- vaikka aamulla heräsin jo ennen kukonlaulua hurjaan tuuleen, joka rämisytti takanluukkuja. Tuuli laantui jo ennen meidän automme käynnistymistä, joten matkalle lähtö sujui aikataulun mukaan.
Sen verran tapahtui kömmiä tällä-kin reissulla, että vaikka Nizzan lentokentän matkatavaralinjaston ruuhkautumisen vuoksi matkalaukkumme merkittiin näkyvillä "HOT"-tarroilla jotta ne kerkiäisivät lennollemme, yksi laukku jäi jälkeen ja saapui vasta päivän myöhässä kotiin.
Noh, ei se mitään. Tuovathan ne myöhästyneen laukun sitten perille, kuten ovat tuoneet ennenkin. Saamme sen sitten suoraan kotiovelle kunhan laukku kerkiää maailmalta kotiin. Ikävä vaan, että jälleen juuri se laukku, johon olimme pakanneet "tuoksuvat" ranskalaiset juustot jäi jälkeen. Jäimme vähän funtsimaan. Näin on käynyt pari-kolme kertaa aiemminkin.
Saattaapi olla, että tuollainen "tuoksuvainen" laukku herättää esim. huumekoirien mielenkiinnon eikä laukku mokoma sitten pääsekään kulkemaan sellaisena liukkaasti liikehtivänä "HOT"-matkatavarana kuin sen pitäisi, vaan jääkin erityistarkasteluun ja myöhästyy koneesta ja todennäköisesti sen myötä myös jatkolennolta jos on kovin lyhyt vaihtoaika. Ja meillähän oli.
Jälleen kerran katoamisilmoitusta täyttäessämme Helsinki-Vantaalla sitten kysäisin kenttävirkailijalta, että mahtaisiko koira-haju-juusto-myöhästyminen -päättelyssäni olla mitään järkeä. Saattaa siinä ollakin, totesi tyttö. Tämä juustolaukkuongelmamme täytyy nyt ottaa vakavaan pohdintaan ja löytää uusia toimintatapoja pakkaamiseen. Nyt olin hölmösti pakannut kaikkea todella tärkeätä, kuten pojan koulukirjan, hänen tuliaisensa, omat kosmetiikat yms. juuri tuohon samaiseen juustolaukkuun.
Talvella meille kävi lisäksi niin, että laukkuja oli pidetty oikein hyvin lämmitetyssä tilassa ja juustot olivat sen vuoksi päässeet niin hurjan ylikypsiksi ja hurjan "tuoksuisiksi", että lensivät suoraan roskikseen päästyään perille. Harmihan se oli. Nyt sentään olivat vielä käyttökelpoisia, vaikka kaikki vaatteet pitikin vahvan "tuoksun" vuoksi pestä uudemman kerran.
Eihän nuo tuomamme juustot ole kalliita, pari euroa kipale, joten suuresta konkurssista ei ole kyse, vaikka pilalle menisivätkin. Silti tietysti on sääli joutua heittämään pois ruokaa ja olisihan se kiva, että tavarat saapuisivat ajallaan muutenkin.
Jatkossa harkitsemme huomattavasti tarkemmin mihin matkalaukkuun laitamme juustot, jos niitä nyt enää viitsii lennoilla kuljetella - ellei sitten käsimatkatavaroissa. Käsikuljetukseen täytyy kyllä keksiä hajutiivis pakkaustapa ennen kuin ilkeää ottaa matkustamoon mukaan. Tiedä sitten.
Nyt syömme juustoja kovaa vauhtia pois. Jotenkin eivät nuo niin pitämäni kodintuoksutuotteet tunnu ihan voittavan voimakkuudessa näitä maitovalmisteita. Aina kun joku avaa jääkaapin, tulee juustot vahvasti mieleen - puhumattakaan siitä kokemuksesta, kun joku saapuu taloomme ulkoa raikkaasta ulkoilmasta! Alkaa olla jo ikävä muita tuoksuja kotiin.
Kirkonkellojen sointia ranskalaiskylän kivikujilla, löytöjä, ruokaa, näkymiä, matkantekoa ja tunnelmia