Silloin joskus kymmenisen vuotta sitten ensimmäisellä matkallamme Provenceen ostin itselleni täältä matkamuistoksi nipun kauniita postikortteja jotka esittelivät perinteisiä provencelaisia ruokia resepteineen. Yksi houkuttelevista resepteistä kauniilla kuvalla oli Vin Chaud, talvinen kuuma viinijuoma, jota sitten innokkaasti joulun tullen yritin reseptin mukaan laittaakin. Silloin se maistui minusta - glögin suuresta ystävästä - yllättävän happamelta joten kokeilu jäi yhteen kertaan. Pettyneenä palasin tutun glögin pariin.
Nyt joulun tullen kylmillä Valbonnen joulumarkkinoilla tuumasin, että tottahan sitä nyt tulee maistaa uudestaan, jotta tietää millaista Vin Chaud on paikallisten tekemänä. Ja sehän olikin happamuudestaan huolimatta varsin maukasta ja etenkin toimi mainiosti lämmittäjänä pimenevässä ja viilenevässä illassa.
Kun meille tuttuun glögiin vertaa, kaikkihan maistuu happamelta sen sokerimäärän rinnalla. Tällä kertaa taannoisesta kokeilustani viisastuneena, en enää siis hämmästynyt sokerin "puutetta" vaan sain siksi ilmeisesti enemmän irti myös tästä juomasta, oikeastaan jopa nauttien sen aromeista - jotka ovat kylläkin happamia aromeja eli hyvin aikuiseen makuun.
Noh, siitä lähti sitten lämmin viinivirta virtaamaan. Joka paikassa, missä nyt vain olemme sittemmin nähneet Vin Chaudia tarjolla, sitä olen aina maistanut. Ja tykännyt koko ajan enemmän ja enemmän! Tänään koin kuumaviinikokeiluni huipennuksen Mouginsin kylässä paikallisessa Le Cave de Mouginsissa eli viinikellariksi itseään kutsuvassa viinibaari/kahvilassa. Muut nauttivat mahtavan paksuista kaakaoistaan, mutta minun oli otettava taas Vin Chaud, kun sitä kerran oli tarjolla. Tämänpäiväinen olikin mukavan mausteinen, vähän jopa tulinen. Heidän versionsa tästä uudesta "glögi"-tuttavuudesta kohosi koko joulun suosikiksi. Kuppi kiersi pöydässä ja muut näyttivät olevan samaa mieltä. Olimme kaikki aina hörppineet maistiaisia minun lasistani pitkin joulua, joten muut ovat seuranneet läheltä myös juomien eroja eri tahoilla.
Yksinkertaisimmillaan Vin Chaud näyttää olevan kuumaa punaviiniä, johon on tiputettu parin appelsiinin ja sitruunan kuoret hautumaan. Sitten varioituna löytyy yleensä aniksella, kanelilla, mustapippurilla, neilikalla yms. sekä sokerilla lisättynä. Liika sokeri selvästi pilaa juoman ja vain kerran olen saanut mielestäni liian makeata Vin Chaudia eli täällä näyttävät varovan sokerin lisäämistä, mikä on hyvä. Punaviinin happamuus saa kuulua juoman luonteeseen. Sitrushedelmien kuoretkaan eivät mitään ihan helppoja makuja ole ja nekin saavat maistua juomassa varsin selkeästi. Usein juomassa kelluukin ilmeisesti alsassilaisversiona jopa ihan tuoreita niin sitruunan kuin appelsiininkin kuoren palasia, kuin meilläpäin Suomessa mantelilastuja juoman pinnalla.
Ensi vuodeksi opettelen itse tekemään juuri sopivan Vin Chaudin. Jospa tässä vielä kerkiäisi harjoittelemaan, kun pakkasetkin vasta ovat kotimaassa aluillaan ja lämmikettä tullaan tarvitsemaan. Tässä linkin takana eräs alsassilaisversio kelluvine sitruksen kuorineen, kuin suoraan Monsin Auberge Provencale -maisemakahvilasta.
Kirkonkellojen sointia ranskalaiskylän kivikujilla, löytöjä, ruokaa, näkymiä, matkantekoa ja tunnelmia