Saavuttuamme Espanjan Kataloniaan, olimme viettäneet jo runsaat pari viikkoa Ranskassa, joten olo alkoi olla jo varsin kotiutunut Ranskaan tapoineen. Yllätyinkin ensiksi siitä, miten espanjalaiset vaikuttivat ranskalaisia huomattavasti totisemmilta ja vähemmän kontaktia ottavilta. Yhtä ystävällisiä ja vikkeliä tervehdyksiä ei välttämättä tullut edes hotellin respasta, eikä katsekontaktia tai hymyäkään niin automattisesti kuin Ranskassa. Olin tästä jopa vähän hämmentynyt ja jäin miettimään, oliko jokin vialla, alue jotenkin erityisen köyhää ja siksi väki masentunutta (olin kuullut ikäviä tarinoita valtavasta työttömyydestä yms.) vai missä vika. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että se nyt vain on kait sitten Espanjanmaan tapa olla vähän pidättyväisempiä kuin naapurimaan Ranskan väki. Naapurukset näyttäytyivät silmissämme vähän niinkuin Suomi ja Ruotsi.
Iloisesti yllätyimme Espanjan puolen ruokien edullisesta hintatasosta. Ravintolaruokailu maksoi parhaimmillaan 1/3 siitä mitä Ranskassa tai Suomessa joudumme pulittamaan tästä ilosta. Useimmiten samaan hintaan kuuluivat koko menu ruokajuomineen ja digestiveineen päivineen. Viimeisenä päivänä tajusimme onneksi vielä nopsasti piipahtaa paikallisessa supermarketissa ja tehdä edullisia viini- ja ruokahankintoja auton takalootaan; mm. chorizoa, riojaa, cavaa ja raikasta omena- sekä persikkadigestiveä. Harmitti vain, ettei ollut kylmäkuljetusmahdollisuutta!
Tällainen erikoisuus tarttui ostoskoriin supermarketista. Oli niin vekkuli etiketti, että oli pakko ostaa ja keksiä käyttötarkoitus jälkikäteen. Ilmeisesti kyseessä on andalusialainen ravitseva "sokeriruokohunaja".
Rosesin kaltaisessa rantakapungissa turistimassojen keskellä piti olla kyllä tosi tarkkana ruokapaikan suhteen. Gironassa jäimme komean näköiseen turistihaaviin ja sen maistoi lautasella. Muuten onnistuimme välttämään pahimmat karikot Trip Advisorin ja Michelin-suositusten avulla suunnistaen. Niiden avulla löysimme mm. suurenmoista mereneläväpaellaa tarjoilevan perheravintolan Can Granyelan Rosesista ihan turistirysien keskeltä. Sinne päädyimme syömään sitten vielä toiseenkin otteeseen. Samat annokset eli paella suurenmoisin pohjaan tarttuvin karamellisoitunein liemin ja riisein, sama kevyt ja raikas sangria - ja se kannatti. Paikan henkilökunta oli lämminhenkistä ja palvelualtista. Loppuillasta tarjoilijoiden perheet tulivat heitä vastaan odottelemaan lapsineen päivineen. Sitä oli hauska katsella. Taisivat kaikki olla toisilleen jollain lailla sukua. Panin merkille saman ilmiön kuin aikanaan Italiassa, että kaiken ikäiset miehet olivat aivan lääpällään pikkulapsiin ja vauvoihin; kävivät niitä suukottelemassa, kutittelemassa ja lepertelemässä vaunun yllä töittensä keskeltä. Se oli liikuttavaa.
Se suurenmoinen paella. Lusikalla saimme kaavittua pannun reunoista ja pohjasta parhaat palat!
Raikas, kesäinen uusi ilo: sangria. Näitäkin oli monenlaisia. Tämä oli raikkain. Yllättävän raskaitakin versioita saimme eteemme toisinaan. Etenkin yhdessä ravintolassa, jonka yllättävän makea sangria sai aikaan levottomuutta jo ensi hörppäisyillä. Siitä jäi suurin osa juomatta.
Salaatit eivät tuntuneet olevan katalonialainen vahvuus tai sitten tilasimme väärin. Aidot tapaksetkin jäivät kokeilematta, kun otimme niitä jo matkan varrella lounaaksi juuri ennen rajanylitystä. Mielellämme kokeilisimme niitäkin lisää.
Ensi kerralla - jHs - tahtoisin tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin etukäteen hieman tarkemmin, jotta tietäisimme mitä ja mistä etsiä lautaselle, jotain "aitoa" ja juurevaa. Tälle reissulle lähdimme aika sokkona tämän suhteen, vaikka mies onkin varsinainen foodie. Vasta kotiin päästyämme tartuin kirjahyllymme Espanjan ruokakulttuuria esittelevään kirjaan. Jos vaikka sitä etukäteen lukemalla löytyisi toisella kerralla enemmän aidosti kiinnostavia ruokapaikkoja - vaikka pääasiahan on, että on ruokaa! Siitä olemme kiitolliset päivästä päivään, vaikka ainahan se vähän harmittaa jos oikein varta vasten tuntee tulleensa huijatuksi kuten nyt Gironassa tuntui jossain määrin käyneen.
On aina hyvä palata siihen, että onneksi saimme tänäänkin ravitsevaa ruokaa ja puhdasta juotavaa kaiken muun Jumalan lahjoittaman lisäksi. Ruoan riittävyys on aikamoinen ihme maailmanlaajuisesti ajatellen.