Pääsiäispyhien jälkeen teki mieli ajelulle kesäisen, lämpimän päivän iloksi. Lämpöä olikin muutaman pilvisen päivän jälkeen ihanat 23 ja rapiat. Lähdimme tutustumaan meille entuudestaan tuntemattomaan Cotignacin kylään. Samalla mukanamme matkustanut äitini pääsi kurkistamaan syvemmälle Provencen maaseudulle.
Ajelimme ripeästi perille moottoritietä, jotta ehtisimme lounasajaksi ruokailemaan. Ravintolaksi valikoitui googlettamalla löytynyt joidenkin arvostelujen mukaan "kylän paras perinteistä provencelaista ruokaa tarjoava ravintola" Restaurant du Cours, joka sijaitsi aivan pääkadun varrella ihanien kookkaiden plataanipuiden alla juuri sopivasti kulahtaneen näköisessä kylätalossa.
Ruoka oli hyvää, perusjuttuja. Etenkin ravintolan terassin sijainti söpön kylän promenaadilla oli erinomainen. Siitä huolimatta, että "kylän paras ravintola" kuulostaa fiiniltä, paikka oli hyvin rento ja hintatasokin ihan kohtuullinen. Palvelu oli samaten erinomaisen ystävällistä.
Samankaltainen talo, kuin ravintolamme. En sitten napannutkaan kuvaa mokomasta, vain seurueemme jäsenistä.
Laventeli odottaa kylän raitilla kasvupyräystä...
Sööttiä.
Vanha oliiviprässi Cotignacin laitamilla.
Käväisimme muuten eräänä päivänä myös liikuttavassa vanhassa oliivimyllyssä ostoksilla lähempänä "kotia". Heidän yksi oliiviöljynsä valmistetaan yhä tällaisen tapaisella vanhalla oliiviprässillä paikan yli 300-vuotisen perinteen mukaan. Saimme maistaa niin sitä traditionaalisesti puristettua, kuin lukuisia modernein prässein valmistettuja oliiviöljyjä. Kyllä se paras tulos oli aivan kirkkaasti sillä vanhalla prässillä! Ei kitkeryydestä mitään tietoakaan! Sen sijaan samasta oliivista valmistettu modernin myllytyksen läpi käynyt öljy maistui aina poikkeuksetta selvästi kitkerältä. Samaten kaikki muistakin oliivilaaduista valmistetut maistamamme "modernit öljyt".
Meistä tuntui yllättäen, että tällä reissulla nyt selvisi suuri mysteeri, jota olimme ihmetelleet vuosien varrella. Saa nähdä olemmeko oikeassa, mutta ostimme heti valtavan pönikän tuota vanhanaikaista öljyä sekä pienemmän samasta oliivista valmistettua modernilla puristimella puristettua. Nyt seuraa tiukka tarkkailu, pysyvätkö öljyt mauissaan eri lämpötiloissa ja ajan kuluessa. Ison jätimme talolle, pieni tuli Suomeen. Vertailu jatkuu todenteolla jälleen kesällä. Jos homma menee kuten luulemme, saatte kauttamme tätä ihanaa perinteisesti valmistetttua öljyä omankin keittiönne iloksi ennen pitkää. Ja todellinen ilo se onkin, oliiviöljyä niinkuin sen "kuuluukin olla"! Sitä ennen tahdomme kuitenkin tietysti varmistua laadusta ja päätelmistämme, joten eipäs nuolaista ennen kuin öljytippa tipahtaa.
Kotimatkaa teimme pikkuteiden kautta. Suloiset unikot keikuttelivat raskaita päitään lämpimässä tuulessa viinitarhojen ja tien vierustoilla. Avoauto olisi ollut ihan mahtava juttu, vaikka kyllä noiden umpiauton avointen ikkunoidenkin kautta saimme nuuhkia alkukesän ihanaa lempeää säätä ihan riittävästi.