Nimihämmennyksestä huolimatta lomamme onnistui oikein hyvin. Onnistuimme pilkkomaan ajomatkan tarpeeksi pieniksi pätkiksi ja valitsimme kauniita National-teitä moottoriteiden sijaan, joten jaksoimme kaikki mainiosti. Mennessä lounastimme tien poskessa viinipellon laidalla omia eväitämme ja lähikapungin leipää. Jäätelöllä kävimme Salon de Provencen kaupungissa sen huipulla sijaitsevan linnan kupeessa.
Illalla saavuimme sitten yöpymispaikkaamme Carcassonneen, jonka linna jätti kaikki ennen näkemämme linnat ja linnoitukset varjoonsa. Linna oli upea ja kätki muuriensa kätköön entisen kataarikylän kauniine kujineen, suloisine puoteineen ja lukuisine ruokapaikkoineen. Mies oli jo valinnut meille cassoulet-ravintolaksi Dame Carcasin, joka sijaitsi mukavasti kävelymatkan päässä hotellilta kauniissa vanhassa kaupungissa muurien sisällä ja meillä oli siellä pöytä odottamassa. Ihanan helppoa ja monella tavalla aivan nappi valinta.
Vähän hölmöjä olimme tosin sen suhteen, ettemme ottaneet kotoa tälle reissulle mukaamme yhtäkään sateenvarjoa. Saapuessamme Carcassonneen satoi kissoja ja koiria! Kastuimme litimäriksi tyhentäessämme autoa. Sitten ostimme resepsuunista kalliit hotellin mainossateenvarjot - emmekä avanneet niitä ensimmäisten parin kymmenen metrin matkan jälkeen kertaakaan matkamme aikana enää - tosin kannoimme niitä mukanamme paikkaan jos toiseenkin. Tiedättehän, silloin ei tietenkään sada. Eikä satanut.