Joulukuvia

Joulun meni meillä niin vauhdilla etten edes kuvia saanut järjesteltyä. Vieraita oli luonamme Provencen joulutunnelmasta nauttimassa läpi koko joulunajan. Oli juhlavaa saada tehdä joulua "meidän" mallin mukaan, mutta se verotti sitten vähän tätä muuta aktiviteettia - se oli paras juuri näin. Nyt ovat voimat palanneet joten keräsin nopsaan muutamia otoksia tähän. 

Ihana kahvila Valbonnessa. Oli niin jouluinen ja provencelainen, että oli ihan pakko saada vähän kuvattua :) Monet ravintolat ovat suljettuna joulun aikaan niin pikkukylissä kuin rannikollakin. Tämä oli sitten taas pistänyt parastaan. Heillä oli vieraanvaraisesti ovet auki suloiseen joulutunnelmaan johon mekin sitten astuimme sisään.

Valbonnessa oli nähty jälleen koko vanhan kylän laajuudelta vaivaa suloisen tunnelman luomiseksi. Tämä kuva on otettu sivukadulta, jonne sinnekin oli riittänyt punaista mattoa ja tietysti kauniita jouluvaloja.

Omaa kotioveamme koristaa joulunaikaan paikallisen floristin valikoimista jo ensimmäiseksi Provencen jouluksemme poimimamme oksakranssi. Se on osoittautunut mukavan kestäväksi ja varsin ajattomaksikin.

Tällainen joulukoristus ihastutti Valbonnen kylän eräässä ovessa. Siitä sain idean kokeilla tällaisten valmistamista ensi vuonna kirkon myyjäisiin - kunhan muistaisin sitten kun aika taas tulee. Mukavan kevyt ja leikkisäkin vaihtoehto havukranssille. Tähähän voi ripustella sitten koristeeksi ihan mitä vain tunnelmaan sopivaa pikkuesinettä...minihimmeleitä, rusetteja, pikkupalloja, jne.

Mouginsin kylän joulumarkkinoilla myytiin perinteisiä marmeladimaisia aidoista hedelmistä ja marjoista valmistettuja provencelaisia talviherkkuja. Lienee terveellisempää kuin keinotekoisesti maustetut sokeriherkut. 

Herkkuja omasta jouluaaton pöydästämme. Perinteen mukaanhan Provencessa ei syödä aattona ennen keskiyön messua vielä lihaa. Me yritämme noudattaa tätä kaunista tapaa ja tarjoilemme yleensä aattona kalapitoisen aterian ennen messua (vaikka emme ihan aina messuun sitten uni silmässä jaksa mennäkään lasten kanssa). Vasta joulupäivänä nautimme paistin. Ennen vanhaan se taidettiin syödä messun jälkeen, mutta hyvä jos pysymme itse hereillä keskiyöhön, saatika sitä myöhempään! Olemme siis kala-aterian jälkeen nauttineet provencelaisen perinteisen herkkutarjottimen antia. 

Hassun näköinen "leipä" on Pompe l'huile, eräänlainen appelsiininkukkavedellä maustettu ja käsittääkseni yleensä oliiviöljyllä leivottu provencelainen joulupulla jota olimme metsästäneet jo muutaman vuoden. Nyt löysimme vihdoin hyvän ja saimme tilattua sellaisen sitten aatoksi pöytäämme. Pidän suuresti sen appelsiininkukan mausta, aivan ihastuttavaa! Leipä edustaa tradition mukaan Jeesuksen Kristuksen ruumista, joka jaetaan pöydässä olijoiden kesken murtaen, kuten ehtoollisleipä konsanaan. Olemme täten kaikki samaa ruumista, Kristuksessa. Kaunis tapa, josta mielellämme pidämme kiinni kun siihen nyt vihdoin pääsimme sisälle.

Koko jälkiruokatarjotin on pullollaan kristillistä symboliikkaa Provencen joulussa. Nautimme siitä täysin siemauksin. Ei koskaan ole turhaa meditoida kristillisiä asioita ja jouluunhan se sopii erinomaisesti. 

Vähän maallisempaa kerrottavaa tarjottimen sisällöstä: hankimme alareunan makeiset Sainte Maximesta artesaani-makeisvalmistamon suloisesta puodista ennen joulua. Heidän herkkunsa vetivät vertoja kaikelle muulle tällä tarjottimella, ellei nyt tuota appelsiininkukkavesipullaa lasketa mukaan kisaan. Olemmekin tulleet siihen lopputulokseen, että ei jouluna(-kaan) tärkeätä ole syötävän tai muunkaan määrä, vaan se, että se on oikeasti ajatuksella tehtyä ja ajatuksella nautittua kiitoksen kera. Ajatuksella tehty yleensä sitten maistuukin paremmalta ja nämä Sainte Maximen herkut olivat juuri sellaisia.