Vähän erilainen pääsiäinen

Noniin, toinen pääsiäisemme Emmanuelissa on vietetty. Se oli viileä ja kiireinen, mutta loma on aina loma ja olo on virkistynyt.

Saavuimme pitkäperjantai-iltana sen verran myöhään, että niin toivomaani messuun ei ollut kellään voimia lähteä, vaan peti kutsui koko perhettä heti kun kupu oli täysi. Se oli sääli tietysti. Ehkä ensi vuonna pääsemme ajoissa perille eikä tarvitse käyttää pitkäperjantaita matkustamiseen.

Vastassamme oli kodikas kokkauksen tuoksu ja lämmin talo

Jo alkuviikosta Emmanueliin saapuneet isovanhemmat olivat lämmittäneet taloa sen vaatimat 3-4 päivää ja laittaneet meille paikallisen supermarketin tarjonnasta brittiläis-ranskalaisen "fish-pie"/parmentier de poisson -luomuksen, jossa perunamuusitaikinan alla valkoviinikastikkeessa kelli kampasimpukkaa, katkarapuja, erilaisia kalapaloja ja kananmunaa. Tämä oli minulle uusi ruokatuttavuus. Kokeilenpa itsekin keretessäni, sen verran inspiroivaa se oli. Jospa kesällä, vähemmällä muusikerroksella, niin on kevyempi.

Pääsiäisaamun messu

Pääsiäispäivänä kirkonkellot tosiaan kutsuivat messuun tavalliseen tapaan ja mekin sinne riensimme - vaikka melkein myöhästyimme kesäaikaan siirtymisen vuoksi. Se oli jäänyt meiltä täysin huomaamatta. Noh, kerkisimme silti, vaikkakin ilman aamiaista. Kirkko oli tietysti myöhäisen saapumisemme aikaan jo sen verran täysi, että kirkkosaliin ei ollut toivoa mahtua. Kuitenkin iloksemme saimme istumapaikat parvelta. Siellä olikin oma tunnelmansa, hieman syrjässä kaikesta. Istuimme rapistuneen, mutta kauniisti kaartuvan katon alla katsellen kirkkokansaa alhaalla kirkkosalissa. Aivastelimme holvikaarista pudonneen kalkkirappauspuuterin pöllytessä kaiteilta, joihin oli vähän nojattava, jotta näki alas. Aurinko loisti taianomaisesti selkämme takaa kirkkosaliin violetti-vihreäsävyisen lasimaalausikkunan lävitse. Rippikoululaisten kaiverrukset kalkitussa kaiteessa muistuttivat siitä, ettei Ranskassakaan taida kaikki riparilaiset keskittyä aivan toivottavalla tavalla uskonopetukseen. Tosin löytyi sieltä useampi "Jesus je t'aime", mikä ilahdutti mieltämme.

Ranskan- ja latinankielisten kirkonmenojen jälkeen kirkkosalin kostea viileys vaihtui lempeästi lämmittävään kevätaurinkoon astuessamme kirkon edustan kirkkaaseen paisteeseen. Pappi asteli kuoripoikien jäljessä myös ulos tervehtimään seurakuntalaisia tuttuun tapaansa. Tällä kertaa hän jakoi lapsille kirkon edustalla pääsiäismunia samalla kun vaihtoi äänekkäästi ja iloisesti kuulumisia aikuisten kanssa. Meidänkin lapsemme kävivät rohkeasti hakemassa suklaansa kylän lasten joukossa.

Boucherie Chez Ludo ja viiden tähden kylmiöpalvelu

Pääsiäislammas oli hankittu isovanhempien toimesta jo alkuviikosta. Tai siis tilattu taloamme vastapäätä toimivalta lihamestarilta, Ludolta, jolta olemme ennenkin saaneet erinomaisen ystävällistä ja hyvänlaatuista palvelua. Lammas oli odottanut Ludon kylmiössä kunnes sitä tarvittiin ja nyt pääsi uuniin rosmariiniin, valkosipulin ja timjamin sekä anopin sinappikuorrutuksen kera. Tuoksu oli huumaava!

Erittäin kätevää muuten tällainen kollektiivinen palvelu, kun lihamestarin kylmiö voi toimia käytännöllisesti katsoen kaikkien kyläläisten jääkaappien jatkeena. Ludo on avoinna pyhäpäivisinkin sen verran, että väki kerkiää noutamaan tilaamansa tuotteet suoraan käyttöön. Kylässä ei siis ole huolia herkkien lihatuotteiden säilyvyydestä pyhiin.

Place du Clos olohuoneena

Lampaan kypsymistä odotellessamme asettauduimme kylän aukiolle ajeluttamaan poikamme kauko-ohjattavaa autoa. Aukio olikin mainio paikka tälle lelulle, joka sokkeloisessa ja nelikerroksisessa talossamme poikamme ajotaidoilla tuppaa törmäilemään seinästä seinään tai pyrkimään alas portaikkoja.

Siinä sitten silmäilimme lasten leikkiessä muita aurinkoista iltapäivää viettäviä; oli englantilainen krikettijoukkue valkeissa shortseissaan ja tyylikkäissä neulepaidoissaan, kylän arabimiehiä omissa porukoissaan, muutamia seurueita baarissa lounastamassa ja toisenkin englantia puhuvan turistiperheen lapset juoksentelemassa aukion hiekkakentällä. Tunnelma oli mukavan intiimi ja ystävällinen, vaikka kaikki samalla sallivat toisille oman rauhansa.

Jälkiruokakakku: Framboise et Chocolat Blanc sur Feuilleté Praliné

Lampaan jälkeen tarjoilimme kylän tasangolta Au Pain Gourmand -sokerileipomosta noutamaamme pääsiäiskakkua, vadelma-valkosuklaa-krokanttia, joka vei kielen mennessään. Käsittämättömän taitavasti tehty rapea, vaan ei kova, kinuskisen toffeinen ohut kerros vain puolen sentin paksuisen sokerikakkupohjan päällä, joka oli puolestaan levitetty ohuenohuelle suklaalevylle. Rapea praliini/krokantti antoi kakulle aivan ainutlaatuisen koostumuksen. Sen päällä sitten raikasta vadelma-valkosuklaamoussea ja koristeina pieniä pääsiäismunia sekä suklaaristikoita. Ei liian makea. Siihen voi yleensä kokemuksemme mukaan Ranskassa luottaa, kuten nytkin. Onneksi kakku oli pieni, niin ettemme kyenneet ylensyömään.

Pääsiäsipyhistä jäi hyvä mieli ja kiitollinen olo.