Vanhan talon iloja

Koimme aikamoisen yllätyksen kattoterassin alapuolisessa makuuhuoneessamme edellisyönä...

Pari neliömetriä makuuhuoneemme kattorappauksesta läjähti maahan yhtäkkiä klo 5 aamulla! Siinä oli aikamoinen herätys. Tunne oli täysin absurdi kun muutaman senttimetrin paksuista sementtirapattua kattoa tulee alas kovalla metelillä suurina laattoina ja pölyä kaikki paikat täysi. Tilanne oli ohi parissa sekunnissa, mutta sotku ulottui kaikkialle huoneessa. Siis aivan kaikkialle.

Kiittelimme, että kukaan ei ollut moisen roinan alla. Ryhdyimme aamuöiseen siivousurakkaan aika hämmästyneinä.

Odottelemme nyt vakuutusyhtiön mielipidettä siitä, korjaavatko he katon. Asia ei ole ollenkaan itsestään selvä, sillä taloomme on rakennettu - todennäköisesti täysin ilman mitään rakennuslupia, kuten kylän tapana on  - aikanaan kattoterassi juuri tämän makuuhuoneen yläpuolelle. Nykyinen terassi on entinen ullakkohuone, joka lienee palvellut joskus palvelijan huoneena. Se on muutettu yksinkertaisesti avomalliksi eli katto on vain poistettu. Siitä tuli oiva terassi pihattomaan taloon. Jossain vaiheessa, varmaan aika myöhään, on lisätty vesieristettä lattiaan ja lattia laatoitettu terassilaatoilla. Kuka ties, mitä tuolla välillä on tapahtunut makuuhuoneen katossa.

Rakenteet ovat kastuneet vuosien varrella varmaan moneen otteeseen, mutta koska täkäläinen ilmasto on niin kuiva ja rakennusmateriaalit hengittäviä, kosteus on aina päässyt varsin hyvin myös poistumaan. Seitsemisen vuotta sitten talossa on tehty suuri kosmeettinen remontti ennen meitä edeltäviä kauppoja ja jonkin verran on näköjään korjailtu paikkoja niiden jälkeenkin. Materiaalit ovat olleet mitä sattuu ja rakennusvirheitäkin on näköjään tehty. Talo on ne antanut aika hyvin anteeksi juuri suotuisan ilmaston vuoksi.

Viime talvi oli täällä poikkeuksellisen märkä ja viileä. Se näkyy ja tuntuu talossakin. Ihan kaikkea ei tällainen pitkämielinen 1800-luvun talovanhuskaan kestä. Sisäseinät kuplivat (muovi-) maalien alla monesta kohtaa ulkoseinien kohdalla, rikkinäinen ränniputki on tuottanut ulkoseinään pitkän vihertävän vesivanan jäljen jne.

Olemme kiitelleet tässä vuoden mittaan sitä, kuinka appi maalasi terassin vuosi sitten kesällä jollain hyväksi kokemallaan silikonisivelyllä, joka pitää vettä erityisen hyvin. Se onkin varmasti ollut hyväksi talolle noin yleisesti ottaen, sillä terassin lattiakallistuksetkaan eivät ihan osu oikeaan. Mutta nyt kun rakenteet ovat päässeet kuivumaan ja välipohjan puurakenteet kutistuvat, rappaus sanoutuu näköjään irti liikkuvimmista osista.

Kyllä se on uusittava, tuo makkarin kattorappaus, vähän suuremmaltakin osin, mutta sitä odotellessa emme pääse purkamaan vanhaa ennenkuin vakuutusyhtiö on käynyt tarkistamassa tilanteen. Sillä välillä jännitämme, milloin loputkin ropisevat alas. Enpä taida viitsiä vielä vaihtaa verhojakaan. Tulee joko remontti tai ensin uusi suunnilleen saman magnituudin rappauspläjäys ja sitten remontti. Kaikki tuo tuottaa suunnattoman määrän rakennuspölyä.

Oih, näitä vanhan talon tuottamia yllätyksiä!