Simppeli provencelaislounas

Pääsiäisenä pistäydyimme ensikertaa kunnolla Aix-en-Provencessa ja löysimme lounaspaikaksemme Café Le Grillonin brasserian aivan keskustassa, kauniilla plataanipuiden reunustamalla Cours Mirabeaulla. http://cafelegrillon.free.fr/anglais/index.htm (Kuvat eivät tee paikalle oikeutta, kun ihmiset ja heistä lähtevä puheensorina sekä keittiön äänet puuttuvat.)

Brasserie oli poikkeuksellisen komea kaksikerroksinen perinteikkään oloinen ruokapaikka. Klassisesti puetut hyvin kiireiset valkopaitaiset tarjoilijat juoksivat pää kolmantena jalkana täpötäydessä ravintolassa. Väki pöydissä oli mukavan kirjavaa, rupattelu äänekästä ja vaikutti siltä, että paikka oli monen vakioravintola. Siellä tilasimme päivän annokset, jotka sinä päivänä olivat Aioli-lautaset.

Noh, vähän nauratti, kun annos saapui. Se oli todella simppeli: keitettyä perunaa, porkkanaa, vihreitä papuja, keitettyä sipulia, keitettyä kananmunaa, baccala-kalaa ja pari katkarapua ja muutama pala simpukanlihaa. Perunaa oli todella runsaasti eikä ruoka-aineita oltu edes aseteltu saatika leikkailtu mitenkään esillepano mielessä. Mieleen nousi kuvia entisajan "järkevistä" maalaislounaista kovan ulkotyön lomassa. Jotain aika erilaista, kuin millaisessa ravintolamiljöössä istuimme. Silti se jotenkin sopi sinne. Ihmiset tietää, mikä on hyvää ja konstailematonta. Sellainen se ravintolakin oli, koreista seinäkoristeista huolimatta. Perusruokaa.

Tänään katsoin lounasaikaan jääkaappiin ja päätettyäni keittää muutamat jäljelle jääneet uudet perunat ja ihanan terhakan parsakaalin, selailin uudesta Julia Childin keittokirjastamme hollandaise-kastikkeelle ohjetta, kun silmiin osui samaisen keittokirjan oheet aiolille. No, tietysti innostuin kokoamaan aioli-lautasen, olihan alku jo niin lupaava perunoineen ja parsakaaleineen. Jääkaapista löytyi sitten vielä vihreitä papuja ja kananmuniakin. Siinähän oli jo ihan kelpo ainekset kunnon provencelaislounalle!

Aiolin suhteen kuitenkin oikaisin. Meiltä ei löytynyt vanhaa leipää, jota Julia peräänkuuluttaa. Enkä muutenkaan jaksanut ruveta ponnistelemaan. Avasin sinapittoman majoneesipurkin ja yksinkertaisesti sekoitin siihen puristettua valkosipulia. Oikein hyvä tuli. Minulle maistuu valkosipulimajoneesi koska vain. Lisuukkeeksi lautaselle vielä juustoraastetta. Ei varmaan kuulu asiaan, mutta tuntui hyvältä. Ja maistui.

Oltiin niin tyytyväisiä tähän edulliseen, simppeliin, provencelaiseen ruokaamme. Tuli jotenkin kummasti myös kesäinen, ellei peräti juhannusmainen olo tällaisesta lautasesta, joka riemuitsee yksinkertaisista vihannesten mauista. Jälkijättöisesti juhannusfiiliksissä siis söimme "ranskalaisia perunoitamme". Suosittelen kokeilemaan! Ei ikinä arvaisi, miten hyvää tuo voi olla. Sehän meitä siellä ravintolassa naurattikin, että näinkö simppeliä!