Viimeiset päivät ennen paluuta Suomeen ovat edessä.
Kesäpäivät täällä Provencessa ovat kuluneet vikkelään: uintia lämpimissä Välimeren aalloissa, visiitti vanhaan Silvacanen luostariin sekä lukuisiin pikkukyliin, hyviä aterioita niin kotikeittiössä kuin ravintoloissakin, runsaasti jäätelöä, auringon poltetta iholla (aah, mitä onnea!), ajelua ikkunat auki Provencen maaseudulla cicadojen sirityksessä, jopa Marinelandissä kävimme, vieraamme kanssa on tullut kierrettyä Grassea, Monacoa, Nizzaa ja Cannesiakin sekä tehtyä vähän viimeisiä ostoksia alennusmyynneistä.
Silvacanen entistä luostaria. Paikka oli kaunis, tosin järkyttävästi tyhjennetty aivan kaikesta historiansa aikana.
Nyt kesävisiittimme lopulla, mieli on kovin kiitollinen rentouttavasta kauniista kesästä Provencen auringon alla. Olo on hieman haikeakin, kun lähteä pitää, mutta toisaalta kotona odottaa mieleinen työ, tuttu seurakuntayhteys, ystävät ja lapsilla kaverit sekä uusi lukuvuosi koulussa. Paljon arvokkaita asioita.
Tyttären valitsema hyttysiä karkottava pelargonia terassillamme.
Tänään alkaa suursiivous, kuten yleensä aina taloa jätettäessä. Nyt vain emme olekaan ihan varmoja milloin palaamme. Tiedä vaikka menisi uuteen vuoteen. Yleensä täältä lähtiessämme meillä on jo seuraavat lentoliput tms. järjestettynä paluuta varten. Tällä kerralla tuleva kattoremontti sotkee suunnitelmia sen verran, että tämä asia jää päätettäväksi remontin aikataulujen selviämisen myötä. Talosta katoaa katto joksikin aikaa.
Seuraava kesä tuntuu luonnollisestikin juuri nyt olevan kaukana ja kaikki on aina ihmiselossa tietysti epävarmaa. Sen olen huomannut, että mielessä kaihertava pieni kaipuun siemen johtaa helposti haaveiluun. Ainakin liiallinen haaveilu vie meidät pois tästä hetkestä ja paikasta, jolloin jää helposti huomaamatta hetken tuomat siunaukset ja kiitollisuuskin saattaa olla vaikeampaa jos kuvittelee muualla tai muulloin olevan paremmin kuin nyt. Se on kuitenkin vain harhaa. Jo saamamme aarteet jäävät huomaamatta. Haaveiluun emme siis käytä kovasti energiaa, vaikka siihen olisi kiusausta. Kyllä Herra tietää, miten meille on parasta. Jos saamme lisää aikaa täällä, hienoa, jos emme, olen aivan varma että sekin on meidän parhaaksemme. Sen mukaan eletään siis. Kaikesta tästä huolimatta tietysti elämme myös sen mukaan että suunnitelmamme pääsevät ehkä toteutumaan ja teemme kohtuullisesti osamme sen eteen.
Niin, tämä kesä. Tämän kesän aikana on oikeastaan tapahtunut aika vähän mullistuksia. Elämä on ollut rauhallista, mistä olemme kiitolliset. Kotikadullamme täällä kylässä on tosin kuultu uusia ääniä, jotka ovat muodostuneet osaksi arkeamme täällä. Naapuriin oli tullut vauva jo alkukesästä ja nyt viikko sitten samainen onnellinen perhetapahtuma on siunaantunut myös vastapäiselle naapuriperheelle. Tulokkaiden kirkkaat äänet kaikuvat kujalla tuon tuostakin, kaikilla kun on ikkunat auki näin kesäisin. Toisella taitaa olla koliikki. Näiden nuorten äänien lisäksi olemme saaneet tottua kolmannen uuden tulokkaan äänirekisteriin, yhteen asuntoon kujallamme on nimittäin muuttanut suuri koira joka kaipaa emäntäänsä joka päivä ja kertoo siitä meille kovaan ääneen luovasti ujeltamalla. Meidän koiramme toisinaan vastaa. Välillä näistä elämän äänistä muodostuu aikamoinen konsertti, etenkin kun mukaan ympätään ne tavalliset lasten leikit kadulla, kellon puoli- ja tasalyönnit, ohi ajavat mopot ja kuorma-autot, muiden huutelut, musiikit ja satunnaiset muut elämän äänet. Toisinaan jollain soi puhelin. Tätä sekamelskaa, joka syleilee meidät kylän elämään, tulen varmasti kaipaamaan rauhallisessa Suomen naapurustossamme. Tosin hyvät puolensa kaikella, myös hiljaisuudella.
Uuden pormestarin hallintokausi on jäänyt kommentoimatta, sillä emme ole vielä päässeet tekemisiin virallisen puolen kanssa. Sen verran olemme kuitenkin tehneet huomioita, että ainakin kansallisena juhlapäivänä 14.7. kylän tuttu juhlarutiini oli uudistettu. Me vietimme päivän poikkeuksellisesti kotona (vatsavaivaa), mutta olimme tunnelmassa mukana avointen ikkunoiden välityksellä. Illan alussa pormestari kumppaneineen johtivat juhlallisen lyhtykulkueen kylän lävitse kirkonmäelle pysähtyen kätevästi juuri meidän talomme edustalle poseeraamaan valokuvaajille. Me saimme aitiopaikalta ihailla hienoa kulkuetta roikkuen ranskalaisparvekkeiltamme. Jostain syytä tämän kulkueen näkeminen toi liikutuksen kyyneleet silmiin. Se kosketti, kun kyläläiset kävelivät pimeään iltaan herkät kynttilälyhdyt mukanaan ja kulkivat yhtenä iloisena joukkona, turistit joukon jatkeena. Vastapäinen naapurimme liehutti suurta Ranskan lippua ikkunoista väkijoukolle. Kirkonmäeltä sitten ammuttiin mahtava ilotulitus-show kaikkien iloksi. Me nautimme siitä kattoterassiltamme. Ei hassumpaa. Eiköhän kylä pystyssä pysy tämänkin pormestarin hallintokauden. Ainakin väki taitaa seisoa hänen takanaan.
Kulkuetta jo palaamassa kirkonmäeltä.
Artesaani-Calissons, tämän kesän uusi löytö. En tiennyt, että nämä voivat olla näin hyviä, siis hhhhurrrjan hyviä - opimme, että tällaiset käsin tehdyt ovat myös hurrrrjan kalliita: appelsiinin, sitruunan, mandariinin, mantelin ja pistaasin makuisia herkkuja paikallisista aidoista aineksista. Jäi makea muisto, vaikka kukkaron pohja pilkistääkin tämän ostoksen jälkeen. Meille tapahtui vanhanaikainen turistimoka: hintaa kysymättä ostimme vähän liian ison valmiiksi kootun lajitelmapussillisen. Oli varmaan miljonäärejä varten koottu. Opettavainen kokemus monella tapaa. Näitä ostetaan ensi kerralla vain pari kappaletta ja niistä nautitaan kohtuudella. Oppia ikä kaikki :) Nyt innostuin tutustumaan calissoneiden makumaailmaan laajemmaltkin!
Niin, kuten yo. kuvasta arvata saattaa, jälleen palaamme muutamaa kiloa tukevampina Suomeen. Ne karistetaan sitten kyllä, kunhan elämä pääsee suomalaisille raiteilleen. Jatkan karppausta, sitä elämäntyyliä, joka minulle tuntuu sopivan ja jota Ranskassa on hyvin helppoa noudattaa, mutta josta kuitenkin täällä ollessani helposti silloin tällöin lipeän - tuotetutkimuksen ja jaetun ilon merkeissä.
Siivous kutsuu, jotta ehdimme vaikka vielä pulahtaa mereen iltapäivällä...kunhan nuo teinit saisi ensin sängyistänsä ylös! Jatkan kesän kuvakavalkaadia ja potpourria myöhemmin.