Ei tuo pilvisyys vielä mitään, terassimme lattialla oli peräti vesihelmiä! Oli siis satanut. Sitä olemme sitten saaneet lisää pitkin päivää ukkosen kera. Todella virkistävää vaihtelua, mutta hassu juttu tuli huomattua: minulla jalat palelevat kun lämpötila laskee muutaman asteen alle kolmen kympin. Olen varmasti aika hyvin fyysisesti adaptoitunut tähän helteeseen siis.
Helteillä on puolensa. Kuivuus on täällä saattanut luonnon siihen pisteeseen, että vähän väliä kuulemme paloauton ulinaa ja uutisissa selostuksia erinäisistä alueemme metsäpaloista. Eräskin johti 10 000 leirintäalueasukkaan evakuointiin. Tunsimme evakuoinnin ja liikenteen uudelleenohjauksen paineet ihan omassa nahassamme, ollessamme matkalla juuri sellaiseen suuntaan jonne oli kuljettava ruuhka-alueen lävitse. Matka kesti moninkertaisesti olettamaamme pidempään. Onneksi ei ollut kiire mihinkään - ja autossa ilmastointi toimi!
Tässä metsäpalo kaukana kukkuloilla. Savupatsas oli vaikuttavan näköinen.
Muutama ilta sitten palatessamme illalla pimeässä kotiin rannikolta, näimme peräti omin silmin kuinka metsä erään tutun kylän takana korkealla vuorilla "iloisesti" hohti oranssia pitkää paloreunaa tummaan yöhön. Aika dramaattista. Aamulla palo yhä jatkui sillä terassimme yli lensi tasaisin väliajoin neljä vedenkuljetuslentokonetta kaartaen kauniisti lähes muodostelmamassa kohti tuota paloaluetta. Helikopteri sitten taas kuljetti vettä toiseen, vähäisempään palokeskukseen samassa maisemassa. Huh.
Olimme kerran jo todistamassa aivan palon syttymistäkin kummallisesti aivan tien reunassa. Autojonossa mies katsahti taustapeiliin ja huomasi pienen palonalun tienposkessa, viitisen autoa taaksepäin meistä. Aivan sekunneissa pieni alku oli jo muuttunut suureksi savupatsaaksi ja liekit nuolivat korkeuksia. Suureksi helpotukseksemme ajeli kuin paikalle taiottuna naapurikaistalla paloauto - tosin se oli alunperin matkalla sammuttamaan erästä suurta metsäpaloa kaupungin takana sijaitsevassa pikkukylässä. Meille tuli kiire pois paikalta, joten emme jääneet ihastelemaan sitä miten paloauto hommaan tarttui. Miltäköhän mahtoi tuntua niistä, jotka olivat autojonossa jämähtäneinä palon kohdalle... Lienee joku heittänyt vielä kytevän tupakan tumpin tienposkeen ohi ajaessaan sen enempää ajattelematta.
Tänään luonto juhlii kun saa vettä. Meillä meni grillaussuunnitelmat uusiksi lounaalla - ja nyt uudestaan päivällisellä. Vettä tulee yhä taivaan täydeltä! Samalla loppui kaasu kaasuhellasta. Pizzaa uuniin. Se toimii sähköllä.
Valmiiksi kuuma grilli höyrysi sateessa lounasaikaan. Luovutettiin. Tonnikalapihvit jäi paistamatta sillä kertaa. Kuvassa Genesis-grillimme, jonka nimestä olin suunnattoman riemastunut kun grillin talon mukana edellisiltä omistajilta perimme :)