Aamu alkoi aurinkoisesti, tyttö ehti melkein palaa terassilla. Sitten alkoi jyristä ja sataa. Jo aika monennetta kertaa tänä kesänä. On ilmeisesti poikkeuksellista, että heinäkuussa on näin viileätä ja sateista eli nytkin vain 25 astetta. Välillä nousee 31:kin, mutta sitten tulee taas 25-asteen päiviä väliin. Käsittääkseni lämpöjen tulisi normaalisti olla varsin vakaasti 30 asteen yläpuolella ja sadetta tuskin näkyä taikka kuulua.
Noh, meillehän tämäkin kelpaa. Tänään 14.7. on Ranskan kansallinen juhlapäivä La Fête Nationale ja joka kylässä ja kaupungissa valmistaudutaan illan juhlallisuuksiin. Aukioilla liehuu pieniä Ranskan lippuja viiririvistöissä, kylien keskustoissa on valmisteltu erityisiä liikennejärjestelyjä jne. Tiedossa on pientä purtavaa, musiikkiesityksiä ja ilotulituksia (koiraraukkamme!).
Me vietämme ihan tavallista maanantaipäivää toistaiseksi. Teemme vähän töitä, vanhempi tyttö lukee ylioppilaskirjoituksiin, muut puuhastelevat omiaan. Emme ole suunnitelleet lähtevämme minnekään oman kylän piiristä. Kaupat ovat suurimmaksi osaksi suljettuina. Kaikki ovat vapaalla ja monella alkaa kesäloma tästä päivästä.
Tässä maleksinnan ilmapiirissä oli mielestäni erittäin sopivaa yrittää hyödyntää naapurimme pari päivää sitten tuomia pikkuisia luumuja, joita hän ystävällisesti kävi ojentamassa meille pari pussillista.
Jatkoin viime kesänä aloittamaani leipomistyyliä eli valmis taikina & valmis Créme Anglais (paksunnettuna Maizenalla). Taikina ensin uuniin päällystettynä merisuolalla (leivinpaperi väliin!) ja sitten kreemi päälle. Marjojen kanssa toimiessani kasaan marjat tähän päälle kreemin viilennyttyä, mutta persikan ja nyt tämän luumun tapauksessa laitoin koko piiraan uudestaan uuniin hedelmien lisäämisen jälkeenkin. Meinasi unohtua uuniin, muttei näköjään päässyt kuitenkaan kärähtämään.
Luumut näyttävät kuvassa ihan salamiviipaleilta! Halkaisin luumut ja upotin kreemiin kupoli alaspäin. Salamiefekti on aika vaikuttava. En oikein keksinyt muutakaan tapaa käsitellä miniluumuja, kuin halkaista ja irroittaa kivi. Näinkin hajosivat helposti...
Pari viikkoa sitten kokosin samalla "reseptillä" pari tuoremarjatorttua. Silloin käytin kaksinkertaisen annoksen kreemiä. Kreemi on muuten mahtavaa, ei-makeaa, vaan juuri sopivaa. Siinä ei myöskään maistu vanilja liikaa. Se toimii oivallisena pohjana marjoille ja hedelmille paakkelseissa. En koskaan taida kyllästyä hehkuttamaan ranskalaisia (ainakin täkäläisiä) leivonnaisia ja niiden mahtavaa makutasapainoa! Kaikki sopii yleensä yhteen hyvin vaivattoman näköisesti eikä mihinkään ole tarvinnut lisätä suuria määriä mitään maun esille tuomiseksi, ei sokeria, ei liikaa rasvaa, ei vaniljaa, ei mitään, vaan leipurit osaavat tuoda esille juuri ainesten luonnollisen maun!
Samaan hengevetoon pitää kehua näitä valmispohjia. Jälleen ei-makeita, vaan juuri sellaisia ihanan ranskalaisia, tyylikkään makuisia, ei missään tapauksessa äkkimakeita tai imeliä. Ne saavat tortun kruunun eli aidot marjat tai hedelmät loistamaan! Tällaisia täytyisi opetella itse leipomaan - ehdottomasti. Täällä oleskellessamme toistaiseksi ratsastan valmispohjan erinomaisuudella, mutta koto-Suomessa sitten.
Paitsi että minä periaatteessa karppaan...kesä on mennyt vähän sinnepäin, kuten huomata saattaa :)
