Tervetuloa uuteen blogi-osoitteeseen jatkamaan taivalta kanssamme!

Uuden blogin löydät täältä!(kliks!) Nähdään siellä :) T. Katariina

Joulu on jälleen juhlittu Provencen auringon alla

Vieraat ovat palanneet koteihinsa, talo hiljenee ja me rentoudumme perheen kesken vielä pari päivää talvihiljaisessa kylässämme, ajeluilla talvisenhillityllä Rivieralla ja herkutellen joulun ylijäämäherkkuja - ja syöden pizzaa!

Auringonpaiste on hemmotellut meitä läpi koko joulunajan. Lämpömittari on parhaimmillaan näyttänyt peräti 18 astettakin! Auringossa on tullut kuuma, posket ovat hehkuneet niin auringosta kuin kuuman viinin mausteista.

Jouluherkkujen suhteen kävi vanhanaikaisesti. Lipsahti jouluisaan sekä ylenpalttisuuteen lähinnä sukulaisten runsaiden tuliaisten ansiosta. Oli sitä sun tätä brittijouluun kuuluvaa, mutta sitä sukulaiset varmasti tahtoivatkin. Hyvä niin heidän vuokseen. Ensi vuonna jos Herra suo, vietämme kuitenkin luultavasti joulua epäperinteisemmin ja toivon mukaan riisutummin. Nyt näyttää siltä, että olemme omalla ydinperheporukalla, jolloin vaisumpi versio onkin helpompi toteuttaa.

Kävimme aatonaattona jälleen Ste Maximen pikkukaupungissa/kylässä makeisostoksilla, crepes-lettukahvilla sekä pääsimme ihailemaan kylän pääkadulla purjehtivaa hillitöntä jouluiloa pursuilevaa kulkuetta. Oli karamelleja heittelevää pukkia, vaahtolumitykkiä, montaa erilaista joulumusiikkia, tanssivia mitälie-olentoja, violetteja valaistuja poneja ja puujaloilla loikkivia innostuneita talvipukuisia esiintyjiä. Nauroimme jälleen ääneen. Ei siinä yksinkertaisesti voi pokka pitää kun toiset osaavat ottaa kaiken ilon irti tästä joulun mahdollistamasta spektaakkelista ja näin herkullisesti sen meille katsojille tarjoilevat. Ilo on tarttuvaa!

Biotin pikkukaupungissakin piipahdimme tunnelmoimassa. Viimeksi kävimme siellä heinäkuun helteillä ja nyt tahdoimme näyttää tämän pittoreskin kylän äidillenikin. Jälleen piti todeta että kyllä talvinen Provence on suunnattoman viehättävä. Suosittelen lämpimästi. Jos kesällä on kukkia, jouluna on valoja, aina herttaisen lapsellisen suloisesti ja runsaasti, oli kyse sitten kaupungin, pikkukylän tai vaikka yksityisen pienen julkisivun koristelusta. Ihanaa! Näin myös Biotissa - Bien sur - kuinkas muutenkaan! Kylässä oli meneillään joulumarkkinat joilta poika sai hattaran ja oli suunnattoman onnellinen sitä popsiessaan. Lopuksi istahdimme ihanan hiljaiseen paikalliseen kahvila-baari-ravintolaan lasilliselle kuumaa viiniä ja kaakaota. Väki oli tässä vaiheessa jo kaikonnut koteihinsa valmistamaan ateriaa, niitä muutamia kohtaamiamme turisteja ei enää alkuillan hämärässä näkynyt missään, vaikka kesällä tuokin kylä oli pullollaan vierailijoita. 

Vaikka markkinaestetiikkaa ja namupaloja löytyy lähes kylästä kuin kylästä, Valbonnen joulumarkkinat ovat kiinteä ja luotettava osa jouluun valmistautumistamme. Ne pyörivät meille sopivasti koko joulunalusajan. Monissa kylissä joulumarkkinat vietetään hyvissä ajoin joulukuun puolivälissä. Varmasti ovat ihania nekin mutta Valbonne sopii meidän aikatauluihimme. Myös Nizzassa markkinat pyörivät pitkään, mutta ne ovat hyvin ruuhkaisat, vähemmän tunnelmalliset meidän mielestämme. Valbonnen pikkukaupungin kujat ovat oivalliset lavasteet tälle tunnelmaa tavoittelevalle tapahtumalle. Käväisimme siellä pyöriessämme jo tutuksi tulleessa kivassa pienessä vanhankaupungin kujalla sijaitsevassa juustopuodissa hakemassa tyttären suosikkijuustoa; tryffelimaustettua Brietä. Hyvää se olikin!

Joulupäivänä osallistuimme oman kylän kirkon messuun. Siellä oli hyvä lämmin tunnelma.

Messun toimitti kylän uusi pappi, joka vaikuttaa hyvin sympaattiselta. Suurin osa jouluvieraista oli näemmä osallistunut jo aaton kirkolliseen ohjelmaan eivätkä enää lähteneet sunnuntaiaamun messuun. Tämä oli oikein oivallista meille. Mahduimme istumaankin. Kun tuli aika jakaa Kristuksen rauhaa kättelemällä lähellä istuvia, saimme tavattoman lämpimiä toivotuksia jaettuna peräti kaksin käsinkin ja poskisuudelmin. Ne kantoivat pitkälle joulun juhlaamme! Sisuksiin jäi suloinen lämmin ja rauhallinen olo. Aito rauha. Aivan oikeaa jouluiloa josta Herralle kiitos!

Heräilemme pienen provencelaiskylän hämärään talviaamuun - perille päästiin!

Bonjour !

Pimeässä eilen illalla saavuimme pitkän matkapäivän päätteeksi perille omaan pikkukyläämme. Niin tuttuun, niin suloiseen, jo tavalliseen, vähän hankalaankin, mutta silti erikoisen ihanaan ja rakkaaseen.

Kylän aukio oli jo hiljentynyt, baaria suljettiin, pari miestä vielä seisoskeli rupatellen tupakilla baarin nurkilla, sievä jouluinen tekoluistinrata lepäsi jouluvalaistun aukion keskellä seuraavan päivän iloisia pikkuluistelijoita odotellen. Poika huuhdahti: " Tätti kylä!", niin,  nätti kylä, kyllä! Me kaarsimme autolla aukion ympäri, kuten kylään tullessa jokainen tekee, kuin kunniakierroksen tehden. Katse aukiolle, katse postille, katse baariin ja sen toisella puolella katua sijaitsevaan terassiin, katse kaupungintaloon ja sitten seuraavaan hassuun neljän kujan risteykseen, sitten keskittyneenä tehdään 90-asteen käännös ja samalla tähdätään kahden korkean talon välistä josko keritään ennen seuraaavaa vastaantulevaa autoa luikahtamaan solasta aiheuttamatta hämminkiä kenessäkään. Nyt oltiin yksin kadulla, joten no problem!

Auto kadun sivuun, hätävilkut päälle (paikallinen tapa ilmoittaa, että parkkeeraan nyt tähän vaikka tiedän että olen väärässä paikassa eikä tähän saisi parkkeerata, mutta koittakaa kestää). Talon rautaportti klonksahtaa auki ja ovet päästävät sisään yöilmaa. Tämä on aina silkkaa juhlaa! Oma ovi, vuosisatoja vanha, siinä meidän nimi - ja talon; Emmanuel eli Jumala (on meidän) kanssamme.

Piipahdimme lentokentältä lähdettyämme pikapikaa herkkukaupan kautta, josta poimimme aamiaistarvikkeet sekä pientä suolaista ja tietysti se tärkein eli vin chaud -ainekset: tarpeet ihanaan lämmittävään ja mausteiseen kuumaan punaviiniin jota täälläpäin nautitaan erityisesti joulun aikaan.

Heti kun laukut olivat sisällä, alkoi innostunut vin chaudin valmistus! Pullollinen Cote de Rhonea kattilaan, tähtianista, kanelia, inkivääriä, maustepippuria ja sokeria perään kera lorauksen tuorepuristettua appelsiinimehua ja kohta alkoi kattilasta nousta huumaavan ihana joulun tuoksu! Jätin olosuhteiden pakosta reseptiin kuuluvat appelsiinin ja sitruunankuoret sekä kardemumman pois. Unohdin napata ne kaupasta, mutta superhyvä tuli näilläkin eväillä. Ensi kerralla sitten täydemmällä kokoonpanolla eli heti huomenna :)

Nautiskelimme sitten hissukseen lämpiävässä talossa auringonkeltaisessa keittiössämme naapurin madamen talosta hankkimamme raskaan puupöydän ääressä tyytyväisenä hykerrellen tätä ihanaa joulun tunnelmaa kera tryffelimaustetun gouda-juuston sekä syvän oranssisten mimolettekuutioiden. Kyllä kelpasi.

Nyt on uusi aamu, muut nukkuvat, minä tapani mukaan nautiskelen talon rauhasta, kuuntelen hissuksiin heräävää kylää kun autot alkavat liikkua ikkunoidemme alla kulkevalla kadulla. Hämäräkin on siirtynyt ja nyt odotellaan, tulisiko sitä luvattua auringonpaistetta johon mummukin toivoo täällä heräävänsä! Rannikolle puolen tunnin päähän on luvattu peräti +18 astetta ja täyttä aurinkoa taivaan terältä. Jos näin on, lähdemme sinne päiväretkelle tästä valoilmiöstä nauttimaan!

Nyt kahvia nassuun ja ostoslistaa laatimaan!

Ihanaa joulunalusaikaa toivoen kaikille ja erityisterveiset ihanille asiakkaillemme jotka tätäkin blogia toisinaan vilkuilevat. Suuri kiitos asiakkuudestanne! Puodissa teitä tällä välillä innolla palvelevat meidän Anna sekä kaksi avuliasta rouvaa, Reija ja Päivi.

Provencen joulu mielessä

Lennot Nizzaan ovat olleet hankittuna jo kuukausia :) Mies ei nimittäin ota kuuleviin korviinsa muuta vaihtoehtoa kuin joulu Provencessa. Niinpä varmistimme jo varhain että meillä on paikka koneessa oikeaan aikaan.

Mukavan edullisella Lufthansalla olisi tarkoitus jälleen etelään liitää, mutta saas nähdä miten lentokapteenit saavat pidettyä koneet maassa. Lakkoja jälleen. Pieni jännitys näiden suhteen on meille jo tuttua. Ovathan nuo kapteenit lemppari-lentoyhtiössämme lakkoilleet jo vuodesta 2014. Toisinaan olemme jääneet "haaviin" ja matkat ovat venähtäneet.

Noniin, oletetaan että pääsemme perille. Tänä vuonna olemme päättäneet viettää joulua erittäin ranskalaisittain eli pannen yksinkertaisesti parasta pöytään. Hyvää ruokaa, ei niinkään minkään sortin kaavoja seuraten, vaan maun mukaan. Eli nyt jäävät hanhet, ankat, kinkut, kalkkunat sun muut vakiojouluruoat ja mies laittaa hyvää lihaa kera hyvien lisukkeiden ja sillä sipuli. Ei sillä, etteivätkö nuo voisi hyviä olla ja ovatkin, mutta nyt ei jaksa. Olen kyllästyvää sorttia ja johan me olemme useamman vuoden ankkaakin laittaneet. Samaten enkkuherkut joulupuddinkeineen yms. alkavat tuntua turhan tutuilta. Mieshän on brittitaustainen joten niitäkin "leikkejä" olemme jo vuosikaudet leikkineet. Ja hauskaa on ollut. Kinkulla aikanaan aloitettiin, kaikkine pakollisine lisukkeineen, sitten enkku-jouluja kalkkunoineen päivineen ja italialaisjuttuja, nyt ranskalaista. Koko ajan olemme siirtyneet vähemmän perinteiseen suuntaan. Ensin poispäin omista traditioistamme, kiepaisten muidenkin maiden kautta ja päätyen Ranskaan. Minnekäs muuallekaan!

Eli hyvää lihaa tarjoamme sitten vanhemmillemmekin, joita saapuu jouluiloksemme meidän kummankin puolelta. Äitini joka on viettänyt kanssamme nyt jo useamman joulun perätysten, onkin aika varmasti tottunut siihen, että meidän kanssamme ei koskaan oikein tiedä mistä suunnasta ruokapöydässä tuulee, mutta toisen puolen vanhemmat lienevät epätietoisempia näistä meidän kotkotuksistamme. Olemme siksi nyt tehneet parhaamme pehmittääksemme laskua ruokapöytäämme kertomalla suunnitelmistamme etukäteen. Eiköhän se siitä sutviinnu ja saada kaikki tyytyväisiksi. He kuitenkin kertoivat tuovansa yhtä sun toista enkkulaista jouluruokaa mukanaan...

Britti-vanhemmat tuovat mukanaan Christmas crackereita, puddingia ja mince pies sekä suosikkisuklaataan. Itse en nyt tällä kerralla tosiaankaan tuo mitään mukanani kotomaasta. Nyt mennän ihan paikallisin eväin. Yleensä aivan minimi vaatimus jouluun on ollut minulle hyvä lanttulaatikko, mutta sekin jää tänä vuonna synnyinsijoilleen.

Todennäköisesti joulupöytäämme päätyy valtava pihvinaudan "kyljysrivin" pala muutamine luineen pienestä lihamestarin liikkeestä. Siis ikäänkuin lampaankyljysrivistä pätkä, mutta kooltaan jättimäinen. Mies tahtoo sellaisen kokata ja sehän käy minulle. Joskus ollaan moista laitettu aiemminkin ja lopputulos on ollut samettinen ja suussa sulava. Suunnattoman herkullinen. Kyllä siitä juhlatunnelma aikaan saadaan vieraillekin.

Minulla on lista jouluisista tekemisistä ja ostamisista niiksi muutamaksi päiväksi joina me jouluamme siellä perillä sitten kokoamme. Riemastuttavaa on, että minne sitten lähdemmekin joulun palasia noutamaan, aina on kaunista ja suloista joulutapahtumaa tarjolla. Se on jo juhlaa sinänsäkin! Toinen toistaan ihastuttavampia joulumarkkinoita on kylässä jos toisessakin, on konsertteja, kulkueita, valaistuja patsasasetelmia, jouluvaloja, seimiä...jouluisia pikkupuoteja, kuuman viinin mausteista tuoksua jne.

Joulukirkossa taidamme piipahtaa omassa kylässä, roomalaiskatolisessa messussa. Toivon, että tänä vuonna olisi järjestetty varhaisempi messu kuin se perinteinen keskiyön messu. Siihen en useinkaan jaksa valvoa. Monena vuonna ennen messua pienet paikalliset lapset esittävät seiminäytöksen ihanissa suloisissa provencelaisasuissaan. Sen tahtoisin taas nähdä! Tuntuu niin mukavalta, kun kylän väki kokoontuu yhdessä joulun tunnelmiin pieneen kiviseen ja kalkilta tuoksuvaan kirkkoonsa joka seisoo oman kylän keskellä. Unelmani niin kaukaa kuin muistan, on nyt tullut todeksi omassa elämässäni - vaikka olenkin vain sesonkikyläläinen, enkä edes roomalaiskatolinen, mutta silti. Ah, niin ihanaa!

Kaipaan jo suihkulähteiden solinaa viileillä kaikuvilla hämärillä kaduilla, ikkunaluukkujen narinaa ja lonksahduksia ja joka puolella tuntuvaa savun tuoksua, liikuttavia ja runsaita jouluvaloja, lapsellista provencelaista intoa koristella kyliä ja luoda tunnelmaa, ranskalaisella hienolla ammattiylpeydellä valmistettuja jouluherkkuja, ystävällisiä tervehdyksiä ja talon lämpenemistä, kynttilän valoa, kuuman mausteisen Vin Chaudin tuoksua - lempi-glögini :) Voi juku, alan päästä tunnelmaan!

Tule joulu suloinen, Jeesus-lapsi keskelle sen. Häntä me juhlimme niin jouluna kuin aina muulloinkin. Siellä ja täällä. Paikallisin maustein tai kokonaan ilman. Hän on Valo ja Suola kaikissa olosuhteissa. Aamen :)

Siunattua joulunodotusta kaikille! Lämpimät terveiset.

Raskaissa tunnelmissa Bastille-juhlapäivän tapahtumien johdosta

Meillä oli suloinen meno täällä kylässä 14.7. kansallisena Bastille-päivänä. Oli torviorkesteria, aperitiiveja ja pikkusuolaista kylän aukiolla, vaahtotykki ja bändi illaksi. Syötiin aukion baarissa illallista...tosin ilotulitukset olivat peruutettuja koko läänin laajuudelta kovan Mistral-tuulen ja kuivuuden yhdistelmän vuoksi.

Kesken ruokailun joskus illalla yhdeksän-kymmenen tienoilla alkoi SATAA! Heinäkuussa Provencessa aivan ihmeellistä, etenkin kun säätiedotus lupasi täyttä auringonpaistetta päivätolkulla! Mistral nosti taas myös voimiaan ja alkoi lisäksi tuulla niin, että baarin auringonvarjot lennähtelivät, hame nousi korviin ja tuli kylmäkin. Heinäkuussa näillä main ei tuollaista ole tapahtunut baarityttömme mukaan hänen elinaikanaan kertaakaan! Mutta nyt tapahtui. Söimme lautaset tyhjiksi megavauhdilla ja suuntasin karkkikojulle pojan kanssa juuri keriten valitsemaan namut, ennenkuin omistaja vetäisi pressut namien suojaksi. Juoksimme sitten kivitalomme suojiin kuuntelemaan tuulen pyörimistä savuhormeissa metallisten takkaluukkujen rämistessä.

Tunnin parin päästä mies käväisi kovassa tuulessa ihmettelemäss aukiolla, joka olikin jo täysin autioitunut. Ei juhlista merkkiäkään. Kaikki loppu.

Avattiin telkkari, jospa sieltä pääsisimme mukaan juhlamenoon televisioinnin kautta. Selailtiin kanavia.

Pian tuli uutiskanavalta järkyttävä tieto Nizzassa juuri tapahtuneesta terroristihyökkäyksestä ihmisjoukkoon Promenade des Anglesilla. Siinä hetkessä olin helpottunut, ettemme olleet juhlimassa. Saimme rauhassa oman kodin seinien sisällä ottaa tämän järkyttävän tiedon vastaan. Ystävämme asuvat aivan tapahtumapaikalla ja tietysti tuli huoli siitäkin, olivatko he mahdollisesti - kuten hyvin todennäköistä olisi - myös ihmisjoukossa ihailemassa ilotulitusta aivan talonsa edessä. Eivät olleet olleet, kiitollisena totesimme lyhyen viestittelyn päätteeksi!

Monta päivää on kulunut järkytyksessä, surussa ja huolessa Ranskasta, Euroopasta. Miten puolustaa arvojamme tällaista barbaarisuutta vastaan. Nyyh. Se myös ihmetyttää suuresti, että miksi ns. tavalliset muslimit (joiden sanotaan olevan maltillisia) eivät asetu rintamaan vastustamaan tällaista veritekoteollisuutta? Suuri kysymysmerkki.

Etelän eksotiikkaa - temperamenttinen kunnallistekniikka

Olemme nyt viettäneet täällä Ranskankodissamme kohtapuoliin kuukauden ja tänä aikana ovat sähköt katkenneet kerran, tänään on tulossa suunniteltu sähkökatkos sekä vedet ovat olleen poikki kolmisen kertaa.

Ei siinä vielä mitään, ihan ookoo ja ollaan tavallaan totuttukin tällaiseen reistailuun, mutta tapahtui vähän hölmösti eilen illalla, kun tulimme kotiin rannalta. Olimme hiekkaisia ja hikisiä huolimatta rannan suihkusta. Eikun poika tökättiin ensiksi miehen toimesta suihkuun, mutta hänpä tulikin sieltä "ei vettä" -ilmaisuin ulos. Tosiaan, ei tullut vettä. Suihkut jäi.

Mies ulos kyselemään muilta kyläläisiltä mistä kyse. Kellään ei ollut vettä. Tuttu ravintoloitsija osasi kertoa, että aamu-yhdeksältä on luvattu vedet takaisin. Ookoo. Näillä mentiin.

Jossain vaiheessa myöhemmin illalla pyysin poikaa laittamaan tulpan suihkukaapin viemärin päälle (jollei laiteta, "French plumbing" haisee järkyttävälle tunnin-parin kuluttua eli viemärille. On tainnut jäädä hajulukko asentamatta tuohon viemäriin silloin joskus). Poika laittoi tulpan. Pestiin kädet ja hampaat pullovedellä, jota meillä onneksemme on yleensä aina jemmassa jonkin verran. Mentiin nukkumaan.

Viideltä aamulla herään siihen, että mies huutaa jostain kaukaa "There is blood!" Hui hirvitys, kun säikähdin! Juoksin sekavassa mielentilassa kauhistuttavat mielikuvat mielessä yläkertaan ja paljastui että kyseessä olikin "flood" eli kylpyhuone tulvi. Viisi senttimetriä vettä lattialla! Parempi kuin "blood"! Olin kiitollinen. Tilanne vaati kuitenkin määrätietoista veden eliminointia lattialta. Eikun kaikki pyyhkeet, puhtaat ja likaiset lattialle imemään vettä ja sitten heitettiin isoon kulma-ammeeseemme. Onneksi meillä on runsas pyyhevarasto. Lapottiin lisäksi vettä Ikean näppärillä pienillä säilytyslaatikoilla, jotka olimme juuri ostaneet - eri tarkoitukseen tietysti omasta mielestämme :) Huhkittiin vedet viemäriin ja sitten jossain välissä tarkistamaan miten pojan huone kylppärin alapuolella voi. Sieltä tuli vettä katosta. Tietenkin. Eikun rättiä alle. Onneksi ei poika herännyt eikä hänen kohdalleen osunut vuotoa. Sähkölaitteetkin selvisivät näköjään aika vähällä.

Nyt ollaan sitten tuuletettu taloa ja kiitelty yli kolmenkympin helteitä, jotka kuivaavat mukavan nopeasti rakenteita. Tosin välipohjaan ei näe sisälle, mutta toivomme että sekin kesän aikana kuivahtaa kunnolla.

Ei olla vakuutusyhtiöön otettu vielä yhteyttä. Se oli aikamoinen ruljanssi viimeksi, mutta kyllä tässä ihan aihetta olisi. Katsotaan miten jaksamme. Viimeksihän ystävällisesti erinäiset korvaukset korvattuaan vakuutusyhtiö halusi meistä eroon. Nyt on uusi yhtiö ja olemme vähän varovaisempia, vaikka viisaudeksi tätä ei kai kuitenkaan voi kutsua.

Erikoisesti kuitenkin tämä nyt meni. Kun toinen puoli samasta kerroksesta tuli remontoitua alas pudonneen katon vuoksi, nyt tuli kattovaurio toiselle puolelle taloa samaan kerrokseen! Jos olisin vakuutusyhtiössä työssä, olisin kyllä hyyyvin epäluuloinen. Ehkä emme kuitenkaan mene sinne valittelemaan, vaan odotamme rakenteiden kuivumista itsestään. Pojan makuuhuoneen katto oli jo aika rumassa kunnossa valmiiksi.

Että tällaisia jännittäviä yllätyksiä sitä aina välillä tulee. Olen hyvin kiitollinen, että mies heräsi mennäkseen vessaan keskellä yötä. Huh, jollei olisi mennyt. Oltaisiin varmaan herätty joko siihen, että pojan huoneessa tulvii niin että poika herää tai vesi lirisee portaita alas pitkin talon viiden kerroksen korkeudelta. Huhhuh. Eri luokan vahingot.

Välillä herään ihmettelemään

Niin sitä vain tottuu, että toisinaan yllätyn siitä että todellakin olemme ylipäätään täällä. Silmät laiskistuvat, mutta kun taas näkö terävöityy, ei voi kuin ihmetellä. Minulle tämä Provence ja Ranskan Rivieran rannikon kauneus ovat maailman paras paikka - näin niinkuin maallisella tavalla ajateltuna. Ilmasto, kauneus, ruoka, rakennukset, tavat, kaikki - ja se ihastelemani kirkonkellojen sointi kivisillä kujilla, se käy suoraan sydämeen!

Istuttiin pojan kanssa kylämme simppelissä baarissa jätskillä ja kahvilla. Lounastajat olivat jo siirtyneet levolle ja baarissa vallitsi ihana keskipäivän siestan unelias tunnelma. Sopivasti viilentävä puhdas tuuli puhalteli laaksosta vuorten välistä kylämme aukiolle. Aukiolla nuori tyttö ja veljensä harjoittelivat petanki-heittojaan. Olivat meidän kadun asukkeja. Taitava tyttö. Aukiota ympäröivät talot olivat niin kauniita, meitä varjostavat plataanipuut kuin ikivanhoja ystäviä, autot, ihmiset, koirat, pääskyset, kaikki niin ihania ja omanlaisiaan. Meillä ei ollut mikään kiire mihinkään. Naatiskeltiin siinä kylästä ja toistemme seurasta vaihdellen lomalaisten muikeita hymyjä pöydän yli. "Gannshka, aaaah!" pääsi pojaltakin :) Kyllä hänkin tietää että meidän on täällä erittäin hyvä olla.