Linna jäi mieleen, mutta kesti tovin ennenkuin hahmotimme missä se sijaitsi. Linna on jäänyt ikävästi uuden risteyksen rakentamisen vuoksi outoon kolmionkärkeen kahden vilkkaan tien väliin. Sieltä emme ihan heti osanneet linnaa etsiä, mutta nyt kun asiasta tietää, linna vetää katseet puoleensa aina siitä ohi ajaessamme.
Chateau de Colle Noirella on pitkä ja aika surullinenkin historia. Linnamainen kivikartano sai omistajakseen Christian Diorin vasta 1950-luvulla. Sitä ennen mm. sodan jälkimainingeissa linnan puistossa oli ilmeisesti järjestetty vetäytyvien saksalaisten toimesta niinkin järkyttävä tapahtuma kuin kylämme nuorison joukkoteloitus! Käsittämättömän surullista ja mieltä vaivaavaa. Tämän tiedon löysin vasta eilen ja linnan näkeminen tulee nyt tästä lähtien saamaan aivan uuden sävyn. Mustan ja murheellisen, kuten jo linnan nimessäkin musta kuuluu, aivan kuin enteenä. (Rauha teloitettujen sieluille ja armoa Herralta teloittajille.)
Niin, Christian Dior oli ilmeisesti asunut isänsä ja sisarensa kanssa nuoruudessaan läheisen Callianin kylän lähistöllä, joten alue oli hänelle jo entuudestaan tuttua. Hän käytti varojaan linnan sekä sen pihamaalla sijaitsevan pienen pyhän Annen kappelin kunnostukseen. Molemmat olivat päässeet lähes täysin rappioitumaan ennen Diorin kuvaan astumista. Christian Diorin omistukseen siirtyi samalla myös kylämme laella sijaitseva käsittääkseni entiseen linnoitukseen kuulunut pieni ja suloinen pyhän Bartholomeuksen kappeli, jonka kunnostuksesta hän myös huolehti ja myöhemmin lahjoitti kappelin kylämme omistukseen sillä ehdolla, että kylä pitää kappelista huolta.
Chapelle Saint Barthelemy vanhalta hautausmaalta nähtynä. Kylä onkin sitä kunnostanut, juuri muutama vuosi sitten valmistui sisäremontti ja nyt kappeliin pääsee jo sisäänkin tiettyinä päivinä viikosta.
...ja sivusta kaunissa talvisessa ilta-auringossa
Sisäänkäynti kappeliin
Ei ole ihme, että sellainen hahmo kuin Dior kehitti hajuvesiä myöhemmin työssään, sillä hän sai kuulemma kipinän tuoksuihin jo nuoruutensa oleskelusta Provencessa, Grassen tuoksupääkaupungin lähistöllä. Chateau de Colle Noirenkin puutarhassa kasvatettiin ruusuja ja jasmiinia, hänen suosikkejaan.
Kun seuraavan kerran suihkautan Miss Dioria, ajatukset kulkeutuvat Chateaun entisiin tuoksuviin puutarhoihin ja Provencen inspiroivaan luontoon, josta nyt katson tuoksupulloni juontavan juurensa. Ei tällä tarinalla Chateaun synkkä historia kylläkään mihinkään mielessäni katoa, eikä sen pidäkään, mutta linnan julkisivua katsellessa mielikuvat saavat ehkä ripauksen lisää moniulotteisuutta...Pianhan se nähdään, kun runsaan viikon päästä linnan ohi jälleen ajetaan, jHs.