria pitäisi pitää hihnassa - löytyisi vähemmän koirankakkaakin jalkakäytäviltä. Nythän ei kukaan kerää vapaana kulkevien jätöksiä, vaikka niistä ilmeisesti kuuluisi 450€ sakot koiran omistajalle. Haaveilen siitä, että joku päivä tämä toteutuu tässäkin kylässä...