"Tämä on juuri sitä mitä odottaa voi"

...totesi talonmiehemme, kun kuuli vakuutusyhtiömme toimista.

Talonmiehemmehän se varoitteli meitä jo heti alkuun, kun talomme vahinkoja aloimme pohtia. Meiltähän putosi sementtistä sisäkattoa alas makuuhuoneessamme yön aikana melkein syliin. Silloin hän totesi samantien, että ranskalaiset vakuutusyhtiöt ovat erittäin hankalia.

Ottaessamme yhteyttä vakuutusyhtiöön, emme siis oikein tienneet mitä odottaa ja lähdimmekin keskustelemaan yhtiön kanssa hyvin vähin odotuksin. Siksi olikin yllätyksemme suuri, kun vakuutusyhtiö niin auliisti korvasi sisävaurioita talossamme. Siinä vaiheessa vain ihmettelimme, että mitäköhän tuo talonmies mahtoi tarkoittaa hankaluudella, hommahan luisti päin vastoin vähintään yhtä sujuvasti kuin kotimaassa.

Ehkä nyt viimeisimmän uutisen myötä olemme lähempänä tilannetta, jota talonmies tarkoitti. Odottelemme nyt saavamme kopion paperisesta vakuutusyhtiön selonteosta vielä. Ehkä siitä selviää jotain mikä nyt on jäänyt pimentoon. Tiedä vaikka kaikki olisikin ihan ymmärrettävää paperin luettuamme.

Mieltä lämmittävä kuva. Gourdonin kylän risti kylään saavuttaessa. 

Aviva-vakuutusyhtiöstämme soitettiin

...koska he haluavat ilmeisesti lopettaa talomme - siis juuri meidän talomme -  vakuuttamisen!

On minusta sinänsä jo aika outoa, että sopimus lopetetaan noin vain toimintaansa jatkavan yhtiön taholta, mutta syyn kuultuamme olemme entistä äimistyneempiä: olemme kuulemma hakeneet liikaa korvauksia! Luvassa on kuulemma rangaistuksia jos tahdomme jatkaa heillä. "Rangaistuksia", mitä ihmettä? Onkohan se vain hurjalta kuulostava sana bonusten menetykselle...Noh, sama se.

Hmmph, kaikki hakemukset olemme tehneet koska meitä on siihen heidän taholtaan kehotettu (itse asiassa paikallinen virkailija-madame henkilökohtaisesti jopa täytti meille hakemuslomakkeen ainakin yhteen, ellei seuraavaankin hakemukseen). Tietysti Avivassa aivan itse ovat myös päättäneet kaiken korvaamansa meille korvata, peräti heidän oman eksperttinsä ystävällisellä avustuksella ja asiantuntemuksella, joten selitys vakuutussopimuksen päättämiselle kuulostaa ainakin meikäläisen korvaan varsin kummalliselta.

Mitä lie tapahtunut paikallistoimistossa, kun tällainen puhelinsoitto on pitänyt tehdä. Vähän outoa myöskin, että tieto tuli puhelimitse eikä paperilla. Noh, katsotaan. Ehkä pitänee hakea muualta sitten uutta sopimusta, alangolla on kuulemma ihan hyvä yhtiö jota jo meille kerittiin ystävän taholta suosittelemaan.

Riitelemäänhän emme tahdo ryhtyä. Mitä sitä turhaan päätään seinään lyömään. Varmasti heillä on syynsä - vaikka syyt eivät meidän järkeemme kävisikään. Paikalliseen "logiikkaan" tämä varmasti sopii ihan hyvin ja jos vastapuoli katsoo asiaa aivan kummallisesti, ei siinä meidän logiikkamme auta, sen olemme huomanneet aiemminkin omituisiin asioihin Ranskassa törmätessämme. Siinä on vaarana, että vastapuoli oikein suuttuu, jos menee selittämään sitä, miten itse näkee asian ja siihen ranskalaispuolen rakettiräjähdykseen ei oikein totu joten mieluummin pysyttelemme turvaetäisyydellä konflikteista, etenkin kun tämä tuskin tulee meille edes kalliiksi.

Kun vaihdon aika tulee, vaihdamme samantien "serenity"-paketista aivan superperusvakuutukseen, joka juuri ja juuri kattaa lain vaatimukset. Pidetään vähän sitten sukanvarressa siltä varalta, että joku paikka hajoaa ennemmin kuin laittaisimme näiden yhtiöiden varaan toivoamme. Noh, toivohan on joka tapauksessa Herrassa, joten senkin puolesta meille käy hyvin tämä, että vähennämme roimasti vakuutus"suojaamme". Herran kädessä kaikki on ja jos osa tai kaikki maallisesta omaisuudestamme menee, siihen on hyvä syynsä. Siihen luotamme vakaasti.

Tulipahan jotain puuhaa kattoremonttisuunnitelmien etenemistä odotellessa. Koskakohan sitä sitten käydään siellä vakuutuskaupoilla. Jouluna ehkä?

Kuva piristykseksi tähän loppuun

Lohtua sateiseen elokuuhun

Olen päässyt ilottelemaan Provencen kuvilla. Tässä muutamia lämmittäjiä tähän yllättävän syksyiseen keliimme täällä Suomessa.

Cotignacissa aurinkoisena päivänä. Voin melkein kuulla cicadojen sirityksen tuossa plataanipuussa. Onkohan noilla ikkunoilla tuoksuvat laventelikimput...

Eväskori. Koriin kuuluu Provencen raikasta roséta tietysti!

Ja kuvasarjan jälkkäriksi silmänruoaksi makeita lähellä kasvaneita hedelmiä. Nämä persikat on käytettävä pian, etteivät kesäkuumalla ylikypsy! 

Cotignacin pääraitilla seisoo tällainen hauskasti rustiikkinen ravintolakaunotar.

No nyt tuli hintatarjous kattotöistä

...ja se on aiiiivan liian suolainen meidän kukkarollemme! Jonnekin ovat hävinneet ne sanalliset arviot, joiden pohjalta lähdimme tätä alunperin edes harkitsemaan.

Saapa nähdä miten tässä vielä käy. Mitä jos laitetaankin muovipussi talon ylle aina talveksi, heh.

Ongelma tarjouksissa lienee se, että noilla main ollaan luultavasti totuttu siihen, että ulkomaalainen talonomistajahan ui rahassa, joten pyytää voi mitä tahansa. Mutta me emme ui rahassa. Sitä heidän on hyvin vaikea varmasti käsittää. Luulevat ehkä, että me yritämme huijata heitä saadaksemme alhaisepia hintoja kun kyselemme edullisemman vaihtoehdon perään.

Niin, ja aikatauluista ei ollut vielä mitään puhetta. Rakenneinsinööriäkin pitää sitten vaivata, jos päästään hinnasta sopuun. Se varmaan taas kestää... Eiköhän tässä ruveta ihan suosiolla tilaamaan syyslomalentoja. Kyllä näissä neuvotteluissa vielä tovi vierähtää, epäilen. Kerkiämme aika varmasti viettää ihan hyvin syysloman ja kukaties joulunkin Provencessa ennenkuin talo on käyttökelvottomasti avattu. Se on ihan kivaa. Laitetaan sitten ne terassin suojamuovitkin syyslomalla paikoilleen.

Muistuu tässä rakennusprojektin alkaessa mieleen eräs suomalaispariskunta, johon törmäsin sattumalta omassa supermarketissamme kesän lopulla. He olivat Ranskassa talonrakennuksen loppusuoralla ja kertoivat että tässä vaiheessa usein rankasti kaduttaa että hommaan oli ryhdytty. Minua kaduttaa jo nyt, eikä olla edes aloitettu hommia!

Onneksi mies sanoi, että hän hoitaa neuvottelut ja että tämä on juuri sitä mitä olettaa voi. Niinhän se varmasti onkin, oli maa mikä tahansa. En silti itse jaksaisi vääntää. Onneksi hän jaksaa. Minä niin toivoisin vain rauhallista elämää, mutta jos talon pitäisi pysyä kuivana, vähän levottomuutta on nyt siedettävä.

Noniin, eikun Lufthansan lentotilannetta tarkistelemaan!

Syys saapuu ja uuniruoat alkavat kiehtoa. Mieleen nousee, mitä Ranskassa voisi laittaa jos syyslomalla sinne pääsemme....Supermarketistamme saa vitosella (siis todellakin viidellä eurolla!) mahtavaa tuoretta lihaisaa ja vapaana juossutta kanaa, keltainen rasvainen nahka ja mehukas paistotulos aina - takuulla! Fool proof. Vähän oliiviöljyä ja merisuolaa pintaan kera mustarouhepippurin. Tässä myös salviaa keittiön ikkunan yrttipenkistä. Joitain vihanneksia ja mustia pikkuisia nizzalaisoliiveja padan pohjalle ja homma on hanskassa.

Alan päästä tunnelmaan :) 

Terassista

Siellä ne rakennusmiehemme laskevat nyt rakennuskustannuksia katto- ja terassiremontillemme. Ovat itse asiassa laskeneet jo jonkin aikaa. Olisi oikein kiva, jos saisivat laskut laskettua pian jotta tiedämme milloin talo on käyttökelvottomassa kunnossa ja etenkin - mihin saakka se on käyttökelpoinen!

Mielellämme viettäisimme vaikka äitini kanssa syysloman talolla vielä ennen remonttia, kunhan uskaltaisimme tilata lennot...kesällä näet näytti suureksi yllätyksekseni jo siltä, että syysloman lennot Nizzaan olivat lähes loppunmyytyjä. Luullakseni kylmän alkukesän vuoksi.

Nyt ei tosiaan ole lentolippuja takataskussa eikä mitään tietoa siitä, milloin avaamme seuraavaksi talomme oven Ranskassa. Hassua. Olin jo tottunut siihen, että nokka osoittaa kohti etelää edellisestä kotiin saapumisesta lähtien.

Tänä kesänä huomasin jääneeni odottelemaan terassin uudistusta. En viitsinyt oikein panostaa terassin laittamiseen aivan samalla innolla kuin aiempina kesinä. Tuntui epämotivoivalta se, että kohta kaikki kuitenkin revitään ja kasvit kuihtuvat, joten hankin vaatimattomia kasveja. En muutenkaan panostanut tällä kertaa kalustukseen tms.

 Tässä viimevuotinen vähän harvempi laventelini. 

Laventelikasvi nyt tietysti kuuluu asiaan, joten sellainen oli/on terassillamme, samaten yritin viimekesäisten amppelimansikoiden jälkeen kirsikkatomaattiviljelyä pitkässä terracotta-ruukussa. Laakerinlehtipensas myös koristi kesäämme sekä suuri vaaleanpunainen särkynyt sydän kera muutamien värikkäiden rautayrttien. Sinne ne nyt jäivät ja minulla on vähän ikävä niitä.

Lähtiessä unohdin kerätä laakerinlehdet talveksi käyttöön. Napsaisisikohan talonmiehemme ne puolestani keittiöön pöydälle vaikka kuivamaan, jos pyydän. Varmasti napsaisee. Pitääkin mainita asiasta pian ennenkuin kasvi kuivaa pystyyn...hmm. vai haittaisiko se, jos lehdet kerätään kuivina suoraan puusta? Pitääpä selvittää.

Tyhjensin lähtöämme ennen terassin läpikotaisin kaikista kalusteista, mutta emme muistaneet muovittaa resuja räystäitä sateelta suojaan viime talvien malliin. Normaalistihan teemme tuon vasta syysloman lopulla.

Toiveikkaana toivon, että remontti pääsisi alkamaan ennen syyssateiden alkua...hilkulle taitaa mennä, kun eivät laskutoimituksiakaan ole vielä saaneet loppuun. Saattaa siis tulla eteen pikapyrähdys talolle terassinsuojaamiseksi. Oikein mielelläni lennähtäisinkin etelään vielä syksyllä! Olisikohan tämä "unohdus" ollut alitajuinen varmistus sille, että pääsemme kuin pääsemmekin piipahtamaan syksyllä Ranskassa. Kuka ties.

Täytyy toivoa, että ei tulisi suuria sateita, sillä unohdimme myöskin asettaa koiran kylpyammeen makuuhuoneeseemme vuotokohdan alle, kuten aiemmin olemme tehneet. Sen vuotokohdan, josta viime talvena syöksyi vettä makkariin hurjilla sadekeleillä. Ei meidän makkarimme siitä juurikaan kärsinyt, mutta sääliksi käy tuon lattian alla olevaa kattomaalausta olohuoneessamme. Sen vaurioituminen olisi kyllä ikävämpi juttu. Vesihän menee näistä lattioista läpi ihan tuosta vain!

Olohuoneen kattomaalaukset ovat kauniit, vaikkakin vähän hassua ekletististä tyyliä. Maalaus on varmaankin jostain 1800-luvulta jonkun ihan taitavan ja tottuneen, mutta ei minkään ihan taiteiljan tekemä kuitenkaan. Katossa on lisäksi ruuvinjälkiä  maalaukseen nähden symmetrisesti sellaisissa kohdissa, jotka antavat olettaa kattoomme kuuluneen jonkin aika komean kattokruunusysteemin tms. jossain vaiheessa. Nyt meillä ei ole edes kattolamppua. Saa nähdä mitä saamme aikaan kunhan sisätilaremonttiin ehkä joskus pääsemme käsiksi. Tiedä vaikka edulliselta paikalliselta kirpparilta löytyisi jotain kutkuttavan hauskaa.

Noh, kunhan nyt se vesikatto sentään saataisiin pitäväksi ensi alkuun!

Kesä hurahti

Tämän kesän potpourria.

Viimeiset päivät ennen paluuta Suomeen ovat edessä.

Kesäpäivät täällä Provencessa ovat kuluneet vikkelään: uintia lämpimissä Välimeren aalloissa, visiitti vanhaan Silvacanen luostariin sekä lukuisiin pikkukyliin, hyviä aterioita niin kotikeittiössä kuin ravintoloissakin, runsaasti jäätelöä, auringon poltetta iholla (aah, mitä onnea!), ajelua ikkunat auki Provencen maaseudulla cicadojen sirityksessä, jopa Marinelandissä kävimme, vieraamme kanssa on tullut kierrettyä Grassea, Monacoa, Nizzaa ja Cannesiakin sekä tehtyä vähän viimeisiä ostoksia alennusmyynneistä.

Silvacanen entistä luostaria. Paikka oli kaunis, tosin järkyttävästi tyhjennetty aivan kaikesta historiansa aikana.

Nyt kesävisiittimme lopulla, mieli on kovin kiitollinen rentouttavasta kauniista kesästä Provencen auringon alla. Olo on hieman haikeakin, kun lähteä pitää, mutta toisaalta kotona odottaa mieleinen työ, tuttu seurakuntayhteys, ystävät ja lapsilla kaverit sekä uusi lukuvuosi koulussa. Paljon arvokkaita asioita.

Tyttären valitsema hyttysiä karkottava pelargonia terassillamme.

Tänään alkaa suursiivous, kuten yleensä aina taloa jätettäessä. Nyt vain emme olekaan ihan varmoja milloin palaamme. Tiedä vaikka menisi uuteen vuoteen. Yleensä täältä lähtiessämme meillä on jo seuraavat lentoliput tms. järjestettynä paluuta varten. Tällä kerralla tuleva kattoremontti sotkee suunnitelmia sen verran, että tämä asia jää päätettäväksi remontin aikataulujen selviämisen myötä. Talosta katoaa katto joksikin aikaa.

Seuraava kesä tuntuu luonnollisestikin juuri nyt olevan kaukana ja kaikki on aina ihmiselossa tietysti epävarmaa. Sen olen huomannut, että mielessä kaihertava pieni kaipuun siemen johtaa helposti haaveiluun. Ainakin liiallinen haaveilu vie meidät pois tästä hetkestä ja paikasta, jolloin jää helposti huomaamatta hetken tuomat siunaukset ja kiitollisuuskin saattaa olla vaikeampaa jos kuvittelee muualla tai muulloin olevan paremmin kuin nyt. Se on kuitenkin vain harhaa. Jo saamamme aarteet jäävät huomaamatta. Haaveiluun emme siis käytä kovasti energiaa, vaikka siihen olisi kiusausta. Kyllä Herra tietää, miten meille on parasta. Jos saamme lisää aikaa täällä, hienoa, jos emme, olen aivan varma että sekin on meidän parhaaksemme. Sen mukaan eletään siis. Kaikesta tästä huolimatta tietysti elämme myös sen mukaan että suunnitelmamme pääsevät ehkä toteutumaan ja teemme kohtuullisesti osamme sen eteen.

Niin, tämä kesä. Tämän kesän aikana on oikeastaan tapahtunut aika vähän mullistuksia. Elämä on ollut rauhallista, mistä olemme kiitolliset. Kotikadullamme täällä kylässä on tosin kuultu uusia ääniä, jotka ovat muodostuneet osaksi arkeamme täällä. Naapuriin oli tullut vauva jo alkukesästä ja nyt viikko sitten samainen onnellinen perhetapahtuma on siunaantunut myös vastapäiselle naapuriperheelle. Tulokkaiden kirkkaat äänet kaikuvat kujalla tuon tuostakin, kaikilla kun on ikkunat auki näin kesäisin. Toisella taitaa olla koliikki. Näiden nuorten äänien lisäksi olemme saaneet tottua kolmannen uuden tulokkaan äänirekisteriin, yhteen asuntoon kujallamme on nimittäin muuttanut suuri koira joka kaipaa emäntäänsä joka päivä ja kertoo siitä meille kovaan ääneen luovasti ujeltamalla. Meidän koiramme toisinaan vastaa. Välillä näistä elämän äänistä muodostuu aikamoinen konsertti, etenkin kun mukaan ympätään ne tavalliset lasten leikit kadulla, kellon puoli- ja tasalyönnit, ohi ajavat mopot ja kuorma-autot, muiden huutelut, musiikit ja satunnaiset muut elämän äänet. Toisinaan jollain soi puhelin. Tätä sekamelskaa, joka syleilee meidät kylän elämään, tulen varmasti kaipaamaan rauhallisessa Suomen naapurustossamme. Tosin hyvät puolensa kaikella, myös hiljaisuudella.

Uuden pormestarin hallintokausi on jäänyt kommentoimatta, sillä emme ole vielä päässeet tekemisiin virallisen puolen kanssa. Sen verran olemme kuitenkin tehneet huomioita, että ainakin kansallisena juhlapäivänä 14.7. kylän tuttu juhlarutiini oli uudistettu. Me vietimme päivän poikkeuksellisesti kotona (vatsavaivaa), mutta olimme tunnelmassa mukana avointen ikkunoiden välityksellä. Illan alussa pormestari kumppaneineen johtivat juhlallisen lyhtykulkueen kylän lävitse kirkonmäelle pysähtyen kätevästi juuri meidän talomme edustalle poseeraamaan valokuvaajille. Me saimme aitiopaikalta ihailla hienoa kulkuetta roikkuen ranskalaisparvekkeiltamme. Jostain syytä tämän kulkueen näkeminen toi liikutuksen kyyneleet silmiin. Se kosketti, kun kyläläiset kävelivät pimeään iltaan herkät kynttilälyhdyt mukanaan ja kulkivat yhtenä iloisena joukkona, turistit joukon jatkeena. Vastapäinen naapurimme liehutti suurta Ranskan lippua ikkunoista väkijoukolle. Kirkonmäeltä sitten ammuttiin mahtava ilotulitus-show kaikkien iloksi. Me nautimme siitä kattoterassiltamme. Ei hassumpaa. Eiköhän kylä pystyssä pysy tämänkin pormestarin hallintokauden. Ainakin väki taitaa seisoa hänen takanaan.

Kulkuetta jo palaamassa kirkonmäeltä.

Artesaani-Calissons, tämän kesän uusi löytö. En tiennyt, että nämä voivat olla näin hyviä, siis hhhhurrrjan hyviä - opimme, että tällaiset käsin tehdyt ovat myös hurrrrjan kalliita: appelsiinin, sitruunan, mandariinin, mantelin ja pistaasin makuisia herkkuja paikallisista aidoista aineksista. Jäi makea muisto, vaikka kukkaron pohja pilkistääkin tämän ostoksen jälkeen. Meille tapahtui vanhanaikainen turistimoka: hintaa kysymättä ostimme vähän liian ison valmiiksi kootun lajitelmapussillisen. Oli varmaan miljonäärejä varten koottu. Opettavainen kokemus monella tapaa. Näitä ostetaan ensi kerralla vain pari kappaletta ja niistä nautitaan kohtuudella. Oppia ikä kaikki :) Nyt innostuin tutustumaan calissoneiden makumaailmaan laajemmaltkin!

Niin, kuten yo. kuvasta arvata saattaa, jälleen palaamme muutamaa kiloa tukevampina Suomeen. Ne karistetaan sitten kyllä, kunhan elämä pääsee suomalaisille raiteilleen. Jatkan karppausta, sitä elämäntyyliä, joka minulle tuntuu sopivan ja jota Ranskassa on hyvin helppoa noudattaa, mutta josta kuitenkin täällä ollessani helposti silloin tällöin lipeän - tuotetutkimuksen ja jaetun ilon merkeissä.

Siivous kutsuu, jotta ehdimme vaikka vielä pulahtaa mereen iltapäivällä...kunhan nuo teinit saisi ensin sängyistänsä ylös! Jatkan kesän kuvakavalkaadia ja potpourria myöhemmin.

Laventelin sadonkorjuujuhlilla

Fête de la Lavande

Viime vuonna ajoimme laventelipeltojen läpi matkalla koti-Suomeen. Tänä vuonna pääsimme mukaan varsinaisille sadonkorjuufestivaaleille pieneen kylään 1,5 tunnin ajomatkan päässä kotikylästämme. Sadonkorjuuta juhlitaan useammassa provencelaiskylässä näin heinäkuun loppupuolella.

Reissupäiväksi oli luvattu ukkosta, mutta päätimme silti tehdä retken ja hyvä olikin, sillä koko päivänä ei satanut kuin vasta sitten kuin olimme kaiken "suorittaneet" ja matkalla jo kotiinpäin! Itseasiassa keli oli erittäin sopiva, runsaat 30 astetta plussaa ja pääasiassa aurinkoista, välillä puolipilveä. Loppupääivästä vielä mahtavat tummat pilvet koristivat taivasta antaen laventelipelloille lisäytyä. 

Laventelipellot tuoksuivat käsittämättömän hyvältä! Lämmin, pehmeä ja makea laventelintuoksu oli huumaava ja ilma täynnä mehiläisiä. Meden kerääjien jatkuva surina ja lämpimän tuulen hyväily olivat eksoottinen kokemus tässä tuoksupilvessä ja syvässä laventelin värissä. 

Osa pelloista oli jo - sadonkorjuun aika kun oli - korjattu, mutta riittävästi oli jäljellä jottei kuvattavasta ja haisteltavasta ollut puutetta.

Vähän väliä tienposkessa ilmoitettiin, että laventelia ja lavandea on myytävänä maatilalla tai tuottajan pikkupuodissa. Siellä nämä tuoksukimput oli kerätty muhkeiksi ja aseteltu kauniiksi asetelmiksi.

Itse juhlakylässä kävi kova kuhina, kun ihmisiä tuli ja meni, tässä väenpaljoudessa parkkipaikatkin oli järjestetty varsin kauas itse kylästä suurille pelloille. Kävely oli kuitenkin virkistävää ajomatkan päätteksi ja kun vielä hengitteli siinä kuntoillessaan näitä huumaavia laventelintuoksuja, niin mikäs meidän oli ollessa!

Puodit olivat todella ihastuttavia!

Puotien lisäksi kiersimme markkinakojuja. Saippuaa, tuoksuöljyjä, koriste-esineitä, jäätelöä...niin, se olikin erinomaisen hyvää! Maistoimme myös erikoiselta kuulostavaa laventeli-suklaata tutumpien laventelin ja laventelihunajan lisäksi. Kaikki veivät kielen mennessään! Maistui kotitekoisen raikkaalta. Siitä innostuneena hankimme itsellemmekin laventelisiirappia, jotta pääsisimme kokeilemaan laventelijäätelön kotivalmistusta.

Kotimatkalla autossa oli niiiiin rentouttava laventelin tuoksu, että lapset kaikki uinahtivat - joo, jopa teinit! - aika toviksi markkinoilta lähdettyämme.

Illalla vielä erinomainen illallinen matkan varrella Cotignacissa, jossa jo kerran olimmekin ruokailleet syyslomallamme. Oli kiva kun pääsimme tuttuun ravintolaan, lounas Aupsissa kun meni nimittäin vähän poskelleen. Eli varoitus, jos ruokailu on mielessä Aupsin kylässä, kannattaa tehdä pohjatyöt kunnolla. Me ajauduimme yhteen lukuisista samanlaisista pikkubaareista, joissa yllättäen ruoanvalmistus ei ehkä ihan täyttänyt tavallisia hygienianormeja...näimme keittiöön. Noh, se oli opettava kokemus. Ensi kerralla olemme tarkempia. Ei se onneksemme ollut sen vakavampaa. Vielä olemme ihan terveitä kaikki, Herralle kiitos!