Riippumatta siitä, että lähtöä edeltävä päivä kuluu aina siivotessa tietysti lähinnä sisätiloissa, on ihanaa laittaa paikat kuntoon ylipäätäänkin ja nyt erityisesti kun tiedossa on joulu, jHs.
Tällä kertaa lattiaa luututessani kuvittelin, miltä tuntuukaan saapua kylmänä talviyönä taloon joulunaloitus mielessä. Melkein ripustin jo jouluvalotkin meitä odottamaan, mutta maltoin silti mieleni. Olisi varmaan kuitenkin pitänyt - edes eteiseen. Sisäänastuessa sitten vain töpseli seinään, ja avot!
Nyt mietin täällä huvikseni aina silloin tällöin, miten sitä ranskalaisjoulua tänä vuonna oikein viettäisimme. Mehän emme ole mihinkään joulutraditioihin kovin kiintyneitä - enää. Aikanaan pidin kovasti kiinni tietyistä kotoa oppimistani suomalaisista joulutavoista ja joulurääteistä, mutta kun tarpeeksi monta joulua olen itsekin jo tehnyt, vaihteluntarve voittaa tottumuksen tuoman turvan ja joulumme on senkuin kansainvälistynyt vuosi vuodelta. Pohjimmiltaanhan se on se joulukirkko, hyvät tuoksut, kynttilät ja rauhallinen tunnelma jotka tuovat joulun. Mitä räättiä tarkalleen ottaen on tarjolla, on sitten toisarvoinen seikka.
Suomesta en ole suunnitellut vieväni juuri mitään enää joulua varten Ranskaan. Ensimmäisenä kesänä kuljetimme jo astiaston ja joulukoristeetkin "muuttokuormassamme", joten kaikki "hardware"-perusasiat ovat jo paikan päällä. Joskus olen kuljetellut peräti lanttulaatikoita pakastettuina lentokoneissa ulkomailla tapahtuviin joulunviettoihimme, vaan nyt en taida viitsiä, ellei mies vaadi. Brittimieheni on usein sitä mieltä, että lanttulaatikkoa olisi oltava joulupöydässä!
Ehkä kuitenkin pyöräytän ennen joulua hedelmäkakun mukaan otettavaksi. Riehaannuin vähän syyslomalla ja tuli siksi ostettua Confiserie Florianilta suuri rasiallinen sellaisia pienenpieniä hedelmäkuutioita, joita kuivakakkuihin on tapana laittaa ja kuljetin rasian tänne kotimaahan. Joulukakkuhan minulla siinä mielessä pyörikin. Kuvittelin, että jospa niistä saisi erityisen herkullisen kakun, kun heidän muutkin makeisensa ovat niin hyviä. Se velvoittaa siis. Kunhan löytyisi vielä hyvä ja mehevän kakun tuottava resepti...
Nautin joulun suunnittelemisesta yleensäkin, mutta nyt erityisesti, kun saamme viettää joulua toistamiseen kakkoskodillamme provencelaistunnelmissa. Olin haaveillut vuosikaudet joulunvietosta joko Italiassa tai Englannin maaseudulla tai jossain Ranskassa. Toisaalta tällaisen joulun suhteen ei kovasti voikaan etukäteen ylihässätä, kun lähes kaikki valmistelut tehdään vasta perille saavuttuamme, ostoksia myöten.
Sen verran tiedämme tulevasta, että pöydästämme ei tänä vuonna löytyne hanhea, ei ankkaa, ei luultavasti kinkkua tai ainakaan kalkkunaa. Hillottuja/sokeroituja klementiinejä St. Raphaelista olisi kiva saada mutusteltaviksi ja vain hyvin vähän makeisia ja suklaata, mutta ne saisivat olla ihan oikeasti hyviä. Nizzassa on yksi makeismyymälä, jonka suklaita viime joulun jälkeen saimme maistaa ja totesimme, että ensi vuonna ei mitään muuta suklaata tarvita, kuin pieni rasia sieltä jouluksi. Eikä sekään ole tietenkään niin tärkeätä - vaikka olikin käsittämättömän suussasulavaa.
Tänä vuonna vietämme joulun oman perheen kesken. Viime jouluna saimme vieraiksemme vanhempani, joista isäni on nyt edesmennyt. Häntä varmasti tulee ajateltua sielläkin, kun samoissa puuhissa sitten olemme. Olemme hyvin kiitolliset siitä, kuinka jälleen kerran meitä asioissa johdatettiin. Viime vuoden joulusuunnitelmamme menivät nimittäin uusiksi ja aiotut vieraat peruivat tulonsa viime tingassa. Sitä silloin ihmettelimme. Kuitenkin juuri tämän yllätyksen vuoksi saimme isäni mukaamme viettämään joulua kanssamme, hänen viimeistään. Sitä muistelemme lämmöllä ja kiitollisuudella. Rukouksemme kiitävät "ylös" pyynnöllä, että hänellä olisi kaikki hyvin...
