Aaaah, niin, se oli se tryffelikokkauksen alku. Mehän ajoimme juhlallisesti Aupsin kylään joulun jälkeen tryffelimarkkinoille lahjaansa hakemaan! No sellainen reissu sitten taas tänä vuonna. Kelpaa minullekin. On aina kivaa, kun ajelulle ympäristöön on jokin syy - vaikka kyllähän siellä kauniissa maisemassa nyt ajelee ilman syytäkin.
Tryffeli maksoi noin pari kymppiä kipale, sellaiset pienehköt siis, joista riitti hyvin munakkaaseen ja maisteluun. Ei siis mikään järisyttävän kallis joululahja, heh, vaikka kovin elitistiseltä kuulostaakin. Mutta jännäähän se oli, kun mies sai vihdoin haistella ja tarkastella sieniä markkinoilla muiden vakavan näköisten tryffeliharrastajien joukossa ja sitten myöhemmin kotosalla kokeilla miten maut saisi parhaiten esille tästä pienestä kimpaleesta. Vähän tekemistä se sitten vaatikin.
Viime vuonna kokeilimme markkinoilta hankkimaamme tryffeliä kananmunien maustajana munakasta varten ja raakana öljyn kera. Raakana moinen sieni oli hyvin vaatimattoman makuinen eikä olisi sen kokemuksen pohjalta millään uskonut sitä minään suurena herkkuna pidettävän. Munakkaassa se sen sijaan oli vähän enemmän edukseen. Tuoksut etenkin olivat erittäin vahvat ja hyvät, kun sientä piti pitämän tiiviissä purkissa ehijen kananmunien kanssa maustamassa munia.
Tässä muutamia kuvia viimevuotiselta Aupsin keikaltamme. Oli kylmä, kirkas ja kaunis talvipäivä.
Haistelua, punnitsemista ja vertailua. 
Tässä sitä sientä sitten kotopuolessa höylätään markkinoilta hankkimallamme tryffelihöylällä. Ensin piti tietysti sieni putsata tarkkaan.
Tryffeliä ja oliiviöljyä. Vahvasta tryffelin tuoksusta huolimatta yhdistelmä oli varsin mautonta, täytyy sanoa. Eikä maku muuttunut sen vahvemmaksi, vaikka kevyesti lämmitettiin pannulla. Mieto mikä mieto. Niin auton kuin koko jääkaapinkin vallannut vahva tryffelin tuoksu vain sai odottamaan vahvempaa elämystä.
Tänä vuonna saamme kuulemma maistella tryffelillä maustettua linturuokaa jHs. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää - ja täyttääkö tryffeli tällä kertaa odotukset. Tämä maisteluprojekti on hidas, sillä näköjään hankimme pari tryffeliä korkeintaan per vuosi.
Vielä pari kuvaa viime joulukuulta.
Kotikatua joulukuussa 2012. Tässä tulee matkakuume vihdoin, kun tätä katselee. Minä en kyllästy tähän katuun ja noihin vanhoihin kiviseiniin varmaan ikinä. Kiva päästä hellimään ja hoivaamaan Emmanuel-taloamme taas pitkästä aikaa.
Naapuruston talon seinustaa joulukuussa 2012. Viinirypäleet lienevät aika käyneitä tässä vaiheessa vuotta. Kadulla makasi rusinoita, vaan ei silti humalaisia lintuja. Ihme kyllä.