Heh, niin meni aika ees-taas viilettäessä, vakuutusasioita, liikeneuvotteluita ja ihan vain maisemien ahmintaa suorittaessa, että saimme sen kovasti puhutun rikkinäisten räystäiden muovituksen tehtyä aiiiiivan viime tipassa ennen lähtöä: pilkkopimeässä yössä kuului ahkera nitojan naputus terassilta - ettei nyt sentään ihan lähtöaamuna kuuden aikaan enää tarvitsisi stressata moisesta. Mutta tuli tehtyä ja se on hyvä se.
Vakuutusasiatkin ovat nyt sitten etenemässä, vaan remonttimiehiä ei ole vielä palkattu kattoremonttiin. Jotain on kuitenkin meneillään myös sillä rintamalla, kertoo brittiläinen hyvin persoonallinen yhdysmiehemme, joten eiköhän sekin etene aikanaan. Maltilla odottelemme kylmimmän talvikauden ohi, josko jokin varmistuisi kevääksi.
Tanneronin kylässä vietettiin kastanjan sadonkorjuujuhlaa sunnuntaina. Lähdimme mukaan ajaen aika kiemuraista tietä ylös kukkulalle ja pääsimme maistamaan kylän hauskasti vilkkaassa Famiglia-ravintolassa paahdettuja kastanjoita, helmikanaa kanttarellikastikkeessa, villisika-daubea (olisin voinut vannoa, että ruokalistalla luki siinä olevan kastanjoitakin, mutta mies oli niin vahvasti eri mieltä, että otin maininnan pois tästä:)), montaa erilaista patéta, sieni-quicheä, kastanja-jäärouhetta, kastanjamoussea, kastanja-tiramisua ja mahtavaa suklaamoussea. Kaikki oli aivan superhyvää ja mahtavan kotitekoisen makuista eli aidot ihanat konstailemattomat perusmaut. Lopuksi lapset saivat vielä hattarat markkinoilta.
Kuvassa kastanjoita paahtumassa aidolla tulella.