perjantai 7. elokuuta 2015

Turistioppaana lähikylissä

Olimme sopineet erään seurakunnasta tutun pariskunnan kanssa heidän visiitistään kyläämme ja lähiseuduille täksi päiväksi. He ovat asustelleet Provencessa jo vuoden verran vain rannikon kaupungissa, joten maalaiskylä oli tervetullut tutustumiskohde.

Emme tajunneet tärskyjä sopiessamme tietenkään (!), että eihän tässä kuumuudessa + 36 astetta ja aurinkoa täydeltä terältä koko päivän, missään kukaan jaksa kävellä! Ja kävelyhän olisi tietysti se paras tapa tutustua näihin ihaniin minikokoisiin kivikujiin. Että ei olla vielä näköjään opittu että keskipäivällä liikkuvat "Only mad dogs and Englishmen". Laitettakoon miehen piikkiin, joka on kait tavallaan Englishman :)

Noh, vieraat saapuivat sovitusti klo yhdeksi ja johdatimme heidät vaatimattomalle, mutta meille niin rakkaalle uudistetulle kuumuutta hohkaavalle terassillemme lounaalle. Vieraat olivat jo parkkipaikalta kävelyn ja neljänteen kerrokseemme kiipeämisen jäljiltä aivan läkähtyneitä, raukat. Eikun juomaa peliin heti, vettä ja virvoitttavaa mehua. Auringonvarjo ylös ja vielä sähkökäyttöinen tuuletin siihen viereen puhaltamaan - kikka, jonka juuri pari päivää sitten opimme eräästä ulkoilmaravintolasta. Näin kestimme sitten jotenkuten lounastaa siinä varjossa.

Onneksi lounas kesti pitkään ja joimme siinä sitten vielä leppoisat kahvit kera Kaliforniasta kotoisin olevan vieraamme ystävällisesti leipoman herkullisen normandialais-amerikkalaistyylisen omenapiirakan. Saimme näin mukavasti kulumaan pari tuntia päivän kuumimmasta ajasta, jonka jälkeen aloimme pohtia uskaltaisiko sitä lähteä nyt tutustumaan lähiseutuun. Rohkenimme ja kohteeksi valikoitui Monsin kylä korkealla 800 metrin korkeudessa taustakukkuloillamme. Ehkä se houkutteli, sillä siellä on aina useamman asteen verran viileämpää kuin täällä meillä matalammilla 400m korkeusasteilla.

Monsissa oli jälleen yhtä ihanan seesteistä kuin aina. Ei liikenteen melua, kirkas ilma, mukava tuulenvire ja tosiaan ne nelisen astetta viileämmät lämmöt kuin mitä meillä täällä. Väki tuntuu myös elävän siellä jotenkin verkkaisemmin kuin me täällä liikenteen pärinässä.

Monsista aukeavissa maisemissa mieli lepää. Rannikko, Cannes, Frejus ja kaikki kauniisti kumpuilevat vihreät kukkulat siinä välissä ovat ihastuttavaa katseltavaa. Niihin pääsee syventymään erityisen mukavalla tavalla sympaattisen yksinkertaisen Auberge Provencal -ravintola-kahvilan näköalaterassilta. Terassi roikkuu maisemassa huimaavasti metsien yllä. Ravintola itsessään on mukavan kotoisa, perhevetoisen oloinen ja tarjoaa monenlaista tilattavaa ruoasta suuriin jäätelöannoksiin ja virvoittaviin juomiin. Siellä viihtyy pitkäänkin. Meilläkin meni tovi siinä leväten ja keskustellen. Tuli juteltua niin Jeesuksen juutalaisista juurista ja sen merkityksestä Raamatun aukenemiselle, Suomen kansan alkuperästä, Israelinmatkailusta, kylien muslimiväestön tavoista ja vaikka mistä. Oli antoisaa ja olo oli siunattu.


Tässä santons-hahmoja Monsin kirkossa pienessä Mons-miniatyyrikylässä. Yllä näyttäisi olevan häät ja alla korintekijä-äiti kantaa lastaan kantoliinassa!



Kotimatka taitettiin eri tietä - tosin se oli aivan yhtä hiuksianostattava kuin tie jota pitkin saavuimme! - eri kylien kautta. Sitten kannettiin sapuskat pöytään ja nautittiin vielä yhteinen päivällinen kauniisti pimenevän taivaan alla jälleen terassillamme - tietysti! Alkoi miellyttävästi viiletä niin että siinä vaiheessa kun piti aloitella nukkumaan menoa, oli jo niin ihanan leppoisan viileätä, ettei olisi oikein malttanut petiin lähteäkään.

Täällä tajuaa selkeästi sen, miksi Välimerellä syödään päivällinen nopeasti ajateltuna meidän mielestämme vähän turhan myöhään. Ei aikaisemmin näet oikein tule edes nälkä kun on niin järjetön hiki koko ajan. Vettä silloin tekee mieli - ja paljon :) Kun ilta pimenee, auringon paahde hellittää ja aurinko ei enää polta, elimistöllä on aikaa keskittyä siihen mitä masu sanoo. Sivuvaikutuksena tälle lapset myös menevät petiin jonkin verran myöhemmin kuin koti-Suomessa on tapana. Tulee aikamoinen uudelleenkouluttaminen koulun alkuun!


Seuraavana päivänä matkalla rannalta kotiin Frejusissa metsän reunassa kohtasimme kaksi villisikaa! Emmepä olleetkaan ennen päässeet näin ihailemaan lähietäisyydeltä moisia olentoja. Pysähtyivät oikein poseeraamaan meille :) Pyörätie on tuossa aivan meidän ja sikojen välissä. Polkupyöräilijöillä oli kyllä aika hölmistyneet ilmeet nämä tyypit nähdessään!