Eräälle päivälle viimeisillä viikoilla luvattiin 38 astetta. Taisi elohopea sitten lopulta käväistä jopa vielä vähän korkeammallakin. Niillämain alkoi tuntua siltä, että ilmalämpöpumppumme viilennyskin alkoi vähän hidastella eli meillä oli hiki siitä riippumatta yölläkin. Tosin täytyy tässä tunnustaa sekin, että unohdin ottaa (Ikean näppärät, muuten) kesätäkit pois pussilakanoista joten vasta aivan lopussa nukuimme vain lakanoilla ja se kyllä helpotti oloa. Tietenkin. Jotenkin sitä vain oli jämähtänyt ajatukseen, että ilmalämpöpumppu kyllä hoitelee hommat ja omat aivot tuli väännettyä off-asentoon näissä asioissa. Nyt olemme taas viisaampia jatkoa varten - jHs ja palaamme.
Iloisia asioita: vaikka kesä oli poikkeuksellisen kuuma, sain pidettyä kukkasemme elossa aivan loppuun saakka ja niistä irtosi iloa vielä naapureillemmekin kun jaoimme amppeleita yms. viimeisinä päivinä halukkaille. Siellä ne söpöläiskukkaset nyt ilahduttavat edelleen kyläläisiä! Loppuja kadunvarren kukkasia naapurimme ystävällisesti tarjoutuivat kastelemaan. Ihanaa!
Saimme kukkien ylläpidon merkeissä vihdoin keskusteluyhteyden myös kahteen mukavaan vanhempaan rouvaan, jotka tunsimme aiemmin vain ulkonäöltä. Toinen asuu meitä vastapäätä ja käy kylän katolisessa messussa uskollisen säännöllisesti. Hän on siellä meidän mielestämme aina kun olemme osallistuneet tapahtumaan ja lukee jonkin raamatunkohdan seurakunnalle. Hän iloitsi puheyhteydestämme ja harmitteli, että nyt juuri kun olemme tavanneet, me joudumme lähtemään! Jospa hän muistaisi meidät vielä myöhemminkin ja voisimme jatkaa tutustumista tähän ystävälliseen madameen. Toivomme niin. Tästä jäi oikein mukava olo kun muuten vähän haikeina kaarsimme autollamme kylästä ulos.
Samalla kun tutustuimme tähän rouvaan, pääsimme askeleen lähemmäs myös erästä toista madamea naapurikorttelissamme. Tämä pikkuruinen valkohapsinen rouva astelee miniaskelillaan kylän raitteja keppinsä avulla sinnikkäästi päivittäin. Asioiminen varmasti vie aikaa, mutta niin hän vain omin kintuin kulkee ja elelee itsenäisesti katutason asunnossaan. Näimme hänet talonsa takana sijaitsevan "salaisen puutarhan" keskellä valtavan tammen varjossa harva se päivä kun kuljimme parkkipaikallemme. Puutarha on todella unohdetun oloinen, mutta tarjoaa rouvalle varjoisan paikan levätä. Sieltä rautaportin takaa hän näkee kadullekin. Siitä saakka kun ensikerran vuosia sitten loin silmäni tähän aidattuun puutarhaan rautaportin lävitse, ovat sormet syyhynneet päästä siistimään puutarhan rojukasoja, kuivia lehtiä, vanhoja huonekaluja yms. Niiden keskellä madame istuskelee muovituolissaan. Ehkä joskus saamme häntä näin auttaa, se jää nähtäväksi.
Tämä on eräs toinen salainen puutarha, kiehtovassa vanhassa ränsistyneessä miljöössä varsin hintava, mutta harvinaisen kaunis antiikkikirpputori Fayencessa. Kirppari on auki vain lyhyitä jaksoja silloin tällöin ja sinne peritään peräti sisäänpääsymaksu! Emme ostaneet mitään, mutta nautimme silmänruoasta sitäkin enemmän.
Vaikka remontti kesti hurjan kauan, ehdimme silti nauttimaan kesästä terassilla runsaat pari viikkoa, kun kattokorjaajat vihdoin saivat työnsä päätökseen. Siinä ajassa kerkisi grillaamaan makkaran jos toisenkin, käräyttämään nahkaansa, nauttimaan pimeästä lämpimästä etelän yöstä ja ihailemaan mahtavia vuoristomaisemia jotka meitä joka puolelta ympäröivät tuolla kylässämme.
Talo jäi lähtiessämme suttuisemmaksi kuin mitä yleensä ja mitä olisin tahtonut, mutta hei, ei aina onnistu ihan kaikkea toivomaansa tekemään kympillä :) Eiköhän sen imurin sitten voi kaivaa esille kun seuraavaksi saavutaan...