Ruokailuun paneudutaan ajankäytöllisesti niin ruoanlaiton kuin sen nauttimisenkin suhteen. Ei sillä, että vatsanpalvontaan tulisi ryhtyä, mutta sitä asennetta arvostamme, että kun kerran syödä joka tapauksessa tarvitsee, miksei sitä voisi tehdä hyvin ja kiirehtimättä. Yhteinen ruokahetki yhdistää ja lujittaa perhesiteitä.
Ruoanlaitto tuntuu olevan muuallakin Välimeren ympäristössä arkea ja vähän kaikessa mukana, vähintään ajatuksissa, eikä suinkaan ahneuden, vaan viitseliäisyyden vuoksi. Toki lopputuloskin on yleensä syötävämpää sekä terveellisempää kuin pikaruoka ja sehän se sitten kannustaa tähän elämänasenteeseen entisestään.
On hämmästyttävää, miten lähes jokaisesta pikkubaarista seudullamme saa esim. suunnattoman onnistuneita ja meheviä jauhelihapihvejä. Kiireisimmät turistipaikat ovat erikseen ja niissä olemmekin toisinaan saaneet varmaan huonoimmat ruoat, muttei sellaisissakaan ollenkaan välttämättä aina saa huonoa ruokaa.
Puhun nyt ihan sellaisista tavallisenkin kansan lounaspaikoista, kuten meidän kylän "edesmennyt" Bar du Clos (nyt on uudet omistajat ja työntekijät, joten olemme vielä vähän epävarmoja siitä, jatkaako Barin ruokalista suosiossamme). Jauhelihapihvi paistettiin siellä (oih, niitä muistoja!) - ja oikeastaan joka paikassa Ranskassa - puolikypsäksi ja se oli tehty reilusta, tuoreesta ja erittäin maukkaasta naudanlihasta. Siihen simppeli sinihomejuusto-, pippuri- tai sienikastike ja ranskalaiset sekä salaatti ja siinä kaikki. Tuota annosta olisi kuitenkin voinut tarjota kenelle tahansa kulinaristille, veikkaisimme. Ei mitään lisäaineiden tai grillimausteiden makuja, sapuskat oli tehty aidoista raaka-aineista baarin omassa keittiössä ja tuoreeltaan pöytään. Erittäin yksinkertaista, kuten usein hyvä ruoka onkin.(Älkää kuitenkaan kokeilko tätä medium-jauhelihapihviä normijauhelihasta kotona! Puoliraakaan pihviin tulee olla jotain muuta tavaraa kuin mitä kaupoista normaalisti löydämme)
Ja voi jukra, nyt kun vauhtiin pääsin, supermarketissakin eritellään erilajisten nautojen lihat, ihan kuin meillä kotomaassa perunalajikkeet. Ja erilaisia lihamestarin leikkaamia lihapaloja löytyy niin että meillä päässä pyörii! Valikoimat todentotta houkuttelevat tuomaan vaihtelua ruokapöytään. Lihatiskistä ihan supermarketistakin löytyy niin pupua, lammasta, nautaa, sikaa kuin erilaisia kana- ja riistalintujakin kaikennäköisinä paloina. Huh, puhumattakaan kalatiskistä lukuisine kalalajikkeineen ja kaikkine äyriäisineen, simpukkalajeineen, rapuine ja hummereineen. Eikä ole edes juhlapyhät.
Mutta kohtuus kaikessa. Minä voisin elää pelkällä maksalaatikolla oikeasti, mutta on se kyllä kivaa kun on joskus mahdollisuus ja pääsee toteuttamaan luovuutta myös keittiössä koko perheen ja ystävien iloksi. Ranskassa se ei edes maksa paljoa!