Kattoremonttikatsaus

Eihän se huvittaisi, mutta tehtävä se on. Koko katto uusiksi, arrrgh. Kyllä me nyt kolmen viikon sadesaldon eli 1m vettä taivaalta, jälkeen olemme päätyneet sittenkin hyväksymään koko katon korvaamisen uudella. Osa tuosta metristä vettä oli päätynyt makuuhuoneemme lattialle.

Niinpä kolmen miehen työryhmä (kaksi enkkua, yksi ranskalainen) kävivät talvilomaviikon lopulla talollamme kartoittamassa työn laajuutta ja meidän toiveitamme.

Neuvottelu kesti kauan. Siinä vaiheessa kun seisoimme kaikki rakkaassa makuuhuoneessamme (terassin alapuolella) ja ryhmän brittipäällikkö vihdoin esitteli hänen ja ranskalaisrakentajan huimaa visiota poistaa ei vain koko talomme katto, vaan samalla myös meidän makuuhuoneemme katto, niin että taivas paistaa sisään ja kaikki entinen korvattaisiin makuuhuoneemme osalta sitten uudella betonikatolla, joka roikkuisi noin 30 cm tämänhetkistä alempana eli madaltaisi makuuhuoneemme aivan minimiin. Se muuttaisi samalla kauniin porvaristalomme valkoisen kattoparruisen kattomme kipsilevytasakatoksi. Rakentajat olivat silminnähden innoissaan tästä suunnitelmasta.  Me puolestamme emme olleet lainkaan valmistautuneet siihen, että tuo huone muuttuisi.  Tässä vaiheessa alkoi tilanne tuntua aika epätodelliselta. Silloin parahdin hädissäni -vaikka olin tavallaan päättänyt että olisin lähinnä taustalla ja aika hiljaa- että olen sydämeltäni konservointihenkinen arkkitehti ja mieluusti näkisin jotain vähemmän raskasta tehtävän talollemme ja etenkin tälle kauniille huoneelle ja sen tunnelmalle.

Parahdukseni jälkeen tilanne tuntui ikävästi jatkuvan samanlaisena. Puhemies ei tainnut oikein ymmärtää, mitä surin katon poistossa ja tunnelman muuttumisessa ja oli ilmiselvästi tulkinnut puheeni raskaan remontin välttämisestä painoltaan raskaan rakenteen välttämiseksi. Hän ei lainkaan ymmärtänyt sitä, että huoneen 1700-luvun tunnelma olisi arvokas. Tuntui, että suo syveni. Silloin jätin kaiken Herran käsiin ja mielessäni sanoin, että hoida sinä tämä, minä en taida nyt osata - ja avot!- ykskaks ryhmän suunnittelija tarttui asiaan ja osoitti yllättävää ymmärrystä talon rakennushistoriaa kohtaan sekä hyvin pian hän keksi sellaisen kokonaisratkaisun, jolla saisimme vuotamattoman katon, makuuhuoneen pysymään täysin entisellään ja lisäksi bonuksena terassiltamme "aina" haaveilemamme mahtavat näkymät vuorille, kylän kattomaisemaan ja "pikku"-Alpeille! Olin äimänkäkenä. Hurjasti huonompaan eskaloituva tilanne kääntyikin yks-kaks mitä parhaimmaksi tilanteeksi! Oli se hienoa.

Mitään suunnitelmistamme ei ole vielä saatu hyväksytettyä paikallisella viranomaisella - joka on tunnetusti ja meidänkin kokemuksemme mukaan aika - hmmm. - "joustava" sääntöjen tulkinnassa. Joustavuus on usein ensikatsomalta kyläläisten etu, mutta se toisaalta luo tilanteita, joissa kyläläiset päätyvät rakentamaan sääntöjen vastaisia rakennelmia suullisen luvan varassa, luottaen siihen, ettei kukaan valita. Kylässä eletään käytännössä joiltain osin vähän niinkuin virallisten sääntöjen ulkopuolella, vaikka kaikki päällepäin ja etenkin paperilla näyttääkin siltä, että sääntöjä kunnioitetaan ja niitä tulisi noudattaa. Anarkiaa kaukaisia päättäjiä kohtaan ehkä. Sinänsä söpöä yhteishenkeä, mutta tänä vuonna vaihtuu 25 vuotta kylää johtanut pormestari uuteen. Miten käy jatkossa kaikkien niiden jotka hänen suullisella luvallaan ovat rakentaneet virallisten lupien vastaisesti...toivottavasti ei mitenkään. Ja mitenköhän meidän tapaustamme mahdetaan käsitellä tällä kertaa... nähtäväksi jää.