keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Makuuhuoneen katto on yhä auki


Kuten aiemmin kirjoitin, juhannusta ennen rojahti parisataa vuotta vanha makuuhuoneen kattolaastimme alas parin neliömetrin alalta eräänä aamuyönä kello viisi. Alas tullut tavara oli painavaa ja pölyävää. Noin 2,5cm sementtilaastia pitää myös aikamoista melua tipahtaessaan kiviselle laattalattialle.

Vakuutusyhtiö (ranskalainen, omasta kylästä) tuli yhteyttä otettuamme vikkelään katsomaan ja aloitti tarkat tutkinnat. Meillä kävi niin rakennuseksperttiä kuin mahdollista korjaajaakin ja vielä luvattiin lisätutkimuksia tehdä. Niitä vähän kauhistuin, sillä pistivät meidät parin sadan euron arvoisen laskun maksumiehiksi jo noista omista ensitutkimuksistaan!

Nyt tuli ranskankielinen raportti rakennusfirmalta kattomme arvosta. Vähentävät mokomat ikävähennyksiä moisesta niin, että katon nykyarvoksi jää aivan onneton summa. Ei oikein kannata näköjään tämä vanhan talon vakuuttaminen minkään muun kuin täystuhon varalta ranskanmaalla. En tiedä, miten tällainen käsiteltäisiin Suomessa, mutta jotain vähän outoa tässä on.

Talonmiehemme naapurikylästä ehti jo varoittamaan meitä, kun hänelle kerroimme olevamme tekemisissä vakuutusyhtiön kanssa. Hän osasi valaista meitä tiedolla, että ranskalaiset vakuutusyhtiöt ovat erityisen hankalia. Ehkä ne ovatkin. Emmehän me nyt taida saada kattoa korjattua vakuutuksesta oikein millään, jos kerran sen arvoksi katsotaan pari kymppiä.

Noh, näin se nyt meni. Olisikohan varoitus meille, että kannattaisi satsata vähän vähemmän vakuutuksiin noin niinkuin yleensäkin. Kävi nimittäin samaan aikaan niin, että saimme kuulla suomalaisen vakuutusyhtiömme jättävän meidät myös lähes korvauksitta jouduttuamme palaamaan isäni kuoleman vuoksi kotimaahan etuajassa, mihin liittyi kaikenlaisia kommelluksia ja lisäkuluja.

Luin juuri kirjaa Mariasisarista, jotka eivät ottaneet minkäänlaisia vakuutuksia nunnayhteisölleen. He luottavat Jumalaan ja Hänen apuunsa kaikessa, jopa jokapäiväisen ruoan saamisessa. No, kaikkihan me olemme Jumalan varassa jokaisessa asiassa aina, mutta nämä sisaret todellakin elivät hyvin omavaraisesti ja ostettua ruokaa "turhaan" varastoimatta, luottaen, että jostain aina tupsahtaa päivän sapuskat. Ja niin ne ilmeisesti sitten aina tupsahtivatkin.

He ovat onnistuneet pysymään hengissä ja rakentamaan valtavat tilat evankeliumin levittämiselle niin kirjallisesti kuin kokoontumisten muodossa - ja kaikki luottamuksesta Jumalaan. Pistää vähän miettimään, että mihin sitä itse oikein pyrkii kaikilla mammonaan perustuvilla vakuutuksilla yms. kun luottamus tulisi olla Jumalaan. Varmaan ajattelemisen arvoinen juttu.