Joulutunnelmissa - hups vaan!

Naapurikylän sympaattista jouluvalaistusta.

Pohdimme tässä sukulaisten kesken joulusuunnitelmia, missä, miten ja millä porukalla. Sukua olisi ilmeisesti tulossa oikein mielellään ranskalaisjoulua viettämään, joten eiköhän me nyt vaan laiteta remppa jäihin - kunnei vielä ole moinen edes päässyt alkamaan - ja keskitytä tärkeämpään eli vastaanottamaan sukulaiset kotiimme jouluksi. Voi, kuinka se olisikin hauskaa!

Googlaten löysimme kuin löysimmekin sivuston, jonka kautta saatamme saada vuokratuksi erään kertakaikkisen ihastuttavan kylämme talon, jossa saimme edelliskesänä piipahtaa erään tanskalaispariskunnan vieraina. Talo teki minuun lähtemättömän vaikutuksen josta myös sukulaiset ovat saaneet kuulla. Nyt saattaa heidän avullaan tarjoutua mahdollisuus venyttää oman talomme vierashuoneita tuohon pittoreskiin söpöläiseen!

Niin ne vakaatkin suunnitelmat muuttuvat. Meidänhän ei pitänyt päästä talolle jouluksi ja siksi emme olleet mitään suunnitelleetkaan ennen tätä.

Katsotaan nyt, suku vielä miettii. Me kuitenkin niin innostuimme, että menimme ostamaan lennot siltä istumalta kun joulusta näin innostuneesti tuli puhetta. Vähän oltiin hölmöjä ja turhan impulsiivisia, mutta Herran käteen tämäkin asia. Olisihan se kiva jos saisimme järjestää ja tehdä yhteisen joulun.

Hanhea, villisikaa, kalkkunaa vai mitä? Heti alkoi innostunut suunnittelu miehenkin aivokopassa. Ruokahan hänelle ensiksi nousee mieleen. Jouluseimet siellä ja tori täällä, kylän joulukirkko provencelaisasuisin esityksin, jokunen lounas aurinkoisella aukiolla ulkoilmassa, pohdin minä.

Herää kysymys, kuinkakohan paljon variaatiota ja joustoa on sukulaisten joulutraditioissa jotta joulu yhä heistäkin tuntuisi joululta...vai pitääkö sen "tuntua joululta" joka joulu? Jos on Jeesuksen syntymä - ja kuolema ylösnousemuksineen - sydämessä, joulu voi olla missä vain ja millainen vain. Ainakin teoriassa, sillä ymmärrämme toki, että monelle traditiot tekevät joulun. Näitähän on kartoitettava, että emme innostuksissamme tee "vääränlaista" joulua.

Yllä rannikon vähän raflaavampaa joulutunnelmaa. Palmu on aina palmu, vaikka jouluvaloissa kierittäisi. Minulle palmupuu merkitsee yhä ja aina vain ihanaa etelän eksotiikkaa.

Tunnelmat talvella ja etenkin joulun pyhinä tuolla meidän kylän tienoilla ovat jotain aivan muuta kuin yllä olevan kuvan glamour. Meiltä löytyy hiljaisia hämärästi valaistuja kujia, joilla liikuttavan vaatimattomat, mutta suloiset jouluvalot suovat keltaista lämmintä valoaan kaikuville kivikaduille. Seinät huokuvat lepoa. Ikivanhaa aitoa elämää nähneet kiviseinät kuuntelevat mitä ohikulkijat puhuvat. Katutila kutistuu entisestään ja tuntuu kuin kulkisi kylän vuosisataisten asukkien yksityisen tilan halki. Hyvin intiimiä - ja jännän vieraalla tavalla kotoisaa. Se on aivan ihanaa.

Talo talvikuntoon

Saimme vihdoin hankittua lentoliput syyslomaksi. Pitkän vatvomisen päätteeksi.

Lyhyt pyräyshän se on, mutta kyllä siinä 4-5 päivässä jo rikkinäiset räystäät muovittaa talveksi. Mies käy liikeneuvottelussa Sophia Antipoliksessa ja samalla reissulla saamme nämä hommat tehtyä. Tosi hyvä. Näin lyhyeksi ajaksi ei muuten olisi oikein raaskinut lähteäkään.

Tämä syksy on ollut niin vauhtia täynnänsä, että emme olleet lainkaan huomanneet että talolta tuleva kuva-stream oli pysähtynyt jokin aika sitten luultavasti jopa pariksi viikoksi! Aivan tavatonta, ettemme tuollaista taukoa havainneet. Normaalisti seuraan uteliaana säätilaa, auringon nousua ja laskua yms. mutta nyt en pistänyt ollenkaan merkille informaation puutetta. Onneksi talonmiehemme käväisi paikalla ja kytki sähköt päälle ja nyt kuvat taas kulkevat. Kiitollisena totesimme, että talolla on kaikki hyvin, vaikka meidän katseemme herpaantuikin hetkeksi.

Se, että emme ole silmäilleet talon tilaa päivittäin, ei tarkoita tokikaan sitä, ettemme sinne kaipaisi. Onhan sinne jo ikävä, eikä ikävää yhtään lievitä se tieto, että etelässä meidänkin kylässämme on vielä 25-28 asteen lämpötilat! Tosin nyt taitaa ukkostaa. Toivottavasti räystäät eivät niele aivan litrakaupalla sitä ukkosrankkasade-hanat auki -vettä.

Ukkonen lähestyy kattoja...


Tuntuupa hassulta puhua talvesta, kun kotimaassakin on vielä niin aurinkoista ja lämpöistä eikä Provencessakaan syksyä tuovat viileät tuulet ole vielä päässeet puhaltelemaan lainkaan. Kyllä sitä kuitenkin täytyy talven tuloon varautua kunnei talo oikein nyt vettä pidä tässä muodossaan.

Rempparintamalla ei mitään uutta. Etsimme vaihtoehtoisia taitajia remontillemme. Paras olisi ehkä löytää suomalaiset luotettavat ja tuttua kieltä puhuvat tekijät, mutta mistäs sellaiset nyt tähän äkkäisimme. Harva uskaltautuu ranskankieliseen ympäristöön hommailemaan... Katse kohdistuu englanninkielisiin palveluihin netissä.

Salonki talvivalossa viime talvena. Odottaa uutta väriä seinään...aika haastava tuo marseille-klinkkerin väri. Mutta tämä ongelma tulee ratkaistavaksi vasta kun ollaan kattohommista vapauduttu. On aikaa pohtia :)

Pikku Provence Pariisissa

Viikonvaihde sujahti mukavissa merkeissä. Piipahdimme Pariisissa, jossa kävin ensi visiitilläni giganttimaisilla kotiaiheisilla Maison et Objet -messuilla.

Näillä messuilla katseltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka moneksi viikonlopuksi, tosin fysiikka eikä psyykekään olisi kestäneet kuin tämän yhden kokopäivän eli aamusta iltaan. Siinä kerkisin juuri suorittamaan ennakkosuunnittelemani kierroksen hyvin tarkkaan valittuihin kohteisiin, mutta ei juuri muuta. Varmaankin hyvä näin.

Pienen Provencen verkkaisiin slow life- tunnelmiin tottuneena tällaiset valtavat megalomaaniset messut saivat silmät ja pään täyteen visuaalista melua jo parissa tunnissa. Sen  jälkeen oli kuljettava vähän kuin laput silmillä, jotta kesti päivän loppuun saakka, sen verran väkevät olivat mausteet niin visuaalisesti, äänimaailmallisesti kuin ideologisestikin. Silti käynti oli virkistävä - paitsi jaloille.

Niin messuilla kuin itse Pariisin kapungissakin käy helposti niin, että silmät syövät enemmän kuin jalat jaksavat kantaa ja sen huomaa vasta kuin on ikäänkuin liian myöhäistä eli rakot puhkeamaisillaan, jalkapohjat hellinä ja mukavatkin kengät hiertää. Silti on vielä se yksi tai kaksikin mielenkiintoista paikkaa, jotka nyt on nähtävä, kun kerran täällä ollaan. Ja näinhän meillekin sitten kävi peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Kerrankin olimme iloisia matkan lopussa sijaitsevan lentopäivän passiivisuudesta!

Tässä vielä muutamia kuvamuistoja viikonlopustamme. 

Lafayetten tavaratalolla ei liene voittajaa kauneudellaan, aivan kuin koru!

Messu sunnuntaiaamuma Notre Damen katedraalissa oli vaikuttava, kuten messu aina on. Itse rakennuskin teki vaikutuksen, vaikka en muuten gotiikan erityinen ihailija olekaan.

Kävely erinäisissä puistoissa, niin pariisilaista, niin pariisilaista, heh.

Hotelliamme aivan vastapäätä sijaitsi superhyvää ruokaa tarjoava perusravintola. Tunnelma oli rento ja isäntäpari hyöri innokkaasti palvelemassa asiakaskuntaansa hyväntuulisina ja kiitollisina.  Suosittelemme lämpimästi. Hotellin suhteenkin pääsimme lopulta tyytyväisiksi, vaikka monenmoista vaihetta siinä kävimme läpi ennenkuin saimme tilaamamme kaltaisen perhehuoneen. Lopputulos oli kuitenkin siinäkin hyvä.

Juutalaiskorttelissa...

Juutalaiskulttuurin herkkuja, hmm. hämmentävästi "suomalaisen" pullapitkon näköisiä nuo "eksoottiset" herkut :) Pullapitkon lähtökohdat on tästä helppo jäljittää. Muutenkin on muuten hurjan kiehtovaa tutustua hepreaan ja juutalaisiin tapoihin yms. Sitä kautta avautuu vaikka mitä näköaloja historiaan ja mielenkiintoisiin yhteyksiin. Suomen kielessäkin on ällistyttävästi perussanoissakin hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä heprean kieleen sellaisissakin paikoissa, joilla ei kait "pitäisi" olla aivan selviä yhteyksiä juuri hepreaan - tai ainakaan tällainen tavallinen pulliainen ei ole sellaisista kuullut koskaan puhuttavan. Noh oli miten oli, suosittelen tällaista nojatuolimatkaa heprean kielen ja kulttuurin pariin lämpimästi!

Tässä alla ilmoitus Maraisissa liikkeen ikkunassa: "Heprea on helppoa" Siitä sitten kiehtovalle reissulle professorin opastuksella! Olisipa hienoa.

"Tämä on juuri sitä mitä odottaa voi"

...totesi talonmiehemme, kun kuuli vakuutusyhtiömme toimista.

Talonmiehemmehän se varoitteli meitä jo heti alkuun, kun talomme vahinkoja aloimme pohtia. Meiltähän putosi sementtistä sisäkattoa alas makuuhuoneessamme yön aikana melkein syliin. Silloin hän totesi samantien, että ranskalaiset vakuutusyhtiöt ovat erittäin hankalia.

Ottaessamme yhteyttä vakuutusyhtiöön, emme siis oikein tienneet mitä odottaa ja lähdimmekin keskustelemaan yhtiön kanssa hyvin vähin odotuksin. Siksi olikin yllätyksemme suuri, kun vakuutusyhtiö niin auliisti korvasi sisävaurioita talossamme. Siinä vaiheessa vain ihmettelimme, että mitäköhän tuo talonmies mahtoi tarkoittaa hankaluudella, hommahan luisti päin vastoin vähintään yhtä sujuvasti kuin kotimaassa.

Ehkä nyt viimeisimmän uutisen myötä olemme lähempänä tilannetta, jota talonmies tarkoitti. Odottelemme nyt saavamme kopion paperisesta vakuutusyhtiön selonteosta vielä. Ehkä siitä selviää jotain mikä nyt on jäänyt pimentoon. Tiedä vaikka kaikki olisikin ihan ymmärrettävää paperin luettuamme.

Mieltä lämmittävä kuva. Gourdonin kylän risti kylään saavuttaessa. 

Aviva-vakuutusyhtiöstämme soitettiin

...koska he haluavat ilmeisesti lopettaa talomme - siis juuri meidän talomme -  vakuuttamisen!

On minusta sinänsä jo aika outoa, että sopimus lopetetaan noin vain toimintaansa jatkavan yhtiön taholta, mutta syyn kuultuamme olemme entistä äimistyneempiä: olemme kuulemma hakeneet liikaa korvauksia! Luvassa on kuulemma rangaistuksia jos tahdomme jatkaa heillä. "Rangaistuksia", mitä ihmettä? Onkohan se vain hurjalta kuulostava sana bonusten menetykselle...Noh, sama se.

Hmmph, kaikki hakemukset olemme tehneet koska meitä on siihen heidän taholtaan kehotettu (itse asiassa paikallinen virkailija-madame henkilökohtaisesti jopa täytti meille hakemuslomakkeen ainakin yhteen, ellei seuraavaankin hakemukseen). Tietysti Avivassa aivan itse ovat myös päättäneet kaiken korvaamansa meille korvata, peräti heidän oman eksperttinsä ystävällisellä avustuksella ja asiantuntemuksella, joten selitys vakuutussopimuksen päättämiselle kuulostaa ainakin meikäläisen korvaan varsin kummalliselta.

Mitä lie tapahtunut paikallistoimistossa, kun tällainen puhelinsoitto on pitänyt tehdä. Vähän outoa myöskin, että tieto tuli puhelimitse eikä paperilla. Noh, katsotaan. Ehkä pitänee hakea muualta sitten uutta sopimusta, alangolla on kuulemma ihan hyvä yhtiö jota jo meille kerittiin ystävän taholta suosittelemaan.

Riitelemäänhän emme tahdo ryhtyä. Mitä sitä turhaan päätään seinään lyömään. Varmasti heillä on syynsä - vaikka syyt eivät meidän järkeemme kävisikään. Paikalliseen "logiikkaan" tämä varmasti sopii ihan hyvin ja jos vastapuoli katsoo asiaa aivan kummallisesti, ei siinä meidän logiikkamme auta, sen olemme huomanneet aiemminkin omituisiin asioihin Ranskassa törmätessämme. Siinä on vaarana, että vastapuoli oikein suuttuu, jos menee selittämään sitä, miten itse näkee asian ja siihen ranskalaispuolen rakettiräjähdykseen ei oikein totu joten mieluummin pysyttelemme turvaetäisyydellä konflikteista, etenkin kun tämä tuskin tulee meille edes kalliiksi.

Kun vaihdon aika tulee, vaihdamme samantien "serenity"-paketista aivan superperusvakuutukseen, joka juuri ja juuri kattaa lain vaatimukset. Pidetään vähän sitten sukanvarressa siltä varalta, että joku paikka hajoaa ennemmin kuin laittaisimme näiden yhtiöiden varaan toivoamme. Noh, toivohan on joka tapauksessa Herrassa, joten senkin puolesta meille käy hyvin tämä, että vähennämme roimasti vakuutus"suojaamme". Herran kädessä kaikki on ja jos osa tai kaikki maallisesta omaisuudestamme menee, siihen on hyvä syynsä. Siihen luotamme vakaasti.

Tulipahan jotain puuhaa kattoremonttisuunnitelmien etenemistä odotellessa. Koskakohan sitä sitten käydään siellä vakuutuskaupoilla. Jouluna ehkä?

Kuva piristykseksi tähän loppuun

Lohtua sateiseen elokuuhun

Olen päässyt ilottelemaan Provencen kuvilla. Tässä muutamia lämmittäjiä tähän yllättävän syksyiseen keliimme täällä Suomessa.

Cotignacissa aurinkoisena päivänä. Voin melkein kuulla cicadojen sirityksen tuossa plataanipuussa. Onkohan noilla ikkunoilla tuoksuvat laventelikimput...

Eväskori. Koriin kuuluu Provencen raikasta roséta tietysti!

Ja kuvasarjan jälkkäriksi silmänruoaksi makeita lähellä kasvaneita hedelmiä. Nämä persikat on käytettävä pian, etteivät kesäkuumalla ylikypsy! 

Cotignacin pääraitilla seisoo tällainen hauskasti rustiikkinen ravintolakaunotar.

No nyt tuli hintatarjous kattotöistä

...ja se on aiiiivan liian suolainen meidän kukkarollemme! Jonnekin ovat hävinneet ne sanalliset arviot, joiden pohjalta lähdimme tätä alunperin edes harkitsemaan.

Saapa nähdä miten tässä vielä käy. Mitä jos laitetaankin muovipussi talon ylle aina talveksi, heh.

Ongelma tarjouksissa lienee se, että noilla main ollaan luultavasti totuttu siihen, että ulkomaalainen talonomistajahan ui rahassa, joten pyytää voi mitä tahansa. Mutta me emme ui rahassa. Sitä heidän on hyvin vaikea varmasti käsittää. Luulevat ehkä, että me yritämme huijata heitä saadaksemme alhaisepia hintoja kun kyselemme edullisemman vaihtoehdon perään.

Niin, ja aikatauluista ei ollut vielä mitään puhetta. Rakenneinsinööriäkin pitää sitten vaivata, jos päästään hinnasta sopuun. Se varmaan taas kestää... Eiköhän tässä ruveta ihan suosiolla tilaamaan syyslomalentoja. Kyllä näissä neuvotteluissa vielä tovi vierähtää, epäilen. Kerkiämme aika varmasti viettää ihan hyvin syysloman ja kukaties joulunkin Provencessa ennenkuin talo on käyttökelvottomasti avattu. Se on ihan kivaa. Laitetaan sitten ne terassin suojamuovitkin syyslomalla paikoilleen.

Muistuu tässä rakennusprojektin alkaessa mieleen eräs suomalaispariskunta, johon törmäsin sattumalta omassa supermarketissamme kesän lopulla. He olivat Ranskassa talonrakennuksen loppusuoralla ja kertoivat että tässä vaiheessa usein rankasti kaduttaa että hommaan oli ryhdytty. Minua kaduttaa jo nyt, eikä olla edes aloitettu hommia!

Onneksi mies sanoi, että hän hoitaa neuvottelut ja että tämä on juuri sitä mitä olettaa voi. Niinhän se varmasti onkin, oli maa mikä tahansa. En silti itse jaksaisi vääntää. Onneksi hän jaksaa. Minä niin toivoisin vain rauhallista elämää, mutta jos talon pitäisi pysyä kuivana, vähän levottomuutta on nyt siedettävä.

Noniin, eikun Lufthansan lentotilannetta tarkistelemaan!

Syys saapuu ja uuniruoat alkavat kiehtoa. Mieleen nousee, mitä Ranskassa voisi laittaa jos syyslomalla sinne pääsemme....Supermarketistamme saa vitosella (siis todellakin viidellä eurolla!) mahtavaa tuoretta lihaisaa ja vapaana juossutta kanaa, keltainen rasvainen nahka ja mehukas paistotulos aina - takuulla! Fool proof. Vähän oliiviöljyä ja merisuolaa pintaan kera mustarouhepippurin. Tässä myös salviaa keittiön ikkunan yrttipenkistä. Joitain vihanneksia ja mustia pikkuisia nizzalaisoliiveja padan pohjalle ja homma on hanskassa.

Alan päästä tunnelmaan :)