Juuri ennen saapumistamme kaupunkiin matkamme oli käynyt kilometrikaupalla jatkuneiden vetisten suolankuivatus- ja hevostenkasvatusmaiden lävitse. Villiä heinikkoa, ruokoja ja merituulta siis.
Johtui osittain varmasti epäreilusta kontrastista villin luonnon ja raikkaan tuulen sekä hiostavan turistimassan välillä, mutta kapunki ei oikein osannut viehättää sinne saapuessamme. Ellei siellä olisi ollut houkuttimena Meren Marioiden kirkkoa, olisimme jättäneet tutustumatta paikkaan. Niin halpahallimainen tunnelma siellä tuntui vallitsevan rihkamakojuineen ja ikävystyneine myyjieen.
Kirkko kuitenkin veti meitä puoleensa, joten astuimme hehkuvaan keskipäivän kuumuuteen ja puskimme kojukujien lävitse kirkolle. Se oli ihanan selkeä komeine vahvistettuine seinineen. Kirkko oli selostusten mukaan palvellut merirosvojen ja saraseenien (muslimien) hyökkäyksiä vastaan kaupungin asukkaiden suojapaikkana. Niinpä kirkossa ei muistaakseni ollutkaan yhtä ainutta varsinaista ikkunaa!
Suojajulkisivun takaa pilkistää jotain katonharjan tapaista.
Tarinahan kirkon ja itse asiassa tämän koko kaupungin pohjalla on se, kuinka Maria Magdaleena, Mariat Salome ja Jacobe kera mysteerisen Saaran ja mahdollisesti myös mm. Martta, Maximin, Sidon (?), Joosef Arimatialainen sekä Lasarus rantautuivat veneellä tämän kapungin kohdalle Provenceen sen jälkeen kun heidät oli ehkä n. 40 jKr laskettu liikeelle ilman airoja ja purjeita Jerusalemista karkoituksen yhteydessä. Ihmeellisesti he selviytyivät Provenceen ja evankelioivat asukkaita sekä tekivät myös ihmeitä saapumisestaan lähtien.
Mariat Salome ja Jacobe puuveistoksena.
Näistä lautan/veneen matkustajista on monenmoista tarinaa jotka ovat jossain muodossaan päätyneet mm. Dan Brownin kirjoihin. Aika varmaa tietoa lienee se ainakin, että kirkosta joka on ollut omistettu "Lautan Rouvalle", Notre Dame du Radeau, on merkintä ainakin jo 542 vuodelta Arlesin piispan testamentissa. Arleshan on vain n. 45km päässä tästä pikkukaupungista.
Kirkon oven yllä on liikuttava rautainen Camarguen risti. Sellainen miniatyyrikoossa päätyi myös meidän laukkuumme turistimyymälästä. Nyt se koristaa makuuhuoneemme seinää. Sopii sinne hyvin provencelaismustien verhotankojen vierelle.
Kirkon pääovea vastapäätä seisoo tämä kaunis krusifiksi. Pidän siitä, että risti on näkyvillä kylissä ja kaupungeissa. Monessa provencelaisessa kylässä pääristeys on muuten "koristettu" suurella kauniilla ristillä tai krusifiksillä - vielä meidän päivinämme. Sellaisen risteyksen kautta on mukava käydä kylään ikäänkuin "sisään".
Plakaatti kirkon ovella. Siinä kerrotaan mm. että kryptassa sijaitsee Pyhän Saaran patsas. Pyhä Saara on romaneiden suojeluspyhimys, jota he tulevat tänne kunnioittamaan vuosittain. Meille nyt taisi kerta riittää kuitenkin, vaikka aina tuntuu sydäntä liikuttavan ajatus ja jonkin konkreettisempi traditio liittyen Raamatun henkilöihin. Mistäs sen tietää lopulta olisiko tuo kuitenkin totta, tuo, että Mariat olisivat ihmeellisesti selviytyneet Provencen rannikolle...on sitä ihmeellisempiäkin Pyhän Hengen tekemisiä kuultu :)