Erityisen ilahduttaviin tuttavuuksiin on kuulunut mm. paikallisia pieniä nizzalaisoliiveja jalostava perinteikäs oliivimylly Moulin Baussy Speracedesin pikkukylässä. Sieltä kannamme näitä makoisia tummia minioliiveja sekä oivallista oliiviöljyä ihan koti-Suomeenkin saakka. Kuten muutkin vieraamme, myös suomalaiset naapurimmekin veimme jo edellisvuotena myllyn myymälään tutustumaan ja hehän ihastuivatkin mainioon meille uuteen tuotteeseen, basilikalla maustettuun oliiviöljyyn. Meidän edellinen Baussy-suosikkimme sitruunalla maustettu oliiviöljy sai täten uuden kaverin omassakin keittiössämme.
Toinen maukas löytö on ollut Des Gorges du Loup -laakson pohjalla sijaitseva suklaa- ja makeistehdas Confiserie Florian, jonka ohi olemme pittoreskissa Tourettes sur Loupissa käydessämme ajaneet jo vuosia, koskaan pysähtymättä. Kesällä pohtiessamme mitä näyttäisimme teinityttövieraillemme, päätimme katsastaa vihdoin tuon makeistehtaan ilmaisine tehdaskierroksineen ja maistiaisineen, emmekä katuneet. Florianissa valmistetaan makeisia, hilloja ja muita herkkuja käsityönä paikallisista kukkasista, hedelmistä ja oman tehtaan suklaista. En olisi voinut arvata, miten hyvältä voi sitruunankuori maistua! En ole koskaan aiemmin ymmärtänyt kuivattujen ja sokeroitujen sitruksen kuorien päälle. Ne oli tuolla kuitenkin osattu valmistaa suussa sulavaksi herkuksi, josta ei meinannut tarpeekseen saada. Pussillinen makeita sitrushedelmän kuoria suklaakuorrutuksella sujahti suihimme ihan tuosta vain. Nyt tajuan, mitä mahdetaan tavoitella myös niillä iänikuisilla hillotuilla ja sokeroiduilla hedelmänkuorikuutioilla, joita pullaan ja kakkuun joskus kotimaisissakin leipomuksissa lisätään. Aika kaukana on makumaailma, harmi kyllä, noiden välillä. Olihan siellä myymälässä lisäksi vaikka mitä paikallisista hedelmistä ja kukkasista valmistettua herkän kaunista herkkua, josta pidimme, mutta tuo sitruunankuori osui juuri minun makuhermooni yllättävän vahvasti. Sitä haetaan luultavasti jouluksi.
Florianin tapainen toinen sokerileipurinliike Le Provencal St.Raphaelin kaupungissa rannikolla sai minut pääsiäisen aikaan maistamaan ja ihastumaan myös toiseen minun mielestäni outoon herkkuun, hillottuun kokonaiseen klementiiniin. Niitä myydään siellä täällä käsityönä tehtyinä sokerileipomoiden valikoimissa - niin Florianillakin - ja ne näyttävät aina kauniilta läpikuultavine olemuksineen, mutta syöminen ei ollut kovasti silti houkutellut kuvittelemani sokerimäärän vuoksi. Klementiini kuitenkin maistui aivan ihanalta! Miten he osaavatkaan! Lisäksi tämän alsassilaisleipomon kakkulaatikot olivat riemastuttavan näköisiä raikkaine keltaisine raitoineen. Niinpä laatikko koristi keittiötäni koko pääsiäisen, kun ei sitä ihan heti raaskinut heittää poiskaan.
Toinen maukas löytö on ollut Des Gorges du Loup -laakson pohjalla sijaitseva suklaa- ja makeistehdas Confiserie Florian, jonka ohi olemme pittoreskissa Tourettes sur Loupissa käydessämme ajaneet jo vuosia, koskaan pysähtymättä. Kesällä pohtiessamme mitä näyttäisimme teinityttövieraillemme, päätimme katsastaa vihdoin tuon makeistehtaan ilmaisine tehdaskierroksineen ja maistiaisineen, emmekä katuneet. Florianissa valmistetaan makeisia, hilloja ja muita herkkuja käsityönä paikallisista kukkasista, hedelmistä ja oman tehtaan suklaista. En olisi voinut arvata, miten hyvältä voi sitruunankuori maistua! En ole koskaan aiemmin ymmärtänyt kuivattujen ja sokeroitujen sitruksen kuorien päälle. Ne oli tuolla kuitenkin osattu valmistaa suussa sulavaksi herkuksi, josta ei meinannut tarpeekseen saada. Pussillinen makeita sitrushedelmän kuoria suklaakuorrutuksella sujahti suihimme ihan tuosta vain. Nyt tajuan, mitä mahdetaan tavoitella myös niillä iänikuisilla hillotuilla ja sokeroiduilla hedelmänkuorikuutioilla, joita pullaan ja kakkuun joskus kotimaisissakin leipomuksissa lisätään. Aika kaukana on makumaailma, harmi kyllä, noiden välillä. Olihan siellä myymälässä lisäksi vaikka mitä paikallisista hedelmistä ja kukkasista valmistettua herkän kaunista herkkua, josta pidimme, mutta tuo sitruunankuori osui juuri minun makuhermooni yllättävän vahvasti. Sitä haetaan luultavasti jouluksi.
Florianin tapainen toinen sokerileipurinliike Le Provencal St.Raphaelin kaupungissa rannikolla sai minut pääsiäisen aikaan maistamaan ja ihastumaan myös toiseen minun mielestäni outoon herkkuun, hillottuun kokonaiseen klementiiniin. Niitä myydään siellä täällä käsityönä tehtyinä sokerileipomoiden valikoimissa - niin Florianillakin - ja ne näyttävät aina kauniilta läpikuultavine olemuksineen, mutta syöminen ei ollut kovasti silti houkutellut kuvittelemani sokerimäärän vuoksi. Klementiini kuitenkin maistui aivan ihanalta! Miten he osaavatkaan! Lisäksi tämän alsassilaisleipomon kakkulaatikot olivat riemastuttavan näköisiä raikkaine keltaisine raitoineen. Niinpä laatikko koristi keittiötäni koko pääsiäisen, kun ei sitä ihan heti raaskinut heittää poiskaan.
Chateau des Selves -viinitilalta Seillansista taas lähti mukaamme erityisen raikasta ja helppoa provencelaista klassikkoa, hennon vaaleanpunaista rosé-viiniä, jota suosimme aterioillamme etenkin kesäisin. Tällä aika komealla, mutta silti kivasti perhevetoiselta tuntuvalla viinitilalla pistäydyimme ajelullamme kesälomamme loppupuolella. Maistelimme siellä hyvät viinit ja oliiviöljyt. Maisteluhan on aina hiukan vaivaannuttavaa, kun pelkää, ettei tykkääkään mistään ja silti tuntuu, että tahtoo ostaa jotain kun on vaivannut henkilökuntaa maistattamaan tuotteitaan. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut tehdä mitään turhia ostoksia, vaan bongaamamme rosé oli aidosti parasta ja pehmeintä mitä olimme saaneet koko kesän aikana. Oli sitten mukavan tuntuista ajella kotiin viinitarhojen lävitse ajatellen, että niiden satoa, Provencen kuuman kesän hedelmiä sitten nautitaan koti-Suomessakin.
Saippuatehtaallakin pistäydyimme kesällä ja siksipä käsityöläissaippuoita omalta alueeltamme saanemme La Petite Provencen valikoimiin vielä jossain vaiheessa syksyä tai talvea. Sen vuoksi en niistä ja niiden valmistuksesta nyt tässä yhteydessä tämän enempää tarinoikaan. Mainitsen vain sen verran, että kannatamme heidän ylläpitämäänsä käsityöperinnettä ja paikallisen pitkän perinteen asiantuntemuksen ansiokasta käyttöä tuotteiden suunnittelussa sekä valmistuksessa.
On hyvin tyydyttävää ja turvallista tietää mistä tuotteet tulevat, ketkä ne valmistavat ja mistä aineista ne on valmistettu. Tuntuu jotenkin siltä, että tuollaisella tuotteella on ystävälliset ja tutut kasvot.
Provencen rikkaasta perinteestä ja luonnosta löytyy siis, mistä paikalliset taitajat ammentavat vielä nykypäivänäkin. Ja me olemme vasta raapaisseet pintaa!