Provencen rannikolla tulvii

Juurihan kävimme joulunaikaan ihastelemassa kaunista Provencen rannikkoa, mm. suloiset Le Lavandou ja Bormes les Mimosas kuuluivat kiertoajelumme ohjelmistoon. Silloin siellä tuuli aivan käsittämättömän kovaa. Se oli eksoottista.

Nyt olemme ranskalaisia uutisia seuratessamme puolestamme kuulleet kuinka runsaat sateet ovat aiheuttaneet hurjia tulvia juuri näillä samoilla seuduilla. Näkymät uutisissa ovat kuin pyörremyrskyn jäljiltä; huviveneitä kasoissa, autoja ja asuntovaunuja milloin missäkin asennossa ja rykelmässä, talojakin näyttää sortuneen mudan mukana alas jyrkkiä rinteitä, niin Ranskassa kuin Italian Liguriassakin.

Syynä tällaiseen tragediaan lienee se, että rakennuskelpoinen maa on etelä-Ranskassa hinnoissaan ja taloja siksi rakennetaan edullisemmille maille, joilla tiedetään olevan jonkinasteinen tulva-/sortumavaara. Edullinen tontti kostautuu silloin tällöin sitten suht-poikkeuksellisissa sääoloissa tuhoina.

Vuonna 2010 samaisella Varin alueella tapahtui kesäkuussa samankaltainen tulvakatastrofi, jolloin monissa alavilla mailla sijaitsevissa kylissä koettiin suuria materiaalisia tappioita. Meidänkin sukulaisiamme jäi noissa tulvissa kiikkiin erään leirintäalueen talousrakennuksen katolle helikopterin pelastettaviksi. He menettivät kaiken mukana olleen omaisuutensa, paitsi käsilaukkunsa, jotka he kerkisivät pelastaa leirintäalueella juoksevan veden uhatessa.

Herralle kiitos, kaikki leirintäalueella olleet pelastuivat tulvalta, joka nousi hetkessä. Ystävälliset ihmiset kantoivat jopa erään suurikokoisen sukulaismiehemme, joka on halvaantunut eikä itse olisi päässyt nousevaa vettä pakoon. He huolehtivat siitä, että hän tuli myös pelastetuksi turvaan rakennuksen katolle. Täpärältä tuntui pelastuminen, mutta pelastus tuli silti. Kaikista pidettiin hyvää huolta.

Ranskassa, kuten nykyään myös täällä Suomessa, annetaan säätilaan liittyviä keltainen-oranssi-punainen -varoituksia. Kummassakin tapauksessa oltiin annettu oranssi tai punainen varoitus etukäteen, mutta ei monikaan tainnut oivaltaa, mitä kaikkea se saattaa merkitä. Näitä tulvia tulee kuitenkin niin harvakseltaan ja toisaalta varoituksia varsin tiuhaan, ettei yksilötasolla varmaan jakseta olla kovin huolissaan etukäteen.

Meidän vanha kylämme sijaitsee edullisesti kukkulalla, joten jokiuomien tulviminen ei ole taloamme uhkaamassa. Katto sen sijaan välillä mietityttää, se kun on yhä tosiaan vähän resuinen sieltä sun täältä ja neuvottelut sen korjamisesta seisovat niin kauan kuin olemme Suomessa.

Kolmen viikon kuluttua pääsemme taas paikanpäälle tarkastamaan tilannetta sekä ehkä jopa sopimaan jotain kattokorjauksen suunnittelun aloittamisesta. Kaikki vie aikaa. Uumoilen, että katolle kiivetään korjaustarkoituksessa vasta joskus ensi syksynä. Sitä ennen tulee suunnitella, hakea tarjoukset, luvat ja sopia rakentajan aikatauluista...Noh, se etenee omalla painollaan. Onneksi katto ei ole vielä ihan loppu kuitenkaan.

Tulisipa pian kevätkelit. Mies muistelee, että helmikuussa saa jo uusia perunoita. Mahtaisiko löytyä "hiihto"lomalla...