Naapurikylän sympaattista jouluvalaistusta.
Pohdimme tässä sukulaisten kesken joulusuunnitelmia, missä, miten ja millä porukalla. Sukua olisi ilmeisesti tulossa oikein mielellään ranskalaisjoulua viettämään, joten eiköhän me nyt vaan laiteta remppa jäihin - kunnei vielä ole moinen edes päässyt alkamaan - ja keskitytä tärkeämpään eli vastaanottamaan sukulaiset kotiimme jouluksi. Voi, kuinka se olisikin hauskaa!
Googlaten löysimme kuin löysimmekin sivuston, jonka kautta saatamme saada vuokratuksi erään kertakaikkisen ihastuttavan kylämme talon, jossa saimme edelliskesänä piipahtaa erään tanskalaispariskunnan vieraina. Talo teki minuun lähtemättömän vaikutuksen josta myös sukulaiset ovat saaneet kuulla. Nyt saattaa heidän avullaan tarjoutua mahdollisuus venyttää oman talomme vierashuoneita tuohon pittoreskiin söpöläiseen!
Niin ne vakaatkin suunnitelmat muuttuvat. Meidänhän ei pitänyt päästä talolle jouluksi ja siksi emme olleet mitään suunnitelleetkaan ennen tätä.
Katsotaan nyt, suku vielä miettii. Me kuitenkin niin innostuimme, että menimme ostamaan lennot siltä istumalta kun joulusta näin innostuneesti tuli puhetta. Vähän oltiin hölmöjä ja turhan impulsiivisia, mutta Herran käteen tämäkin asia. Olisihan se kiva jos saisimme järjestää ja tehdä yhteisen joulun.
Hanhea, villisikaa, kalkkunaa vai mitä? Heti alkoi innostunut suunnittelu miehenkin aivokopassa. Ruokahan hänelle ensiksi nousee mieleen. Jouluseimet siellä ja tori täällä, kylän joulukirkko provencelaisasuisin esityksin, jokunen lounas aurinkoisella aukiolla ulkoilmassa, pohdin minä.
Herää kysymys, kuinkakohan paljon variaatiota ja joustoa on sukulaisten joulutraditioissa jotta joulu yhä heistäkin tuntuisi joululta...vai pitääkö sen "tuntua joululta" joka joulu? Jos on Jeesuksen syntymä - ja kuolema ylösnousemuksineen - sydämessä, joulu voi olla missä vain ja millainen vain. Ainakin teoriassa, sillä ymmärrämme toki, että monelle traditiot tekevät joulun. Näitähän on kartoitettava, että emme innostuksissamme tee "vääränlaista" joulua.
Yllä rannikon vähän raflaavampaa joulutunnelmaa. Palmu on aina palmu, vaikka jouluvaloissa kierittäisi. Minulle palmupuu merkitsee yhä ja aina vain ihanaa etelän eksotiikkaa.
Tunnelmat talvella ja etenkin joulun pyhinä tuolla meidän kylän tienoilla ovat jotain aivan muuta kuin yllä olevan kuvan glamour. Meiltä löytyy hiljaisia hämärästi valaistuja kujia, joilla liikuttavan vaatimattomat, mutta suloiset jouluvalot suovat keltaista lämmintä valoaan kaikuville kivikaduille. Seinät huokuvat lepoa. Ikivanhaa aitoa elämää nähneet kiviseinät kuuntelevat mitä ohikulkijat puhuvat. Katutila kutistuu entisestään ja tuntuu kuin kulkisi kylän vuosisataisten asukkien yksityisen tilan halki. Hyvin intiimiä - ja jännän vieraalla tavalla kotoisaa. Se on aivan ihanaa.
