No nyt vihdoin, 10 vuoden odotuksen jälkeen, pääsin Seillansiin illalla aukiolle plataanipuiden alle illallistamaan! Lasten kanssa kun illallistimme, ilta pimeni vasta loppuvaiheessa eikä lamppuja, jotka 10 vuotta sitten puista tuikkivat enää ollut iltaa valaisemassa. Silti kokemus oli mukava. Ystävällinen ja palveluhenkinen henkilökunta ahersi puolijuoksua, suihkulähde solisi sinkkiämpäreissä seisoville ruusuille, keltaiset lämpimät katuvalot, lämmin etelän ilta, mukava puheensorina ja astioiden kilinä ympärillä...meillä oli hauskaa ja kaikille löytyi sopivaa sapuskaa.
Muistelen, että silloin kymmenisen vuotta sitten aukion ravintolat jakoivat ulkotilan varsin saumattomasti. Ravintolamme oli nyt aukion ainoa jäljellä oleva, La Gloire de Mon Pere, joka lienee nielaissut aukiolla ennen vanhaan sijainneen kilpailijansa - oletan, sillä asiakkaista ei aukiolla näytä olevan pulaa ainakaan eli tuskin asiakaskunnan puutteeseen on toiminta tuolla runollisella aukiolla voinut lopahtaa. Olihan heillä Michelin-suosituskin, kuten tällä jäljelle jääneelläkin. Vai olisikohan toiselle ravintolalle löytynyt uusi paikka muualta. Mukavampi oikeastaan ajatella niin.
Meidän mielestämme erityisen ihanaa on tämän pikkuisen aukion tunnelma. Keskellä solisee kaunis suuri suihkulähde, aukio sijaitsee kivimuurin sekä ympäröivien talojen suojassa ja siltä lähtee houkuttelevan näköisiä pikkukujia eri suuntiin ylös ja alas. Pari kissaa sekä koirakin käy kujilta aukiolle, pysähtyy nuuhkimaan ja katselemaan. Ravintolan alkupalat ja jälkiruoat ovat toinen erityisen mainitsemisen arvoinen seikka, sillä ne ovat aivan erinomaisia. Joka tapauksessa La Gloire de Mon Pere on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen lounas- ja illalliskohde.
Ruusuja Seillansin pittoreskille kylälle!