Herkkutuliaisia naapurimaasta

Saavuimme Ranskaan Italian kautta. Suloinen ja rakas Italia. Olen aina pitänyt Italiasta. On silti hätkähdyttävää saapua Ligurian suttuisten pikkukaupunkien, aika ränsistyneiden kasvihuonealueiden ja nokisten tunneleiden läpi Ranskan Mentoniin. Menton on pastellisävyinen, kaunis ja vauraanoloinen rantakaupunki, jonka siisteys hyppää silmille naapurimaan näkymien jälkeen. Miten nuo kaksi Rivieraa voivatkaan erota toisistaan näin dramaattisesti? Miksi Italia ei ole onnistunut markkinoimaan kaunista rannikkoaan?

Italia on lähellä ja käymme siellä silloin tällöin muutenkin päiväretkellä herkkuostoksilla tai syömässä ihania merenelävistä valmistettuja pizzoja tai pastoja sekä jäätelöä San Remossa. San Remo on meistä kuin jotkut Englannin entiset rantakaupungit, joiden huippuaika on ollut jo vuosikymmeniä ohitse. Tunnelma on vähän surullinen ja köyhä, unohdettu ehkä. Ihmiset ovat kuitenkin yleensä niin lämminhenkisiä ja ystävällisiä, että oikein ihmetyttää.

Normaalisti italianreissuillamme käymme ihan perus-Standassa, mutta nyt kotimatkalla emme löytäneet tuttua Standaamme San Remosta enää. Perdu! Siispä jatkoimme matkaa Latten kaupunkiin kohti rajaa. Sieltä löytyi tien varrelta avoin valintamyymälä. Sinne sitten.

Nytkin Italia tarjosi meille ihania herkkujaan siitä huolimatta, että käväisimme väsyneinä ennen kotiin saapumistamme pikapikaa vain extra-halvassa supermarketissa (tunnelmaltaan kuin Tampereen Vikkula, muuten) sekä huoltsikan ruokaosastolla. Itsellä oli siellä "Vikkulassa" vähän puusta pudonnut olo tavallisia arkisia ostoksiaan tehneiden italailaismammojen joukossa. Viiniosastoa mainostettiin kaupan ulkopuolella suurin kyltein. Se taitaakin olla kaupan valttikortti ja kenties jonkinlainen turistipyydys. Siihen emme nyt kerinneet tutustua. Vihannekset olivat kuitenkin poikkeuksellisen näivettyneitä ja oikeastaan kakkoslaatuisen näköisiä, jollaiseen emme ole tottuneet Italiassa. Jäi vähän ihmetyttämään...Onkohan tämä merkki lehdissä kirjoitelluista Italian talousvaikeuksista, että kunnon vihanneksiin ei ole normaaliväellä enää varaa? Ihanko totta? Näinkö pahaksi on tilanne päässyt? Hyvää ja terveellistä oli tuo nähdä kuitenkin - tietysti.

Saimme näistä kahdesta tienvarsikaupasta pyydystettyä parin ensimmäisen aterian ainekset: pieni prosciutto-kinkku narussa, perustuoremakkaroita pari pakettia, erinomaisia salamimakkaroita, tuoretta rucolaa, buffalo-mozzarellaa, canneloni-tuorepastaa ricottatäytteellä sekä pieniä tuoreita täytepastoja kinkkutäytteellä, pancetta-kinkkupalasia, kermaa, maitoa sekä parmesankimpale. Olimme väsymyksestä huolimatta ihan fiiliksissä. Seuraavana aamuna sitten oman kylän torilta tutulta vihannes- ja hedelmäkauppiaalta tuoreita paikallisia tomaatteja ja provencelaista melonia. Kyllä kelpasi. Oltiin niin kiitollisia.

Ateriat on helppo täällä koota maistuviksi, vaikka vähistäkin aineksista. Tuo yllä oleva oli varsin ylenpalttinen listaus normiaterioihimme nähden. Innostuttiin ehkä vähän liikaa pitkästä aikaa siitä ajatuksesta, että tuodaan Italiasta herkkuja kotiin, että tuli hankittua kaikkea helppoa, mitä kovassa vaudissa kerittiin sen kummemmin asiaa miettimättä. Mutta kaikki tulee syötyä ja niistä riittää pitkälle iloa. Me kaikki nautimme italialaisruoasta.